Pääsivu   Kielilaki   Sanomalehdet   TV   YLEn arkisto   Lainat     Nettisensuuri

Puolueiden ruotsalaistouhu ei olisi mahdollista ilman tiedotusvälineiden sensuuria. Sanomalehdet sensuroivat ruotsalaistamisen (kielilaki, pakkoruotsi, ei-ruotsalaisiksi-gallupit jne), jotta poliitikot voisivat rauhassa tehdä likaisen työnsä. Mielipiteensä saavat puolueissa ja medioissa ilmaista vain poliitikkoja myötäilevät, aitoja mielipiteensä ilmaisevia vainotaan. Koska Suomessa ei ole sananvapautta, ei Suomessa voi olla aitoa demokratiaakaan.

Yleisradion pääjohtaja Reino Paasilinna erotettiin 1994 (virassaan 1.1.1990 - 31.3.1994). Hänen seuraajansa Arne Wessbergin kausi kesti 1.4.1994 - 30.4.2005. Ruotsin kuningas antoi YLEn pääjohtaja Arne Wessbergille Ruotsin Pohjantähtiritarikunnan komentajamerkin. Arne Wessberg esti kaiken pakkoruotsikeskustelun YLEn tv- ja radiokanavilla. Yle vaikeni täydellisesti kielilaista vuoden 2002 loppuun.

Vuosina 1999-2003 valmistellusta kielilaista YLEn tv-lähetykset kertoivat kansalle vain muutaman kerran tammikuussa 2003, sekä 27.4.2005 Suomi puhuu -lähetyksessä, kun lähetyksessä oli Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja (uusinnat 28.4.2005, 25.5.2005 ja 26.5.2005). Sentään 16.9.2004 Radio Ykkösen kello 16 ja 17 uutiset kertoivat, että poliisien uudet kielitaitovaatimukset ovat romahduttaneet hakijamäärät ja työhönoton. Länsi-Suomen läänin poliisijohtaja Mikko Paateron mukaan tilanne oli jo kestämätön, "kielilain ja ministerin ohjeiden tarkka noudattaminen johtaa käytännössä mahdottomiin tilanteisiin", "tarvitaan helpotuksia kielitaitovaatimuksiin", joita tulikin.

Puolueiden sensuurin vuoksi kielilaista tiedotus on ollut lähes olematonta. Lain valmistelu aloitettiin jo 1999, 1999-2002 laista ei ollut YLEn tv-lähetyksissä sekuntiakaan, ei myöskään 2003 tammikuun jälkeen paitsi yllä oleva poikkeus huhti-toukokuussa 2005 sekä presidentinvaalien tv-keskustelu 12.1.2006 ja 14.1.2006, jolloin yksi ehdokkaista kysyi kielilain kustannuksia.¹

Kaupallisten tv-kanavien (MTV3 ja Nelonen) tilanne oli samankaltainen, ei mainintoja kielilaista.

* *

Paavo Lipponen julisti TV:ssä 1970-luvulla, että "sdp:n tavoitteena on sosialistinen yhteiskunta", ja kommunistimaissa tunnetusti on kova sensuuri. Suomessa johtava poliitikko saa kirjoittaa propagandaansa aikakauslehdessä, lehden mitenkään kommentoimatta. Lehdissä (piilo)poliittisilla henkilöillä on vakiopalstansa, mutta eri mieltä olevien (esim. pakkoruotsin vastustajien) nimiäkään ei mainita tiedotusvälineissä. Poliitikkoja ylistetään sanomalehdissä. Tämä on Pohjois-Korean tapaista henkilöpalvontaa. Valtion virat on varattu poliittista eliittiä totteleville, mikä on diktatuurivaltion piirre.

Yhteiskunta painostaa ihmisiä vaikenemaan epäkohdista. Moni uskaltaa kertoa asiansa vasta eläkkeelle päästyään ja vaiettujen aiheiden tutkimus onkin pitkälti eläkeläisten varassa. Poliittisuus läpäisee koko yhteiskunnan: puolueet, lehdistö, tv-kanavat, koulut, yliopistot, virkanimitykset, suomenkielinen Wikipedia, kansalaisjärjestöt ja kansainvälisten järjestöjen Suomen osastot ovat poliittisten johtajien ohjauksessa.

Ylen vallanvaihtoa 1994 edelsi 1993 punapääoman romahdus. Ruotsalaisen rahavallan mahdollinen vaikutus puolueiden äänestyskäytökseen ja tiedotusvälineiden linjaan pitäisi selvittää. Median salailu ja jopa vääristelyt ovat asiassa ilmeisiä.
Lisäksi päätoimittajia kestitsevät lukuisat tahot, mm. Ruotsin valtio - asian tunnusti Suomen Kuvalehden päätoimittaja.

Kaikki tv-kanavat olivat mukana kielilakisalaliitossa 1999-2003, edistivät ohjelmillaan salailtavaa kielilakia syksyllä 2002 sekä sensuroimalla kaikki mielipidetiedustelut ja jopa lain maininnat, vieläkin. Myös Ihmisoikeusliitto oli mukana kielilakisalaliitossa ruotsalaisten puolella hyökkäämällä syksyllä 2002 ainoaa kielilakia vastustanutta tahoa vastaan.

Uutistenlukijana Satu Sirkiä, Nelosen kahdeksan uutiset mainosti sunnuntaina 17.12.2006 Ihmisoikeusliittoa ja muita ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestöjä ja näiden eduskuntavaaliehdokkaita, sekä muita ruotsalaismielisiä järjestöjä. (Ensinmainittua esitteli myös yle tv:n iltapäivän uutiset 5.1.2005)
Koko lyhyen historiansa aikana pakkoruotsin vastustajat eivät ole päässeet juuri ollenkaan esille Nelosella. Aihetta hieman sivusi 30.11.2000 länsinaapurin vähemmistöongelmien käsittely punatukkaisen haastatellessa Erkki Pihkalaa.

Sanomalehdet, KU 18.7.2003 "suomenruotsalaisista kulttuurirahastoista" rahaa lehdelle. Myös käännössopimus viittaa vahvasti salattuun rahaliikenteeseen valtiolta ruotsalaispuolueelle hintana jostakin - ehkä rahatuesta muille puolueille.

Vuonna 2002 kun tv:n vaikenemaa kielilakiehdotusta käsiteltiin eduskunnassa, Lasse Lehtinen kysyi Nelosen Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa ruotsinkielisiä paikannimiä, ruotsin kieltä ja Ruotsin maantietoa. Itse kielilaista Nelonen ja Lehtinen vaikenivat. Yllä oleva kysymys tullee ruotsalaisilta.

TV:n ja radion* pakkoruotsin tyrkyttäjät :
Michael Franck, Timo Koivusalo, Lasse Lehtinen, Satu Miettinen, M A Numminen*, Jake Nyman*, Rosa Liksom, PP Petelius, Lasse Pöysti, Pekka Rautio*, Hilkka Säävälä, Aishi Zidan jne

Michael Franck on toimittanut 2000-luvulla lukuisia tv-ohjelmia, joiden pääaihe on tyrkyttää pakkoruotsia: Hurrit, Suvussa on yritystä jne. Kesän 2005 jazz-ohjelman hän toimitti ruotsiksi, vaikka lähes kaikki haastateltavat olivat suomenkielisiä.
Michael Franckin mainostaman salaisen kielilain tarkoitus on heikentää suomen kielen asemaa Suomessa ja erottaa valtion viroista kaikki ruotsin kieltä osaamattomat, esim. 2004 syksyllä esillä oli tuhansien poliisien erottaminen. - Tarkoitus lienee alistaa Suomen poliisikunta suoraan Tukholman alaisuuteen.

Timo Koivusalo Leikin varjolla -ohjelmassaan tyrkytti pakkoruotsia ja myös antoi vieraittensa (myös poliitikkojen) tyrkyttää ruotsalaisuutta.

Lasse Lehtinen Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa 2002-03 vaati puolisalaisen kielilakiäänestyksen lähestyessä kysymyksissä kilpailijoilta ruotsin kielen ja myös Ruotsin maantieteen hallitsemista². Ohjelma siirtyi syksyllä 2005 toiselle tv-kanavalle, jolloin sama pakkoruotsin tyrkytys jatkuu (kuva alhaalla). Vallanpitäjien mieliaiheen tuputus jopa tietokilpailuissakin on tyypillistä diktatuurimaille, sosialistimaille ja siirtomaille.

Satu Miettinen 16.8.2005 Ajankohtainen kakkonen -ohjelmassa käsitteli Suomen ja Ruotsin oikoratoja, haastatteli useita kertoja ruotsiksi eikä käyttänyt Uumajasta sen suomenkielistä nimeä.

Jake Nyman Radio Suomessa 20.6.2005 kello 1:25 väitti "Kent on riittävä syy pakkoruotsiin" ja viittasi tunnettuun tupakkamerkkiin. Yölähetyksen ainoa aihe oli pakkoruotsin tyrkytys. Musiikkitoimittaja Jake Nyman on myös edistänyt ruotsalaisyhtyeiden kaupallisia etuja.

Rosa Liksom kuuluu ruotsin kieltä tyrkyttävään vuonna 2007 alkaneeseen vaiettuun kampanjaan, jota johtaa Paavo Lipponen. Liksom opiskeli 1986 Neuvostoliitossa kommunismia, kuva tv-dokumentista vuodelta 1999.

Pakkoruotsin tyrkyttäjät ovat ajamansa asian mukaisesti suvaitsemattomia. Nelosen Hurrit-sarjasta (2002 ja 2004) tuttu Pirkka Pekka Petelius 1980-luvun tv-viihteessään pilkkasi Pohjois-Suomen murteita puhuvia matkimalla näitten puhetta, mutta hän sijoitti niitten h:n paikan aivan väärin, mikä loukkasi murteen puhujia.

Lasse Pöysti mainosti ruotsin kielen kielikylpyjä 26.11.2003 MTV3:n Seitsemän uutisissa.

Pekka Rautio 24.4.2003 Radio Suomen Tilauspakinassaan Tänään iltapäivällä -lähetyksessä antoi erheellisesti ymmärtää ruotsalaisten asuneen Suomessa ennen suomalaisia ja paheksui Porvoon suomalaisia nimiä Itäsalmi ja Kilpilahti. (Samoin Ajankohtainen Kakkonen käytti 1.11.2005 Kilpilahdesta vain sen ruotsinkielistä nimeä ja Venäjälle 1944 luovutetusta Koivistosta vain sen venäjänkielistä nimeä)

Hilkka Säävälä YLEn tv-uutisissa 7.8.2008 tyrkytti ruotsinkielisiä paikannimiä ja vaati ruotsin kielen taitoa kaikilta kunnan virkamiehiltä, tässä kuntaliitoksissa laajenevassa Kokkolassa. Jutun kesto 2 minuuttia 19 sekuntia.
Pakkoruotsia käsittelevissä jutuissaan (esim. YLEn tv-uutiset 8.9.2010) Säävälä ei koskaan mainitse kansan mielipidettä pakkoruotsin vastustuksesta. Hilkka Säävälä on poliittinen toimittaja: hän sensuroi tosiasiat ja kertoo kansalle pelkästään poliittisen eliitin näkemyksen kommunistimaitten tapaan.
Hilkka Säävälä on toimittanut poliittisluotoisia uutisia, mm. Martti Ahtisaaren ylistysjutun oululaiskoulussa Ahtisaaren saatua Nobelin rauhanpalkinnon 2008. Martti Ahtisaari nimitti kielilakikomitean vuonna 1999. Samalla ilmeisesti juuri hän määräsi aiheen sensuurin Suomen tiedotusvälineissä.

Aishi Zidan väitti pakkoruotsia vastustettavan vain Itä-Suomessa 15.9.2010 YLEn tv-uutisissa. Tässä Zidan selvästi valehteli, hän haastatteli vain pakkoruotsin kannattajaa katsojien huijaamiseksi. Pakkoruotsin vastustuksen alueellisuutta väitti myös Meri-Lapin Helmi vuonna 2005, sen mukaan pakkoruotsia vastustetaan Pohjanmaalla.

"Tiedotusvälineiden tehtävä on propagandan ja sensuurin avulla muokata yleistä mielipidettä"

Sananvapaus kärsii sensuurista: tietynlaiset mielipiteet ja kaiken tiedon tietyistä aiheista vallanpitäjät sensuroivat tiedotusvälineistä armotta, mistä kielilain käsittely on oiva esimerkki. Sananvapautta ei ole, sillä suomalaisten mielipiteen vapautua pakkoruotsista tiedotusvälineet ovat jo vuosikymmeniä jättäneet kertomatta. Kaiken muunkin Ruotsiin ja ruotsalaisiin liittyvän tiedon tiedotusvälineet ovat sensuroineet ja korvanneet sen valheella, mainonnalla ja harhaanjohtavilla jutuilla. Ruotsalaisasiain sensuuri on osa pohjoismaista suuntausta, jossa suomalaisia huijataan koko ajan. Harva esimerkiksi tietää, että Ruotsi vaati Pohjois-Suomea 1910-luvulla.

Mediakritiikki puuttuu TV:stä kokonaan. YLE lopetti ainoan tiedotusvälineitä arvioivan ohjelmansa Maailma sanojen vankina, todennäköisesti osana kielilakisalaliittoa: tiedotusvälineet eivät arvostele toisiaan, koska ne yhdessä sensuroivat samat asiat kansalta. Arvostelun tiedotusvälineet ovat korvanneet näennäiskritiikillä ja pr-kampanjoilla (Kanava 2 / 2010, sivut 44-47).

7.12.2005 Seitsemän uutisissa esiteltiin vain Tehyn toive helpottaa ilmeisen kohtuuttomia ruotsin kielen taitovaatimuksia vain ulkomaalaisille muun kielitaidon hyväksi. 9-10.11.2008 käsitteli Seitsemän uutiset ruotsin opetusta, esitteli eri mielipiteitä.
24.1.2007 Nelosen uutiset (Mikko Hirvonen) kello 19:41 lähes mainitsi kielilain: "koska karttaehdotuksesta puuttui lain vaatimia ruotsinkielisiä tekstejä". YLEn kuuden uutisten KV mainitsi ruotsinkieliset tekstit viittaamatta kielilakiin. YLEn pääuutisten lukija Eva Polttila puhui "virheellisistä asiakirjoista", viittaamatta kieliasioihin, lakiin tai peräti (puolueiden kieltämään sanaan) kielilakiin. MTV3 ei käsitellyt aihetta. Aiheeseen palasi tv1:n pääuutiset 25.2.2007 /Eva Polttila, toimittaja Hannu Särkkä puhui laista tarkoittaen kielilakia - aihe oli Helsingin laajeneminen itään, nopean päätöksen kuulemma esti laki, jonka nimeä tv-kanavat eivät suostu lausumaan.

Ylen tv1:n pääuutisissa haastateltiin 27.4.2006 vain ruotsinsuomalaista, joka kannatti Ruotsin valtion virkamiehen nimittämistä Suomen Opetushallitukseen valvomaan suomalaisten pakollista ruotsin kielen opetusta. Muita henkilöitä ei haastateltu, esimerkiksi asian vastustajia tai päättäjiä³. Myöskään pakkoruotsin kohteita - satoja tuhansia opiskelijoita ja virkamiehiä - ei haastateltu. Touhu vaikuttaa maanpetokselta, on esitetty vertaus sodanjälkeisestä valvontakomissiosta.

Suomen Tietotoimisto (STT) on poliittinen uutistoimisto, jolla on ruotsalainen rkp-haara. STT julkaisee tarvittaessa myös poliittisesti tarkoituksenmukaisia vääristeleviä uutisia: alkuvuonna 2003 STT julkaisi väärennetyn mielipidetiedustelun ja unohti noin 50 täysin päinvastaisen tuloksen antanutta mielipidetiedustelua: 70 % kansasta on pakkoruotsia vastaan, mitä STT ei ole tiettävästi koskaan julkaissut.
Rehellisiä mielipidetiedusteluja media ei julkaise aiheista, joissa kansalla on eri mielipide kuin vallanpitäjillä (poikkeus: Kaleva 2.1.2010 Kansa lopettaisi pakkoruotsin - Kaksi kolmesta luopuisi pakollisesta ruotsin kielen opetuksesta). Gallupien julkaisemiset kaipaavat selkeitä pelisääntöjä. STT:n väärennetyn mielipidetiedustelun julkaisivat tv-kanavat, radio ja lehdet - kun taas muut saman aiheen mielipidetiedustelut media sensuroi ruotsalaisten käskystä. STT syyllistyi räikeästi politiikan tekoon vain kaksi viikkoa ennen eduskuntavaaleja 2003. STT:n pääomistaja vuonna 2003 oli ruotsalainen Bonnier (28,9 %), lisäksi suomalaisia lehtiä. Ruotsalaisuutta mainostavia juttuja STT julkaisi myös joulukuussa 2005, taas ennen vaaleja - STT on vallanpitäjien uutistoimisto.

Vuoden 2003 STT:n päätoimittaja Mikael Pentikäinen kuuluu vanhoillislestadiolaiseen lahkoon, jonka jäsenet äänestävät aina Keskustaa. "Uskovaiset" eivät katso tv:tä ja kieltävät ehkäisyn, joten 10-15 -lapsiset perheet ovat lahkossa yleisiä. Toinen median vanhoillislestadiolainen on MTV3:n kirjeenvaihtaja Helena Petäistö. 10-uutisten kevennys 28.6.2005 oli asenteellinen, puolalainen putkimies saapunut Pariisiin "esittäytymään ranskalaisille euroepäilijöille".


MTV3 tyrkytti pakkoruotsia Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa 26.11.2005. Ihminen ei voi tietää vieraskielisiä paikannimiä luonnostaan, vastaaja ei tiennyt oikeaa vastausta.
 

Pääsivu   Kielilakisalaliitto   Käännössopimus   Ruotsi vaati Pohjois-Suomea 1915-19

Viitteet * 1 Seuraavan päivän eliitin lehti Helsingin Sanomat yritti vaientaa presidenttiehdokkaan soimaamalla häntä ankarasti. HS:n ruotsalaislinja näkyy uutisten pitkäaikaisessa sensuroinnissa: ruotsinkielisyyden kulut ja asian kielteiset puolet lehti salaa erittäin huolellisesti ja tarvittaessa levittää harhaanjohtavia tietoja. Esimerkkinä harhautuksesta on syksyn 2004 ruotsintajan Timo Hämäläisen kolumni saaristomaakunnan syrjäkuntien talousvaikeuksista, vaikka maakunta saa Suomen valtiolta muhkeat tuet (0,45 % valtion kaikista tuloista). Saaristomaakunnan linja-autoliikenne on muuten matkustajille ilmaista. Henkilösuhteitten kautta lehden kirjoitteluun vaikuttaa ilmeisen voimakkaasti Ruotsin hallitus. Kielilaista vaikenija, Erkki Pennanen, HS

25.2.2006 tv-ohjelma Lauantaiseuran toimittaja Lehtilä leimasi pienen puolueen presidenttiehdokkaan asiattomasti Esko Antolan avulla, koska tämä ei ollut julkisesti tukenut presidentinvaalin toisella kierroksella sdp:n ehdokasta. Toimittaja Lehtilä oli kirjoittanut sdp:n presidenttiehdokkaan 2006 vaalikirjan. Lauantaiseuran poliittisuus näkyy siinä, ettei sdp:n poliitikkoja ohjelmassa arvostella juuri koskaan. Muita vieraita yleensä nälvitään, varsinkin jos ovat kauempana puolueen yhteistyölistalla.

* 2 Lasse Lehtinen kuuluu sdp:n oikeistosiiven sisäpiiriin ja hän oli puolueen eurokansanedustaja vuoteen 2009. Lipposen hallitusten ja sdp:n politiikka oli 1995-2003 erittäin oikeistolaista, hallitus mm. myi monia valtionyhtiöitä kansainväliselle rahavallalle. Kemiran myynnin vuonna 2001 SAK kuitenkin kykeni estämään. Lipposen hallitusten oikeistolaisuuden vertauskuvallinen huipentuma oli vappu 2000, jolloin kaupat saivat olla auki, kaikkien työväenpuolueiden siunauksella.

* 3 Poliitikot noudattavat johdonmukaisesti valheellista tapaa haastatella YLEn tv:ssä ajamansa asian kannattajaa, joka on mahdollisimman kaukana poliittisista päättäjistä. Tv antaa kuvan, että haastateltu henkilö muka päättäisi asian eikä esim. jutun leikannut toimittaja, yhtiön poliittinen johto tai kansanedustajat. Tällöin haastattelut ovat aina yksipuolisia ja ohjaavia, asian vastustajia tv-yhtiö ei haastattele koskaan. Itse päättäjiä ei myöskään haastatella, jotta näillä olisi rauha äänestäjiltä tehdä ikäviä päätöksiä.

---