Pääsivu   Kielilaki   Sanomalehdet   Virkamiesten puoluekanta   Ylen arkisto   Lainat     Kommunismin uhrien muistomerkkejä     Siperian lista 1948     Yltiövasemmiston piirteitä

Oikeuslaitoksen poliittisuus

Media joko suoraan tai implisiittisesti väittää oikeuslaitoksen olevan epäpoliittinen ja vallanpitäjistä (täysin) riippumaton, mikä on selvä valhe. Oikeuslaitos on ainakin osittain (ylimmiltä osin) poliittinen ja noudattaa hallituksen ja eduskunnan säätämiä (poliittisia) lakeja. Väite oikeuslaitoksen "epäpoliittisuudesta" ja "riippumattomuudesta" tulee EU:lta ja sitä ilmeisesti toistetaan koko Eurooopassa. Viime vuosina oikeuslaitokseen on lisätty poliittisia aineksia, osittain juuri tekopyhän EU:n taholta. Miten oikeuslaitos voi olla samaan aikaan sekä poliittinen että (median mielestä) riippumaton?

Suomessa Kielilakikomitean puheenjohtajana toimi Korkeimman Hallinto-oikeuden (KHO) presidentti. Saksassa ei ole luvallista arvostella vieraan maan päämiestä, mutta jos näin tapahtuu, vain korkeimmalla vallanpitäjällä (liittokanslerilla) on valta määrätä syytteeseen asettamisesta – virallisilla syyttäjillä tätä oikeutta ei ole. Oikeuslaitoksen poliittisuudesta on lukuisia esimerkkejä.

Oikeuslaitoksen käyttö vallanpitäjien välineenä on länsimaissa samantapaista, mutta paljon lievempää kuin äärivasemmistomaissa ja diktatuurimaissa. Suomen median vihamielinen suhtautuminen kansalaisten erilaisiin (mediasta poikkeaviin) mielipiteisiin muistuttaa Neuvostoliiton jyrkän vihamielistä suhtautumista "toisinajattelijoihin". Neuvostoliitossa eräs vanha kolhoosissa työskentelevä nainen oli torimatkalla kaupungissa, jossa hän näki sanomalehtitelineessä Pravda-sanomalehden. "Siinä ei ole juuri yhtään totta", sanoi nainen (lehden nimi tarkoittaa suomeksi "totuutta"). Näistä sanoistaan nainen sai 25 vuoden vankileirituomion (lähde Niilo Koljonen: Suomalainen vankileiriraportti, 2011, sivu 62).

Koljosen kirjan sivu 64: Neuvostoliitossa Taishetin vankileirillä naistuomari kertoi tuomarien pohjapalkan olevan 600 ruplaa vuonna 1952. Jos syyte tuli "toteennäytetyksi", tuomari sai lisäpalkkion, jonka suuruus riippui (usein tekaistun) "rikoksen" vakavuudesta. Tämän vuoksi syytetystä (hyvin usein täysin viattomasta) pyrittiin kuulusteluissa puristamaan tunnustus millä keinolla tahansa. Parhaan palkkion sai, kun epäilty saatiin tunnustamaan vakoilu tai muu pykälässä 58 tarkoitettu toiminta.

Huomattava osa Helsingin Yliopiston Oikeustieteellisen tiedekunnan opettajista on entisiä kommunisteja.

Oikeuslaitosta käytetään kansalaisten ja poliittisten vastustajien hiljentämiseen sekä pönkittämään valtapuolueiden, hallituksen ja virkamieskunnan asemaa. Oikeuslaitoksen ja myös virkamiesten poliittisuus on vaiettu aihe.

Itä-Saksan kommunismi

Itä-Saksan vielä ollessa joku vasemmistolainen julisti että saksalaiset saavat sosialisminkin toimimaan – sosialismin uhrit ja kansan mielipide sosialistihallinnosta eivät kiinnostaneet vasemmistoa lainkaan.

Itä-Euroopan vapautuessa sosialismin ikeestä (ja Venäjän vallasta) 1989-1990 ja väkijoukkojen kaadettua kommunistidiktaattorit Kokoomuksen silloinen puheenjohtaja vitsaili puheessaan että olisivat kokeilleet sosialismia ensin eläimillä, mutta sitten eläintensuojelijat olisivat esittäneet vastalauseensa. YLEn tv-uutisten sosialistitoimittaja paheksui tätä vertausta – syylliset haluavat vaieta.

Katso myös STASI-lista: Alpo Rusin kirja Kremlin kortti – KGB:n poliittinen sota Suomessa 1982-1991 paljasti listan poliitikoista, joilla oli läheiset suhteet Itä-Saksaan ja Neuvostoliittoon. Erityisen paljon listalla oli sdp:n johtavia poliitikkoja. Suomen vasemmisto ihaili Itä-Saksaa 1970- ja 1980-luvuilla, välittämättä lainkaan tämän maan sorretuista ihmisistä tai ihmisoikeusloukkauksista.

Seuraavan lehtiartikkelin mukaan Kalevi Sorsa oli 1991-93 Venäjän suosikki Suomen seuraavaksi presidentiksi, mutta hän hävisi puolueensa sisäisen esivaalin 1993. Sorsan ulkomaiset tukijat saivat hyvityksen vuonna 2000 Tarja Halosen valinnan myötä. Media on vaiennut Halosen siteistä ulkomaihin, Itä-Saksaan, Ruotsiin ja Venäjään – tuskin olisi valittu jos media olisi tämän kertonut.

Eräitä muita Stasi-listan nimiä ja Itä-Saksan ihailijoita:

Sdp: Ilkka-Christian Björklund (Pohjoismaiden neuvoston pääsihteeri), Riitta Myller, Ulf Sundqvist, Ilkka Taipale, Vappu Taipale, Eero Heinäluoma, Ulpu Iivari, Jaakko Blomberg (diplomaatti), Erkki Tuomioja, Matti Ahde.

Muita Itä-Saksan ihailijoita ja Stasin ystäviä: Pentti Tiusanen (SKP/Vas, Stasin värvätty ”Timur”), Jaakko Laakso (SKP/Vas, KGB:n ”Jan” ja Stasin ”Mantel” 1973–89), Esko-Juhani Tennilä (SKP/Vas), Ilkka Kanerva (Kok), Jouko Jokisalo (SKDL, tutkija, Stasin värvätty agentti ”Boris” 1979–87).

Kirja Seppo Hentilä: Harppi-Saksan haarukassa. DDR:n poliittinen vaikutus Suomessa [The Political Influence of the G. D. R. in Finland]. SKS, 2004, 376 sivua.

Seppo Hentilän kirja kuvaa mielenkiintoisesti elämää Itä-Saksassa suomalaisen opiskelijan näkökulmasta. Kirja ei juurikaan esittele maan ihmisoikeusloukkauksia, mutta kirjoittaja kertoo vaikutelmistaan salaamatta Itä-Saksan kielteisiä piirteitä.

Itä-Saksan Helsingin edustusto ei hyötynyt kaikille pakollisesta venäjän kielen opiskelusta, suomea eivät osanneet tarpeeksi (sivu 34). Asiaa ei ainakaan auttanut monien tulkkien loikkaaminen länteen.

Itä-Saksan kaupallisen osaston tiedonanto 18.11.1965 koskien SKP:n sisäisiä riitoja: Osa enemmistöstä olisi korvannut käsitteen proletariaatin diktatuuri "työväenvallalla", jotkut olisivat jopa suoneet sosialismiin siirtymisen jälkeenkin oppositiolle täydet toimintaoikeudet. (sivu 112, viite 210) Tiukka linja kuitenkin jatkui 1980-luvulle.

Sivut 122-128: Itä-Saksassa aloitettiin 1959 maatalouden väkivaltainen kollektivisointi, jossa kuoli ihmisiä. Vastuussa väkivallasta oli SED ja sille täysin alisteinen DBD-puolue. Myös Bulgariassa 1958 ja Puolassa 1960 oli valtapuolueelle alisteisia puolueita, kun diktatuurivaltio järjesti maatalouden oloja väkivaltaisesti.

Samoihin aikoihin Maalaisliitto eli nykyinen Suomen Keskusta aloitti suhteiden luomisen Itä-Euroopan kommunistidiktatuureihin, välittämättä vähääkään näiden maiden ihmisoikeusloukkauksista.

---

Poliittinen vaino 1950-luvun Sallassa

Suomen Kuvalehti 27/1954, sivu 36, Sallan vakoilujutusta kertovan jutun lainaus oikeassa reunassa.

Tuolloin 1954 Sallan kunnanvaltuustossa oli 13 "porvaria", 13 kommunistia ja 1 sdp-läinen. Siellä vakoiltiin vieraan vallan hyväksi. Sotien jälkeen 1940-luvulla kuten myös 1920-luvulla kunnanvaltuustossa oli kommunistienemmistö. Kuitenkin 1930-luvulla kunta oli päinvastoin hyvin oikeistolainen eikä kunnanvaltuustossa ollut tuolloin yhtään vasemmistolaista. Kunnan kylät hyötyivät Tampereen Rajaseudun Ystävien tuesta, joka alkoi vaikuttaa 1934. Vauraus ja elintaso paranivat muutenkin. 1930-luvulla Sallassa oli kaksi Suojeluskuntaa, joissa oli jäseniä 500-600. Myös lottia oli paljon. Kuntalaiset taistelivat sodissa isänmaallisesti. Kuitenkin jatkosodan lopussa kuntaan rakennettiin rautatie ja radan rakentaneet työvelvolliset ja vangit vaikuttivat kommunismin leviämiseen Sallaan. Sodan tuhot olivat Sallassa poikkeuksellisen laajat, sodassa sekä neuvostoliittolaiset että lopulta saksalaiset tuhosivat paljon kiinteistöjä.

Salla sijaitsee Itä-Lapissa, mutta samanlaista kommunistien muille vihamielistä toimintaa oli runsaasti muuallakin 1950-luvun Suomessa. Työmaaterroria vastaan laadittiin laki, joka suuntautui lähinnä kommunistien vihamielistä toimintaa vastaan.

Yltiövasemmisto pelotteli ihmisiä sekä painosti näitä henkisesti ja taloudellisesti. Yltiövasemmisto käytti kaikenlaisia hyvän käytöksen ja moraalin vastaisia keinoja, jopa laittomia uhkauksia kuten viereinen lehtileike kertoo.

Kansalaisten saapuvaa postia tarkkailemalla näitä pystytään vainoamaan. Kommunistit tarkkailivat ihmisten tilaamia sanomalehtiä ja sen perusteella vainosivat tavallisia ihmisiä, poliittisin perustein. — Tätä postin tarkkailua on varmasti esiintynyt myöhemminkin ja myös muiden puolueiden taholta. Koko Suomessa, myös isoissa kaupungeissa, ei vain pikkupaikkakunnilla, on kansalaisten postia tarkkailtu.

Media vaikenee oman hallituksensa vainoamista kansalaisista

Hallitus pystyy helposti vainoamaan kansalaisia käyttäen samanlaisia keinoja kuin 1950-luvun kommunistit. On myös kansainvälinen näkökulma: eri Euroopan maissa esiintyy samantapaisia ilmiöitä ja ne ovat mediassa vaiettuja asioita. Vasemmistolainen Amnesty ei näistä asioista kerro ja vaikka kertoisikin niin joka tapauksessa media vaikenee oman hallituksensa vainoamista kansalaisista.

Vaalitulosten tarkkailua ihmisten yksilöllisen äänestämisen päättelemiseksi esiintyy varmasti yhä. 1950-luvun kommunistit pystyivät järjestäytymisensä vuoksi päättelemään tarkasti ketkä kyläläiset äänestivät mitäkin puoluetta. Kansalaisia kiusattiin ja vainottiin heidän äänestämisensä perusteella, varmasti muuallakin kuin 1950-luvun Sallassa. Eräät kommunistit pyrkivät uhkailemalla estämään tiettyjä kansalaisia äänestämästä, kuten viereinen lehtileike kertoo. — Nykyään tiedotusvälineet pyrkivät valheellisilla uutisillaan (propaganda) estämään kansalaisia äänestämästä poliittisen eliitin vierastamia puolueita.

---

Tsekkoslovakian raaka kommunismi

Prahan keväästä eli kommunismista vapautumisesta vuonna 1968 kertoi YLEn tv1:ssä 2.3.2007 näytetty ohjelma. Lopputeksteissä mainittiin, että miehityksessä 1968-1969 surmattiin yli 200 henkeä ja yli 2000 loukkaantui vakavasti, yli 100 000 kansalaista muutti maasta tai anoi poliittista turvapaikkaa. Koska ohjelma on tsekkien itsensä tekemä, luvut varmasti pitävät paikkansa. Osittain 1960-luvulla kuvattuihin filmeihin perustuva lähetys oli korkeatasoinen.

YLEn Teema-kanava näytti 20.11.2009 ohjelman Samettivallankumouksen perintö. Se kuvasi tsekkien mielenosoituksia 1988-89. Prahalaiset pelkäsivät mellakkapoliisien kovia otteita, joihin ohjelma viittasi. Haastateltavat tsekit puhuvat englantia paitsi itse Václav Havel tsekkiä, koska ohjelma on anglosaksien tekemä. Ohjelmassa haastatellut mainitsivat räikeistä ihmisoikeuksien loukkauksista ja perusvapauksien puuttumisesta. Vain osa heistä uskalsi laittaa nimensä vallanpitäjiä arvosteleviin kirjeisiin, koska toisinajattelijoita vainottiin raa'asti. Enimmäkseen nuoret mielenosoittajat kuitenkin lopulta onnistuivat kukistamaan kommunismihallinnon tavallistenkin prahalaisten liityttyä heihin. Lopulta mielenosoittajia oli satoja tuhansia ja kommunismi vaihtui demokratiaan.

Prahan Kommunismimuseossa näytetään häkellyttävä filmi Prahan 1988-1989 mielenosoituksista, jossa mellakkapoliisien väkivaltaisuus on raakaa. Mellakkapoliisit juoksevat aukiolle mielenosoittajia vastaan, pakottavat verta vuotavan kuvaajan luovuttamaan kameransa filmin tuhottavaksi ja tappelevat pampuin satunnaisia mielenosoittajia vastaan. Filmi / video näyttää kommunismihallinnon väkivaltaisen luonteen ja viittaa myös luonnon vastuuttomaan saastuttamiseen sekä voimakkaaseen sensuuriin vuosina 1948-1989. Filmi on tsekinkielinen englanniksi tekstitetty ja päättyy inhimilliseen ja koskettavaan lauluun.

Oikealla näkyvä Prahan kommunismin uhrien muistomerkki julkistettiin 22.5.2002, kuvanveistäjä Olbram Zoubek sekä arkkitehdit Jan Kerel ja Zdenek Holzel.; myös Prahan Kommunismimuseossa on suositeltavaa käydä; se sijaitsee lähellä Mústek-metroasemaa ja Václavin aukiota (Václavské Nám.).

Myös muualla on samanlaisia muistomerkkejä. Latvian Dobelessa on vuonna 2005 paljastettu kommunistisen kansanmurhan uhrien muistomerkki Brîvîbas-kadun varrella rautatieaseman vieressä. Muistolaatta Siperiaan karkotettujen muistoksi pystytettiin 14.6.1990.

Declaration on Crimes of Communism
Victims of Communism Memorial, American Hungarian Federation
Communist purges in Serbia

Viro, Latvia, Liettua, (Itä-) Saksa: KGB victim memorials     Liettua, Vilna: Museum of Genocide Victims
Puola, Gdansk, 42 laivanrakentajalle, jotka kuolivat 1970, 16.12.1980

Ukrainan nälänhätä 1932-1933, holomodor Neuvostoliiton hallitus aiheutti tahallaan nälänhädän, viljaa takavarikoitiin asetuksella ja laajoja maaseutualueita jätettiin ruuatta, historioitsijoiden mukaan nälkään kuoli 2 500 000 - 3 900 000 ukrainalaista (Kanava-lehti 8 / 2011)
Kommunistihallitusten joukkosurmia englanniksi, Wikipedia

1973 EEC-vetoomus oli kommunistien ja sdp:n Venäjä-mielisen siiven vastalause Suomen hallitukselle EEC-vapaakauppasopimuksesta
Tarja Halonen oli jo tuolloin Venäjä-mielinen

* * Pro gradun tulos: Kommunismi tuhoaa aina oikeusvaltion 4.11.2021, video * *
* * Videon oikeusoppinut on kokoomuksen jäsen.
Kokoomus on epäisänmaallinen puolue, joka levittää Ruotsin hallituksen propagandaa ja valheita (hallitsemissaan tiedotusvälineissä). Myös puolueet /sdp kesk vas rkp vihr/ ovat törkeän epäisänmaallisia, jotka ajavat Ruotsin ja EU:n etuja, oman kansan etujen sijasta.

Yltiövasemmiston piirteitä

Voimankäyttö oli voimakasta yltiövasemmiston hallitsemissa maissa 1920-60-luvulla, sen jälkeen heikentyi muttei koskaan loppunut kokonaan: esimerkiksi Vilnassa tammikuussa 1990 kuoli 13 (kuva oikealla alhaalla); Kamputsea on oma kammottava lukunsa. Luetteloon voisi lisätä mm. toisinajattelijoiden vainon, johon Siperia viittaa, koski pahimmillaan jopa kymmenesosaa väestöstä.
Osa näistä piirteistä vallitsee myös EU:ssa ja Suomessa, kuten tiedotusvälineiden sensuuri ja lamanaikainen omaisuuden uusjako, joita yltiövasemmistokin havittelee.

1) omaisuuden uusjako

2) totalitaarinen diktatuuri

3) kova tv- ja lehdistösensuuri, esim. kielipoliittinen sensuuri

4) tietyistä asioista vaikeneminen, politiikassa, mediassa, historiantutkimuksessa jne

5) valheet ikävistä asioista: esimerkiksi kuolettava keskitysleiri on kommunisteilla käytöksenkorjaava työsiirtola ja teloitus ampumalla sosiaalisen suojan korkein aste. Naapurivaltioiden aseellinen miehitys on tietysti vapautus. Mahtipontinen kielenkäyttö, esim. "työn sankari", "edistys". Lisäksi jopa tilastoja väärennetään.

6) johtajien ylistys tiedotusvälineissä, työpaikoilla ja yhteiskunnassa

7) väestön sorto ja ihmisoikeuksien räikeä rikkominen; esimerkiksi matkailun edistäminen Siperiaan ilman paluulippua, osalle väestöä

8) kun puolueessa on riita, puolueen jäsenten enemmistö likvidoi vähemmistön säälittä ja kokonaan

9) talouspolitiikka on vastuutonta, kannattamatonta ja köyhää, liiketoiminta kuihtuu

Yksilöllisiä piirteitä

A - Kieltäytyvät myöntämästä tosiasioita, jos ne eivät sovi heidän dogmaattiseen oppiinsa
– Myös Suomen vallanpitäjillä yleistä, esim. kielipolitiikassa

B - Yltiövasemmistolaiset selittävät mitä tahansa ilmiötä tai tapahtumaa marxilais-leniniläisellä dialektiikalla! Ja myös osaavat selittää, miksi selitys joka oli eilen oikea on tänään täysin väärä. Kuitenkin aina niin, että NYT vallassa oleva johtaja on täysin oikeassa.
Uskovat, että tämän hetken johtaja (tai puolue) on aina oikeassa. Uskovat viralliseen tiedotukseen vaikka se näyttäisikin epäuskottavalta.
– Myös Suomen mediassa esiintyy paljon henkilöitä, jotka selittävät, että nykyiset vallanpitäjät ovat täysin oikeassa

C - Vasemmistolaiset inhoavat oman kansan ja maan kulttuuria

D - Vasemmistolaiset ovat erittäin kateellisia

E - Yltiövasemmistolaiset "ajattelevat" vain käyttäen erilaisia vakiintuneita ilmaisuja kuten "anti-imperialistinen solidaarisuus". Puolan Solidaarisuus-liike käytti kommunistien iskusanaa solidaarinen näiden diktatuuria vastaan ja oli lisäksi vapaa ammattiyhdistys. Kommunistimaiden ammattiliitot ovat lähes aina vallapitäjistä riippuvaisia eivätkä aja työntekijöiden etua.
– Suomen hallituspuolueet eivät yleensä aja kansan tai äänestäjien etua, oikeasti vain pieni eliitti hyötyy

F - Moraalittomuus. Uskovat että he saavat tehdä mitä vain mikä ajaa heidän asiaansa ("kaikki moraali on luokkamoraalia"), lakeja ei tarvitse kunnoittaa.

G - Ylimielisyys. He kutsuvat itseään edistyksellisiksi ja kaikkia muita taantumuksellisiksi. Yltiövasemmistolaisten nettisivuilla luki että he kyllä pystyvät analysoimaan "kapitalismia" tarkasti koska ovat älyllisesti "kapitalisteja" ylempänä, mutta "kapitalistit" eivät pysty analysoimaan heidän ajatuksiaan koska älyllisesti alempi ei pysty ymmärtämään älyllisesti ylempänä olevaa. Ja kapitalisteilla (tai porvareilla tahi muilla poliittisilla sanoilla) he tarkoittavat kaikkia muita kuin omaa porukkaansa.

Osa laitavasemmistosta lienee pääosin tuominnut stalinismin rikokset ja väkivallan käytön ja ikäänkuin siirtynyt yltiövasemmiston ja sdp:n väliin. Yltiövasemmisto kirjoittaa yhä vihaisesti vaikkapa 1930-luvun ukrainalaisista talonpojista (kulakit), joilla saattoi olla esimerkiksi yksi lehmä. Kateus on hurjaa, seuraukset kauheita. Tämä on 1930-luvun miljoonien nälkään tapettujen uhrien syyllistämistä vielä 2000-luvullakin. Uhrien (perusteeton ja järjestelmällinen) syyllistäminen on tavallista kaikille diktatuurijärjestelmille, myös yltiövasemmistolle.
Kokonaisia kansoja siirrettiin väkivaltaisesti paikoiltaan, esimerkiksi Venäjän korealaiset Stalin siirrätti Kauko-Idästä tuhansien kilometrien päähän Keski-Aasiaan.

Kuva oikealla on Vilnasta tammikuussa 1990: Liettuan itsenäisyyttä haluavien joukosta kuoli 13, joista yksi oli kuvan tyttö. Kuva mielenosoituksesta, Loretan äidistä ja hautajaisista.

---

Vieraan vallan palkkarenki (1993)

Vasemmistoliittolainen Kansan Uutisten ym. Viikkolehti arvostelee voimakkaasti Tiedonantajan entisen päätoimittajan, vasemmistoliiton kansanedustajan Jaakko Laakson tiivistä yhteydenpitoa neuvostoliittolaisiin.
"Tiedonantajaliike meni niin pitkälle, ettei se ollut enää perusluonteeltaan ja tarkoitusperiltään kansallinen poliittinen voima vaan vieraan vallan edustusto ja työkalu Suomessa. Laakson rooli oli tämän edustuston ehdottoman uskollisen palkkarengin rooli."
"Jokainen politiikkaa seurannut tietää senkin, että nimiluetteloilla, joihin kirjattiin kulloinkin neuvostokiroukseen joutuneiden suomalaisten nimet, oli vähintäänkin puoliksi suomalainen alkuperä. Tiedonantajalaiset pitivät huolen siitä, että luettelojen kärjessä oli säännöllisesti kunniallisimpia, rehellisimpiä ja aatteellisimpia suomalaiskommunisteja ja -sosialisteja."
Viikkolehden mukaan Laaksoa ei tulisi kuitenkaan tuomita oikeudellisesti. HS 8.6.1993, Muut lehdet -palsta

Yltiövasemmiston Tiedonantaja oli mukana kielilakisalaliitossa hyökkäämällä syksyllä 2002 ainoaa kielilakia arvostellutta tahoa vastaan, yhteistyössä ruotsalaisen rahavallan kanssa. Suomen yltiövasemmistolla on ilmeisesti salaisia yhteyksiä ruotsalaisimperialisteihin sekä Ruotsin hallitukseen.

---

Kommunistit (SKDL / SKP) laativat 1945-48 Siperiaan karkotettavien (tai teloitettavien) suomalaisten listan, jonka Seura-lehti julkaisi 1992. Kirjoittajana Risto Karlsson. SIPERIAN LISTA 9 / 1992, pääkirjoitus 9/1992 ja SIPERIAN LISTA II 10 / 1992.

"Myös Urho Kekkonen oli kommunistisen Valpon karkotettavien ja teloitettavien listalla vielä 1948." (10/1992)

Vain osa listan nimistä jäljellä, sillä valtaosan Valpon (kommunistien hallitsema valtiollinen poliisi) papereista kommunistit hävittivät. Jäljellä oleva lista on 172-sivuinen ja sisältää noin 1700 nimeä. Käytännössä karkoitettavia olisi ollut monikymmenkertainen määrä, muut Siperian listathan on hävitetty ja lisäksi olisi karkoitettu perheenjäseniä ja uusia kommunistien vastustajia. Lisäksi "vallankumous syö lapsensa" eli uudet vallanpitäjät valtaan päästyään alkavat taistella toisiaan vastaan.
Kommunistisen sisäministeri Leinon tyttären Lieko Zachovalován (nimi tsekkiä, koska hän avioitui Tsekkoslovakiaan) vaatimuksesta valtaosa Yrjö Leinon papereista poltettiin.

Valpo seurasi myös julkaisuja, kirjoja ja lehtiä, vakoili kokouksissa ja jopa kouluissa, kuunteli puhelimia, tarkasteli sodanaikaisia tekoja, luetteloita, järjestöjä, puolueita jne.

Seuran pääkirjoitus 28.2.1992: "Tällä Siperian listalla on suomalaisen sivistyneistön isänmaanystävien parhaimmisto upseeristoa ja sosialidemokraattisia poliitikkoja lukuunottamatta. Heistä kerättiin varmasti omat listansa".

Kirja Kommunismin musta kirja paljastaa 1900-luvun hirvittävän tuhon, yltiövasemmiston uhrina sai surmansa yhteensä 100 000 000 ihmistä.

siperiaan.blogspot.com

Le livre noir du communisme - Crimes, terreur et répression
The Black Book of Communism

Kommunismin musta kirja sivut 442-443: Unkarin Pienviljelijäin Puolue sai 1945 vaaleissa 57 % äänistä, mutta valtaan se ei päässyt. Puolue joutui kommunistien salajuonien ja suurisuuntaisen poliisioperaation kohteeksi. Pienviljelijäin Puolueesta esitettiin keksittyjä ja täysin valheellisia syytöksiä. Puolueen ministereitä ja kansanedustajia pidätettiin. Kommunistit teloittivat yhden Pienviljelijäin Puolueen johtohenkilön ja loput saivat pitkiä vankeustuomioita. Uhrien määrä kasvoi nopeasti. 1947 mennessä Unkarin suurin puolue oli tuhottu.

Unkarin Itsenäisyyspuolue ja Demokraattinen Kansanpuolue joutuivat myös tuhotuiksi 1949 alkuun mennessä. Kommunistit hävittivät kilpailevat puolueet yksi toisensa jälkeen. Näin tapahtui kaikissa maissa, joissa kommunisteilla oli armeijan (oma tai vieras) ja muun väkivaltakoneiston sekä "riippumattoman" oikeuslaitoksen tuki takanaan.
__

Pääsivu   World Trade Center 11.9.2001   Tiedotusvälineet