Pääsivu
Sotasensuuri
Propaganda
Sanomalehdet
Media
Linkki: Median kielipoliittinen sensuuri


Suomen tiedotusvälineiden sensuuri

Ketkä sensuroivat mediaa? Historiasta tiedämme, että hallitukset ja median omistajat määräävät mistä kirjoitetaan ja miten, ja mistä sanomalehti, aikakauslehti ja TV-kanava vaikenevat. Aiheesta käytetään käsitteitä sensuuri, vaiettu aihe, aiheen vääristely, propaganda, puolitotuus jne.

Kuka omistaa median, rkp:n säätiötkö ja ketkä johtavat poliitikot ovat päättäneet sensuurista? Suomen hallitus käytännössä sensuroi poliitikkojen johtamaa YLEä. Miksi myös suomalaisten omistamat paikalliset sanomalehdet sensuroivat täysin samoja asioita kuin poliitikkoja myötäilevä HS?


Kahdella puolueella oli 1920-luvulla ohjelma suomen kielen edistämiseksi, mutta niiden lehdistö sensuroi asiaa. Edistyspuolueen sanomalehdistö vaikeni suomalaisuusasioista, mutta kokoomuksen lehdistö vaikenemisen lisäksi käytti rajumpia keinoja: se julkaisi herjaavia kirjoituksia suomalaisuusliikkeen johtomiehistä. Lisäksi kokoomuksen johtoelimistä puhdistettiin harvat suomalaisuusliikettä kannattavat. (kertoi Jussi Teljo lokakuussa 1932)

Jussi Teljo, Suomalainen Suomi 1932 vuosikirja, sivu 109
Jussi Teljo: Helsingin Yliopiston kielikysymys vv. 1929-1932, Suomalainen Suomi 1932 vuosikirja, sivu 109

K N Rantakari vaati 1929 Aamulehdessä (kok) suomalaisuusohjelman "hiljaista hautausta". Sama Rantakari väitteli vuonna 1910 Eino Leinon kanssa kansallisuuskysymyksistä sanomalehdissä (lähde Aira Kemiläisen kirja 1993, sivu 217).

1932 vuosikirjaan kirjoittanut Jussi Teljo (1904-1992) oli vuodesta 1949 Helsingin yliopiston valtio-opin professori, sitä ennen hän toimi professorina Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa Helsingissä.

Sensuuri estää kansaa näkemästä totuutta. Politiikan arvostelua ei sallita. Ruotsin hallitus painostaa Suomea ja media johtaa kansaa harhaan.


Vuodesta 1938 alkaa kieliasiain sensuuri

V A Heiskanen kirjoitti 4.3.1938 että tehtävä tiedottaa yliopistolain epäedullisuudesta suomalaisille on ollut muutaman kuukauden ajan vain tämän lehden (Suomalainen Suomi 3/1938, sivu 132) huolena. Eli kaikki sanoma- ja aikakauslehdet vaikenivat aiheesta vuoden 1938 alussa!

Sama lehti, sivut 147-149: Skandinaavisen suuntauksen kannattajilla on julkinen sana täydellisesti käytettävissään. Media pimitti Suomen sekä Ruotsin ja Norjan erilaisen suhtautumisen kansainväliseen turvallisuusjärjestelmään. Kansainliitossa Suomi kannatti turvallisuustakuita, mutta Ruotsi ja Norja vastustivat (tämä sensuroitiin). Ruotsi ja Norja eivät halunneet velvoitteita eivätkä keskinäistä apua.

Neljän puolueen (kok-ikl-rkp-edistys) pää-äänenkannattajat eivät halunneet mainita Suomen Geneven edustajan puheesta oliko se maamme etujen mukaista. Ne tuomitsivat sen vain siksi että se poikkesi Ruotsin kannasta! Neljä puoluelehteä lausui että olisi tuettava Ruotsia, mutta Suomen omista eduista eivät puhuneet mitään, ilmeisesti omat edut piti unohtaa.


Vuosia vireillä ollut Helsingin yliopiston suomalaistamisasia ratkesi 1937 keväällä, mutta ei täysin tyydyttänyt suomalaisasian ajajia. Samana vuonna 1937 hallitus aloitti pohjoismaisen suuntauksen ja 1938 isot sanomalehdet alkoivat sensuroida kieliasioita (lähde kirja Kari Tarasti: Suomalaisuuden Liitto 1906-1966, sivu 82). Ne julkaisivat lähinnä vain hallituksen ulkopolitiikkaa tukevia kirjoituksia, ja jättivät Suomessa tapahtuvat kielellisen sorron kertomatta.

Sensuuri pimittää kieliasiat kansalta, välttää hallituksen toiminnan arvostelua ja ylistää johtavia poliitikkoja. Sensuuri on jatkunut keskeytymättömänä tähän saakka.

Vuoden 1933 Helsingin levottomuuksista Helsingin Sanomat ja jotkut muut sanomalehdet vaikenivat tai kertoivat asian vääristellysti. Rafael Erich (kok) kirjoitti 14.12.1933 Helsingin Sanomiin vääristelevän kirjoituksen Tukholmasta, jossa hän toimi maamme suurlähettiläänä. Erich kirjoituksessaan salasi, että 6.11.1933 Helsingin levottomuuksiin johti maisteri Hertzbergin suomalaisuusmerkkien riistäminen myyjättäriltä.

1931 sama Erich myötäili suomalaislaivan Tukholmaan saartanutta ay-liikettä, joka vaati 3000 kruunua laivuri Aaltoselta laivan edellisen omistajan veloista ehdottamalla, että tämä maksaisi 1500 kruunua - koko summa 3000 piti maksaa laivan rahdin purusta. (lähde helmikuu 1934, Urho Kekkonen nimimerkillä mies suomalainen) Rafael Erich nimitettiin Upsalan yliopiston kunniatohtoriksi 1932. Tässä näkyy selvästi vieraan valtion palkkiojärjestelmä etujensa ajamisesta Suomessa.


SUOMALAINEN SUOMI No 2 - 1937

Sensuurin aihe on myös Urho Kekkosen toiminta Suomalaisuuden Liitossa (SL) ja ylipäänsä tämä järjestö. Kuten kuva kertoo liiton lehdessä julkaistiin paljon kulttuuriin liittyviä asioita kuten kielitiedettä ja teatteria sekä myös ulkomaihin liittyviä kirjoituksia.

Urho Kekkonen (nimimerkki mies suomalainen) toimi SLn puheenjohtajana 1930-32 ja hallituksen jäsenenä 1927-41. SLn hallitus 1930: puheenjohtaja Urho Kekkonen, jäsenet Aarne Anerio, Eljas Erkko (Helsingin Sanomien päätoimittaja, hallituksessa 1928-30), Einar Fieandt (filosofian tohtori, 1879-1936), Lassi Hiekkala (Suomenmaan päätoimittaja), Ester Koskelainen (entinen Linnankoski), Hannes Myllylä (johtaja), Matti Pesonen (tarkastaja) ja Alfred Salmela (kouluneuvos).

Suomalaisuuden Liiton pääsihteerinä toimi nainen jo vuonna 1907, Maila Talvio. Hänen miehensä J J (Jooseppi Julius) Mikkola toimi samana vuonna SLn puheenjohtajana Linnankosken jälkeen.

Paavo Kähkölä, Kekkonen, 1984, Gummerus, sivu 62
Paavo Kähkölä, Kekkonen, 1984, Gummerus, sivu 62



Sodan jälkeen sensuroitiin sotalasten kohtaloita, sillä Paasikiven ulkopolitiikassa lehdistö ei saanut arvostella Ruotsia. (lähde Kustaa Vilkunan teos Sanan valvontaa, sensuuri 1939-1944, 1962, sivu 123; Juho Kusti Paasikivi oli SLn hallituksen jäsen 1906-1910) Sotalasten kohtaloiden selostus olisi vahingoittanut suhteita Ruotsiin, joka halusi salata pimeät puolensa. Välinpitämättömät poliitikot eivät välittäneet lastenkaan kohtaloista, ulkopoliittisista syistä. Politiikka on epäinhimillistä. Lehdistön epävirallinen ja salainen on sensuuri otettava huomioon aikaa tutkittaessa. Sekä Neuvostoliitto että Ruotsi olivat sensuurin kohteita.

Parolassa 4.8.1963 suomen kielen oikeuksien 100-vuotisjuhlassa olivat läsnä presidentti Urho Kekkonen, kutsuvieraita ja noin 4000 henkeä. Ministereistä kuitenkin oli läsnä vain opetusministeri ja suomenkielisten sanomalehtien päätoimittajista ei ainutkaan!
(lähde kirja Kari Tarasti: Suomalaisuuden Liitto 1906-1966, sivu 136).

1960-luvun kielilain muutoksista Helsingissä ilmestyvät Helsingin Sanomat ja Uusi Suomi vaikenivat (lähde kirja Jussi Niinistö: Vuosisata suomalaisuuden puolesta, sivu 60). Ilmeisesti kaikki tai lähes kaikki sanomalehdet sensuroivat aihetta.


Kielilain valmistelun vuosina 1999-2003 lähes kaikki sanomalehdet sensuroivat aihetta. Nekin jotka kirjoittivat asiasta jotain kertoivat vain vähän ja korkeintaan muutaman kerran neljän vuoden aikana. Asian taustoista kuten komitean ruotsalaisvoittoisesta kokoonpanosta ja Ruotsin hallituksen osuudesta media vaikeni täysin.

Helsingin Sanomat kirjoitti kielilaista muutaman harhaanjohtavan pikkujutun vuonna 2002, jotka väittivät valheellisesti että mikään ei muutu. Yhdessä jutussa suomalainen toimii ruotsalaisen palvelijana tämän omalla kielellä. Asian taustoista tämä sanomalehti ei kertonut mitään. Lisäksi Helsingin Sanomien toimittaja arvosteli 2.9.2002 kärkevästi Suomalaisuuden Liittoa, tietysti mainitsematta kielilaista mitään - SL nettisivuillaan arvosteli kielilakia, mikä lienee ollut hyökkäyksen syy. Lehden pääomistajalla oli läheiset suhteet Ruotsin hallitukseen. Hän oli saanut ministerin arvon 1990-luvulla juuri suhteiden parantamisesta Ruotsiin.


TV-ohjelmat eivät kerro kaikkea

YLEn ja MTV3n ajankohtaisohjelmat eivät ole ilmeisesti koskaan käsitelleet kielilakia tai muita ruotsalaisaiheita. A2, A-Studio, 45 minuuttia ja kaikki muut ohjelmat ovat sensuroituja. Osa TV-journalisteista on puolueiden jäseniä ja eliitin nukkeja. Esimerkiksi Europarlamentissa vaikuttava Petri Sarvamaa paljastui kokoomuslaiseksi vasta 2009 EU-vaalikampanjan aikaan, oltuaan vuosikausia YLEn TV-toimittajana. Juontaja Petri Sarvamaan A-studio haastatteli imatralaisia 31.1.2007. Nämä sanoivat TV:ssä merkityksettömiä sanoja, mutta eivät varsinaista sanomaansa vastustaa pakkoruotsia. Paikallinen lehti kertoi TV:ssä nähtyjen imatralaisten oikeasti vastustaneen pakkoruotsia. Mutta se sensuroitiin TV:stä, vastuussa Petri Sarvamaa, toimittaja Pasi Peiponen ja heidän kaikki esimiehensä sekä YLEn pääjohtaja Mikael Jungner.

Eila Tiainen valittiin kansanedustajaksi 2011 vaaleissa Vasemmistoliiton listoilta. YLEn TV-toimittajana hän toimi 1980-luvulla vuosikausia kenenkään kertomatta hänen puoluetaustaansa. TV-toimittajien taustoja, esimerkiksi puoluetaustaa eivät tiedotusvälineet kerro juuri koskaan. Ilmeisesti huomattava osa YLEn toimittajista on oikeasti puolueiden jäseniä, jotka levittävät näiden sanomaa TV:ssä.

Toimittajat Risto Astikainen, Sinikka Hein, Paula Holmila-Hyttinen, Mirja Metsola, Erkki Rahkola ja Eila Tiainen irtisanottiin YLEstä Mikael Jungnerin kaudella. Astikainen joutui irtisanotuksi arvosteltuaan yhtiön politiikkaa.
Astikaisen dokumentti jätti vuoden 1906 eduskuntauudistuksesta kertomatta, että uudistus onnistui vain laajojen mielenosoitusten jälkeen. Pappis- ja talonpoikaissäädyt olivat valmiit yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen, mutta porvaris- ja aatelissäädyt eivät ennen kesää 1906 - tästä YLE ja Astikainen eivät kertoneet mitään, vaan antoivat ymmärtää kaiken sujuneet ongelmitta.

Lähteet: Yleisradion dokumenttitoimittajien irtisanomiset peruttava -adressi, Kanava-lehti 1 / 2013, sivut 67-68.


Ahtisaari vaati voimatoimia vuosina 2010-12

Kovaa politiikkaa: Martti Ahtisaari vaati ruotsalaisjärjestön nettisivun otsikossa "voimatoimia" vuosina 2010-12, Mari Kiviniemen hallituksen nimitettyä komitean. Useat kansalaiset ovat ahdistuneet tästä ja toistaneet Ahtisaaren voimatoimea omissa kirjoituksissaan. Mitä hän tarkoittaa voimatoimilla? Alla kuva otsikosta ja nettisivun osoite.

Ahtisaari voimatoimi

Tiedotusvälineet vaikenivat tästä uhkauksesta ja juhlivat Martti Ahtisaari -päivää vuosina 2011 ja 2012 (TV-uutiset YLE, Nelonen ja MTV3), osoittaen kunnioitustaan palvottavalle henkilölle. Ainuttakaan kielteistä asiaa tiedotusvälineet eivät ole hänestä maininneet (ei myöskään muista entisistä presidenteistä).



Monissa valtioissa hallitus ja taloudellinen eliitti ovat valvoneet tiedotusvälineitä. Sensuroituja aiheita ainakin Suomessa ovat olleet ulkopolitiikka ja suhteet vieraisiin valtioihin. Myös sensuuri itse on sensuroitu aihe mediassa. Hallituksen ja eduskunnan päätöksenteon vaiheessa median sensuuri on tiukkaa ja TV sekä sanoma- ja aikakauslehdet kirjoittavat asiasta hallitusta myötäileviä vääristeleviä kirjoituksia tai vaikenevat aiheesta, kuten kielilakiesitys 1999-2003 osoitti. Tämä todistaa median olevan hallituksesta riippuvainen. Hallituksen arvostelu on isoissa tiedotusvälineissä harvinaista, vaietuissa aiheissa olematonta, jo senkin vuoksi että vaietuista aiheista media ei kerro mitään.


Vähemmistöt

Ulkomaiden suomalaisista vähemmistöistä media ei kerro, ei ainakaan niiden sorrosta kuten tammikuun 2013 YLEn TV-uutiset osoitti: uutistenlukija Marjo Rein kertoi useimpien meänkielen puhujien olevan vähintään 40-vuotiaita, ja nuoria puhujia olevan erittäin vähän, mainitsematta sanallakaan Ruotsin hallitusta ja sen kovaa vähemmistöpolitiikkaa. Meänkieli on suomen kielen länsipohjan tai peräpohjan murre.

Norjan ja Pohjois-Ruotsin suomalaisvähemmistöjä maiden hallitukset ovat sortaneet ja harjoittaneet assimilaatiopolitiikkaa. Omakielisiä kouluja ei ole ollut Pohjois-Ruotsin suomalaisilla vuoden 1888 jälkeen ja norjansuomalaisilla ei koskaan. Lisäksi valtiot ovat vaikeuttaneet oman kielen harjoittamista, ottaneet lapsia vanhemmiltaan ruotsalaisperheisiin esimerkiksi kesäksi, kieltäneet oman kielen puhumisen kouluissa (jopa välitunneilla vuoteen 1958 saakka) ja painostaneet omaksumaan valtaväestön kielen. Tämä on ollut sensuroitu aihe viimeistään 1930-luvun lopulta, tähän päivään saakka.

Marjo Rein lukee 9-uutisia 2.1.2013
Marjo Rein lukee puoli yhdeksän uutisia 2.1.2013, mutta ei kerro asian taustoista mitään

Linkki: Pohjois-Ruotsin suomalainen vähemmistö
Linkki: Meänkieli, Wikipedia


Sotasensuuri

Sotien aikaan sensuuri oli erittäin tiukkaa. Sensuurista päättivät johtavat poliitikot, presidentti, ministerit ja puolueiden johtajat. Sensuroitavia aiheita oli lukuisia ja erityisesti ulkopolitiikka oli kokonaisuudessaan sensuurin alaista. Ulkovalloista sai kirjoittaa vain varovasti ja arvostelematta juuri ollenkaan niiden politiikkaa sekä loukkaamatta niiden kunniaa tai sotilaskunniaa.


Kaikkien painotuotteiden kuten sanomalehtien ennakkosensuurista määrättiin asetuksella 14.10.1829.