Pääsivu   Kielilaki   Sanomalehdet   TV   YLEn arkisto   Lainat     Vasemmistolainen Ihmisoikeusliitto

Toimittajilla on ennakkoluuloja, poliittista ohjausta, tahallista ja myös tahatonta väärinymmärrystä sekä asiantuntemuksen puutetta, kertoessaan eri asioista. Toimittajat ja uutistenlukijat ovat usein myös puolueitten jäseniä tai muuten näitten valtuuttamia, mistä kuitenkin vaietaan visusti. Media ei juuri koskaan arvostele hallitusta, mutta oppositiota kylläkin.

Puolueiden ruotsalaistouhu ei olisi mahdollista ilman tiedotusvälineiden sensuuria. Sanomalehdet sensuroivat ruotsalaistamisen (kielilaki, pakkoruotsi, ei-ruotsalaisiksi-gallupit jne), jotta poliitikot voisivat rauhassa tehdä likaisen työnsä. Mielipiteensä saavat puolueissa ja medioissa ilmaista lähinnä poliitikkoja myötäilevät. Valhemedia.

YLEn TV-uutiset kertoi mielipidetiedustelunsa tulokset 24.8 ja 25.8.2013, enemmistö vastusti koulujen pakkoruotsia. Kummatkin jutut oli toimittanut Ville Mättö. Haastatellut pääministeri Katainen (25.8), valtiovarainministeri Urpilainen (24.8), toimittaja Mättö ja uutistenlukija Havumäki eivät kuitenkaan sanallakaan viitanneet Kataisen hallituksen kielipoliittiseen päätökseen 27.3.2013, joka perustui Ahtisaaren ruotsalaishenkisen komitean päätelmiin. Nämä 4 eivät kertoneet asian taustoista mitään TV:ssä, esimerkiksi P. Lipposen johtaman vaietun järjestön ja Ruotsin hallituksen osuus Suomen kieliasiassa jäi kertomatta. Tämä uutinen oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun YLEn TV-uutiset kertoi asiasta. Epärehelliset ministerit salasivat tekemänsä päätöksen TV-uutisissa. Kaikki tiedotusvälineet ovat sensuroineet asiaa.

* *

Media solvaa

Julkisuudessa tapahtuva solvaaminen on lehdistön, tv-yhtiöitten ja (kok/kesk/vihr/sdp/vas/rkp) poliitikkojen etuoikeus – nämä saavat solvata rangaistuksetta ja ilman julkista huomiota. Kaikki muut joutuvat samasta teosta valtiojohtoisen median hampaisiin ja pahimmillaan jopa oikeuslaitoksen "uhriksi".

Sananvapautta on rajoitettu kansalaisten painostamiseksi, ohjaamiseksi ja vainoamiseksi. Oikeuslaitos näyttää olevan yhä enemmän politiikan jatke. Korkea-arvoisten syyttäjien ja tuomarien käsitykset myötäilevät hallituksen poliittisia mielipiteitä, vaikka tätä ei julkisesti tunnusteta eikä media sitä myönnä. Neuvostoliitossa oli poliittisia (näytös-) oikeudenkäyntejä toisinajattelun kitkemiseksi ja tämä tapa näyttää leviävän myös EU:hun ja Suomeen.

Kirja Petri Laukka ja Ari Turunen: Solvaajat, Herjaamisen hävytön historia, 2020.
Kirja ei ole puolueeton eikä pyri totuudenmukaiseen tai tasapainoiseen esitykseen kohteistaan. Kirja Solvaajat suhtautuu järjestelmällisen vihamielisesti kohteisiinsa ja kertoo näistä tahallisen puutteellisesti. Tämä vastaa median vihamielistä suhtautumista niihin, jotka eivät tue valtapuolueitten (sdp kok kesk vas vihr rkp) politiikkaa. Kirja ei esittele valtapuolueisiin kuuluvia solvaajia, niistä vaietaan, huijaus on täydellinen. Samalla kirja rienaa röyhkeästi kaikkia muita kohteitaan.

Toinen kirjoittaja Ari Turunen on Suomen Le Monde Diplomatiquen päätoimittaja ja toinen Kalevan pääkirjoitustoimittaja Petri Laukka. Media tietää vaietut aiheet ja lehdistö on vaiennut Suomen hallitusten kielipolitiikasta jopa 100 %:sti. Sitä korostaakseen Solvaajat-kirja käyttää sanaa "kielipolitiikka" oudossa merkityksessä kuvaamaan kansojen ennakkoluuloja toisistaan, ruokaan liittyvien ennakkoluulojen avulla (s. 146). A O Freudenthalia ei kirjan henkilöhakemistossa mainita. Syy on selvä, Suomen valtapuolueet haluavat vaieta tästä henkilöstä ja hänen ruotsalaiskiihkoilustaan, joka on yhä suomalaisten riesana.

Sivuilla 136-137 mainittu lakimies on kommunisti (mahdollisesti entinen), mutta media jättää sen aina kertomatta, eikä tämäkään kirja kerro kyseisen lakimiehen poliittista taustaa.

Suomen Kristillisdemokraatit -puolue tukee Suomen hallitusten ruotsalaistavaa kielipolitiikkaa ja myös noudattaa asian sensuuria, mutta se ei säästä tätä puoluetta valtamedian ja Solvaajat-kirjan vihalta. Sivuilla 79-80 puolueen entinen puheenjohtaja joutuu kirjoittajien raa'an arvostelun kohteeksi. Median tapaan asian taustoja ei esitellä lainkaan. Oikea syy hyökkäykseen on se, että kd-puolue ei täysin tue valtapuolueiden (sdp vihr rkp kok kesk) politiikkaa.

— Kun solvauksen ammattilaiset kirjoittavat solvaajista kirjan, he vaikenevat oman ammattiryhmänsä solvauksista.

Median jutut ovat politiikan pilaamia ja täynnä propagandaa, sama koskee Solvaajat-kirjaa. Esimerkiksi Suomen Kuvalehden solvauspalsta (pol-kom ym nimisenä) kertoo toimittajien mielikuvituksesta, ennakkoluuloista ja suoranaisista valheista, ei niinkään solvauksen kohteista. Edellä mainittu Le Monde Diplomatique -lehti on vasemmistolainen, mikä Wikipediassa ilmaistaan peitesanalla "edistyksellinen".

Media esittää (valheellisesti) valtapuolueet "sankareina" ja vaikenee näiden rötöksistä. Valtapuolueet /kok kesk sdp vas rkp vihr/ tukevat salaa suur-Ruotsi-imperialismia ja ruotsalaistavaa kielipolitiikkaa Suomessa. Näiden 6 puolueen valta perustuu valheisiin, sensuuriin ja median hallintaan. Valtapuolueet ovat törkeän epäisänmaallisia, kommunisteihin rinnastettavia. Media vaikenee järjestelmällisesti hallitusten ja valtapuolueiden pimeistä puolista — kertomatta niistä koskaan kansalle.

* *

Ahtisaaren salainen komitea, hallituksen sensuroitu päätös

Johtavat poliitikot saavat lähes aina myönteistä julkisuutta TV:ssä ja sanomalehdissä, samalla kun media vaikenee näiden epäsuosituista teoista. Ahtisaaren kielikomiteasta media on ollut täysin vaiti, vaikka sen (ruotsalaistavat) ehdotukset päätyivät kesällä 2011 suoraan Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan - siitäkään ei ole ollut mainintoja mediassa. Esimerkiksi Suomen Kuvalehti esitteli hallitusohjelmaa tuoreeltaan viittamatta kieliasioihin sanallakaan. Kataisen hallituksen kielipoliittinen päätös 27.3.2013 on kaikilta osin sensuroitu: valmistelu, komitea ja hallituksen päätös, ei mitään mainintoja TV:ssä, sanomalehdissä tai aikakauslehdissä.

Sensuuri on todella tiukkaa, kun edes hallituksen päätöksistä ei media kerro. Johtavien poliitikkojen pelkkä myönteinen käsittely mediassa on eräänlaista henkilöpalvontaa. Valtion virat on varattu poliittista eliittiä totteleville, usein puolueiden jäsenille.

Yhteiskunta painostaa ihmisiä vaikenemaan epäkohdista. Moni uskaltaa kertoa asiansa vasta eläkkeelle päästyään ja vaiettujen aiheiden tutkimus onkin pitkälti eläkeläisten varassa. Poliittisuus läpäisee koko yhteiskunnan: puolueet, lehdistö, tv-kanavat, koulut, yliopistot, virkanimitykset sekä eräät kansalaisjärjestöt ja kansainvälisten järjestöjen Suomen osastot ovat poliittisten johtajien ohjauksessa.

Ylen vallanvaihtoa 1994 edelsi 1993 punapääoman romahdus. Ruotsalaisen rahavallan mahdollinen vaikutus puolueiden äänestyskäytökseen ja tiedotusvälineiden linjaan pitäisi selvittää. Median salailu ja jopa vääristelyt ovat asiassa ilmeisiä.
Lisäksi päätoimittajia kestitsevät lukuisat tahot, mm. Ruotsin valtio - asian tunnusti lehdessään Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen.

Kielilain sensuuri mediassa

Kaikki tv-kanavat olivat mukana kielilakisalaliitossa 1999-2003, edistivät ohjelmillaan salailtavaa kielilakia syksyllä 2002 sekä sensuroimalla mielipidetiedustelut ja kielilain maininnat.

Yle vaikeni täydellisesti valmisteilla olevasta kielilaista vuoden 2002 loppuun. Vuosina 1999-2003 valmistellusta kielilaista YLEn tv-lähetykset kertoivat kansalle vain muutaman kerran tammikuussa 2003, sekä 27.4.2005 Suomi puhuu -lähetyksessä, kun lähetyksessä oli Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja (uusinnat 28.4.2005, 25.5.2005 ja 26.5.2005). Sentään 16.9.2004 Radio Ykkösen kello 16 ja 17 uutiset kertoivat, että poliisien uudet kielitaitovaatimukset ovat romahduttaneet hakijamäärät ja työhönoton. Länsi-Suomen läänin poliisijohtaja Mikko Paateron mukaan tilanne oli jo kestämätön, "kielilain ja ministerin ohjeiden tarkka noudattaminen johtaa käytännössä mahdottomiin tilanteisiin", "tarvitaan helpotuksia kielitaitovaatimuksiin", joita tulikin.

Puolueiden sensuurin vuoksi kielilaista tiedotus on ollut lähes olematonta. Lain valmistelu aloitettiin jo 1999, 1999-2002 laista ei ollut YLEn tv-lähetyksissä sekuntiakaan, ei myöskään 2003 tammikuun jälkeen paitsi yllä oleva poikkeus huhti-toukokuussa 2005 sekä presidentinvaalien tv-keskustelu 12.1.2006 ja 14.1.2006, jolloin yksi ehdokkaista kysyi kielilain kustannuksia.(1)

Kaupallisten tv-kanavien (MTV3 ja Nelonen) tilanne oli samankaltainen, ei mainintoja kielilaista.

Kommunistien "Ihmisoikeus"-liitto

Ihmisoikeusliitto oli mukana kielilakisalaliitossa ruotsalaisten puolella hyökkäämällä syksyllä 2002 ainoaa kielilakia vastustanutta tahoa vastaan. Ihmisoikeusliitto on kommunistilakimiesten perustama, kuten myös pahamaineinen Demokraattiset Lakimiehet. Myös Ihmisoikeusliiton edeltäjä Ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien liitto oli äärivasemmistolainen. Näissä järjestöissä toimi alkuaikoina vain kommunisteja, mm. Risto Hölttä. Myöhemmin niihin on liittynyt muitakin "edistyksellisiä", mm. vihreitä ja muita vihervasemmistolaisia sekä myös joitain yksittäisiä "porvareita". Ihmisoikeusliiton vasemmistolainen luonne on säilynyt ja se järjestelmällisesti vaikenee tietyntyyppisistä ihmisoikeusrikkomuksista, joihin ovat syyllistyneet sen suosimat tahot.

Kuten kaikki valtapuolueiden /sdp vihr vas rkp kesk kok/ järjestöt, Ihmisoikeusliitto toimii sen mukaan mitä media kertoo, näkökulmia myöten — ja mistä media vaikenee, siitä vaikenee myös tämä järjestö.

Toisaalta jos jokin järjestö kertoo vaietuista aiheista, muuttuu se itse vaietuksi aiheeksi, josta media ei kerro mitään. Lisäksi puolueet /sdp kesk kok rkp vas vihr/ kostavat niille, jotka puhuvat vaietuista aiheista.

Kuten kesän 2020 äänestys osoitti, puolueet /kok kesk sdp vas vihr rkp/ kannattavat näytösoikeudenkäyntiä — toisin ajattelevien kansanedustajien ja tavallisten ihmisten sananvapauden tukahduttamiseksi ja näiden vainoamiseksi. Nämä puolueet käyttävät oikeuslaitosta ja sen tuomiovaltaa poliittisena lyömäaseena.

Media järjestelmällisesti vaikenee Ihmisoikeusliiton äärivasemmistolaisesta taustasta ja esittelee sen "puolueettomana". (Media vaikenee myös muiden vasemmistolaisten järjestöjen kuten Amnesty Internationalin vasemmistolaisesta taustasta. Myöskään omien toimittajiensa poliittisesta taustasta media ei kerro mitään.)

Media johtaa harhaan kutsuessaan näitä järjestöjä "ihmisoikeusjärjestöiksi", vaikka ne oikeasti eivät edistä kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia. Ne itse kutsuvat itseään tällä sanalla, ja tiedotusvälineet esittelevät ne vain niiden omien mainostekstien perusteella, ilman mitään journalismia.
10.12.2018 YLEn uutiset (Tommy Fränti, Piia Pasanen) levittivät Ihmisoikeusliiton äärivasemmistolaista propagandaa, kertomatta sen taustasta mitään. Ihmisoikeusliiton johtajina on ollut entisen Kommunistipuolueen (SKP) johtavia henkilöitä vielä 1980-luvulla. Kommunistipuolue ja Ihmisoikeusliitto suhtautuivat vihamielisesti sosialistimaissa vainottuihin, kristinuskoon ja muihinkin uskontoihin. Ihmisoikeusliiton johdossa on nykyään myös sdp:n kätyreitä ja näistä yksikään ei ole julkisesti sanoutunut irti entisen puheenjohtajansa Freudenthal-mitalista. Ihmisoikeusliitto näyttää kannattavan Freudenthalin 1800-luvun rotuoppeja hyökätessään pakkoruotsin vastustajia vastaan.

TV1:n Päivän kasvo -ohjelmassa 9.7.2018 toimittaja Heikki Valkama haastatteli Ihmisoikeusliiton pääsihteeriä, kertomatta että se on porvareita vihaava alkuaan kommunistitaustainen järjestö.

A-Studio esitteli 7.3.2018 erään uskonnollisen yhteisön ongelmaa ja asiantuntijaksi oli studioon kutsuttu Ihmisoikeusliiton pääsihteeri, mainitsematta tämän liiton poliittisesta ja vasemmistolaisesta taustasta mitään. Studiossa oli YLEn Marja Sannikka mustassa nahkahameessaan.
Ateistiset kommunistit ovat aina halunneet rajoittaa uskontojen toimintaa, näin toimii myös heidän järjestönsä Ihmisoikeusliitto.

Uutistenlukijana Satu Sirkiä, Nelosen kahdeksan uutiset mainosti sunnuntaina 17.12.2006 Ihmisoikeusliittoa ja muita ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestöjä ja näiden eduskuntavaaliehdokkaita, sekä muita ruotsalaismielisiä järjestöjä. Ihmisoikeusliittoa esitteli myös yle tv:n iltapäivän uutiset 5.1.2005, mainitsematta sen vasemmistolaisuutta.

Sanomalehdet, Kansan Uutiset kertoi 18.7.2003 "suomenruotsalaisista kulttuurirahastoista" rahaa Vasemmistoliiton lehdelle. Myös käännössopimus viittaa vahvasti salattuun rahaliikenteeseen valtiolta ruotsalaispuolueelle hintana jostakin - ehkä rahatuesta muille puolueille.

Vuonna 2002 kun tv:n vaikenemaa kielilakiehdotusta käsiteltiin eduskunnassa, Lasse Lehtinen kysyi Nelosen Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa ruotsinkielisiä paikannimiä, ruotsin kieltä ja Ruotsin maantietoa. Itse kielilaista Nelonen ja Lehtinen vaikenivat. Yllä oleva kysymys tullee ruotsalaisilta. Lasse Lehtinen on vasemmistolaisen sdp:n entinen kansanedustaja, visailuohjelman "puolueettomana" juontajana.

Media vaikenee omasta taustastaan
Media vaikenee omasta taustastaan. Kaikilla toimittajilla on joku tausta, usein poliittinen, mutta journalistit itse tai heidän tiedotusvälineensä järjestelmällisesti vaikenevat toimittajien poliittisesta taustasta. Yksikään median toimittaja ei ole "puolueeton", vaikka he niin antavat ymmärtää. Esimerkiksi YLEn toimittajista huomattava osa on sdp:n jäseniä ja muissa tiedotusvälineissä vihreiden osuus toimittajista on huomattavan korkea. Tiedotusalaa opiskelevien keskuudessa vihreiden osuus opiskelijoista oli yli 50 % ja vasemmistoliiton osuus yli 25 %.

Ruotsalaisen propagandan tunnistaa tätä kansaa ylistävistä kirjoituksista, joiden sisältö muistuttaa jossain määrin 1800-luvun ruotsalaisten rasistien (Freudenthal jne) päättömiä ja kansalliskiihkoisia väitteitä.

Median pakkoruotsin tyrkyttäjiä
ovat esimerkiksi Satu Miettinen, Jake Nyman, Helena Petäistö, A-P Pietilä, Pekka Rautio, Hilkka Säävälä, Aishi Zidan jne

Lappset-yhtiön toimitusjohtaja Johanna Ikäheimo on ollut mukana eri ruotsalaiskampanjoissa. Mediassa häntä tuodaan esille aivan eri asioiden yhteydessä, esimerkiksi MTV:n 7 uutisissa 9.11.2017 (uutistenlukijoina olivat Maija Lehmusvirta ja Peter Nyman). MTV on täysin vaiennut ruotsalaiskampanjoista, joissa on ollut myös Johanna Ikäheimo. Häntä on haastateltu myös YLE TV1:n Lapin uutisissa, kertomatta koskaan hänen pakkoruotsi-taustaansa.

Timo Koivusalo Leikin varjolla -ohjelmassaan 2000-luvun alussa tyrkytti pakkoruotsia ja myös antoi vieraittensa (myös poliitikkojen) tyrkyttää ruotsalaisuutta.

Lasse Lehtinen Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa 2002-03 vaati kielilakiäänestyksen lähestyessä kysymyksissä kilpailijoilta ruotsin kielen ja myös Ruotsin maantieteen hallitsemista². Ohjelma siirtyi syksyllä 2005 toiselle tv-kanavalle, jolloin sama pakkoruotsin tyrkytys jatkuu (kuva alhaalla). Vallanpitäjien mieliaiheen tuputus jopa tietokilpailuissakin on tyypillistä diktatuurimaille, sosialistimaille ja siirtomaille.

Satu Miettinen 16.8.2005 Ajankohtainen kakkonen -ohjelmassa käsitteli Suomen ja Ruotsin oikoratoja, haastatteli useita kertoja ruotsiksi eikä käyttänyt Uumajasta sen suomenkielistä nimeä.

Jake Nyman Radio Suomessa 20.6.2005 kello 1:25 väitti "Kent on riittävä syy pakkoruotsiin" ja viittasi tunnettuun tupakkamerkkiin. Yölähetyksen ainoa aihe oli pakkoruotsin tyrkytys. Musiikkitoimittaja Jake Nyman on myös edistänyt ruotsalaisyhtyeiden kaupallisia etuja.

Rosa Liksom kuuluu ruotsin kieltä tyrkyttävään vuonna 2007 alkaneeseen vaiettuun kampanjaan, jota johtaa Paavo Lipponen. Liksom opiskeli 1986 Neuvostoliitossa, kuva tv-dokumentista vuodelta 1999.

Pakkoruotsin tyrkyttäjät ovat ajamansa asian mukaisesti suvaitsemattomia. Nelosen Hurrit-sarjasta (2002 ja 2004) tuttu Pirkka Pekka Petelius 1980-luvun tv-viihteessään pilkkasi Pohjois-Suomen murteita puhuvia matkimalla näitten puhetta, mutta hän sijoitti niitten h:n paikan aivan väärin, mikä loukkasi murteen puhujia.

A-P Pietilä on monissa kolumneissaan tyrkyttänyt pakkoruotsia vuonna 2014 eri ilmaislehdissä, esimerkiksi Suomen Lehtiyhtymän lehdissä (Länsiväylä ym).

Helena Petäistö on kirjoittanut Suomen Kuvalehteen 2013 alkaen disinformaatiota sisältäviä kolumneja, joiden sisältö vaikuttaa ruotsalaiselta propagandalta. Esim SK lokakuu 43/2013 ja elokuu 2015. Suomen Kuvalehti ei mitenkään puutu sivuillaan ilmenevään propagandaan ja ruotsalaisten valheiden levittämiseen. Ilmeisesti sen omistava Otavamedia on jonkun ruotsalaistahon omistuksessa, niin johdonmukaisesti sen useimmat aikakauslehdet levittävät ruotsalaista propagandaa.

Lasse Pöysti mainosti ruotsin kielen kielikylpyjä 26.11.2003 MTV3:n Seitsemän uutisissa.

Pekka Rautio 24.4.2003 Radio Suomen Tilauspakinassaan Tänään iltapäivällä -lähetyksessä antoi erheellisesti ymmärtää ruotsalaisten asuneen Suomessa ennen suomalaisia ja paheksui Porvoon suomalaisia nimiä Itäsalmi ja Kilpilahti. (Samoin Ajankohtainen Kakkonen käytti 1.11.2005 Kilpilahdesta vain sen ruotsinkielistä nimeä ja Venäjälle 1944 luovutetusta Koivistosta vain sen venäjänkielistä nimeä)

Hilkka Säävälä YLEn tv-uutisissa 7.8.2008 tyrkytti ruotsinkielisiä paikannimiä ja vaati ruotsin kielen taitoa kaikilta kunnan virkamiehiltä, tässä kuntaliitoksissa laajenevassa Kokkolassa. Jutun kesto 2 minuuttia 19 sekuntia.
Pakkoruotsia käsittelevissä jutuissaan (esim. YLEn tv-uutiset 8.9.2010) Säävälä ei koskaan mainitse kansan mielipidettä pakkoruotsin vastustuksesta. Hilkka Säävälä on poliittinen toimittaja: hän sensuroi tosiasiat ja kertoo kansalle pelkästään poliittisen eliitin näkemyksen kommunistimaitten tapaan.
Hilkka Säävälä on toimittanut poliittisluotoisia uutisia, mm. Martti Ahtisaaren ylistysjutun oululaiskoulussa Ahtisaaren saatua Nobelin rauhanpalkinnon 2008. Martti Ahtisaari nimitti kielilakikomitean vuonna 1999. Samalla ilmeisesti juuri hän määräsi aiheen sensuurin Suomen tiedotusvälineissä.

Aishi Zidan väitti pakkoruotsia vastustettavan vain Itä-Suomessa 15.9.2010 YLEn tv-uutisissa. Tässä Zidan selvästi valehteli, hän haastatteli vain pakkoruotsin kannattajaa katsojien huijaamiseksi. Pakkoruotsin vastustuksen alueellisuutta väitti myös Meri-Lapin Helmi vuonna 2005, sen mukaan pakkoruotsia vastustetaan Pohjanmaalla.
YLEn uutislähetys 25.8.2013 kertoi mielipidetiedustelun osoittavan, että pakkoruotsin vastustus on melko tasaista eri puolilla maata, suurin vastustus on Länsi-Suomessa. Tosin pienet erot mahtuvat mielipidetiedustelun virhemarginaaliin. Asian taustoja TV-uutiset ei kuitenkaan kertonut, taustalla vaikuttaa vieraan maan hallitus.

"Tiedotusvälineiden tehtävä on propagandan ja sensuurin avulla muokata yleistä mielipidettä"

Sananvapaus kärsii sensuurista: tietynlaiset mielipiteet ja kaiken tiedon tietyistä aiheista vallanpitäjät sensuroivat tiedotusvälineistä armotta, mistä kielilain käsittely on oiva esimerkki. Sananvapautta ei ole, sillä suomalaisten mielipiteen vapautua pakkoruotsista tiedotusvälineet ovat jo vuosikymmeniä jättäneet kertomatta. Kaiken muunkin Ruotsiin ja ruotsalaisiin liittyvän tiedon tiedotusvälineet ovat sensuroineet ja korvanneet sen valheella, mainonnalla ja harhaanjohtavilla jutuilla. Ruotsalaisasiain sensuuri on osa pohjoismaista suuntausta, jossa suomalaisia huijataan koko ajan. Harva esimerkiksi tietää, että Ruotsi vaati Pohjois-Suomea 1910-luvulla.

Mediakritiikki puuttuu TV:stä kokonaan. YLE lopetti ainoan tiedotusvälineitä arvioivan ohjelmansa Maailma sanojen vankina, todennäköisesti osana kielilakisalaliittoa: tiedotusvälineet eivät arvostele toisiaan, koska ne yhdessä sensuroivat samat asiat kansalta. Arvostelun tiedotusvälineet ovat korvanneet näennäiskritiikillä ja pr-kampanjoilla (Kanava 2 / 2010, sivut 44-47).

7.12.2005 MTV3:n Seitsemän uutisissa esiteltiin vain Tehyn toive helpottaa ilmeisen kohtuuttomia ruotsin kielen taitovaatimuksia vain ulkomaalaisille muun kielitaidon hyväksi. 9-10.11.2008 käsitteli Seitsemän uutiset ruotsin opetusta, esitteli eri mielipiteitä.
24.1.2007 Nelosen uutiset (Mikko Hirvonen) kello 19:41 lähes mainitsi kielilain: "koska karttaehdotuksesta puuttui lain vaatimia ruotsinkielisiä tekstejä". YLEn kuuden uutisten KV mainitsi ruotsinkieliset tekstit viittaamatta kielilakiin. YLEn pääuutisten lukija Eva Polttila puhui "virheellisistä asiakirjoista", viittaamatta kieliasioihin, lakiin tai peräti (puolueiden kieltämään sanaan) kielilakiin. MTV3 ei käsitellyt aihetta. Aiheeseen palasi tv1:n pääuutiset 25.2.2007 uutistenlukija Eva Polttila, toimittaja Hannu Särkkä puhui laista tarkoittaen kielilakia - aihe oli Helsingin laajeneminen itään, nopean päätöksen kuulemma esti laki, jonka nimeä tv-kanavat eivät suostuneet lausumaan.

Ylen tv1:n pääuutisissa haastateltiin 27.4.2006 vain ruotsinsuomalaista, joka kannatti Ruotsin valtion virkamiehen nimittämistä Suomen Opetushallitukseen valvomaan suomalaisten pakollista ruotsin kielen opetusta. Muita henkilöitä ei haastateltu, esimerkiksi asian vastustajia tai päättäjiä³. Myöskään pakkoruotsin kohteita - satoja tuhansia opiskelijoita ja virkamiehiä - ei haastateltu. Touhu vaikuttaa maanpetokselta, on esitetty vertaus sodanjälkeisestä valvontakomissiosta.

Suomen Tietotoimisto (STT) on poliittinen uutistoimisto, jolla on ruotsalainen rkp-haara. STT julkaisee tarvittaessa myös poliittisesti tarkoituksenmukaisia vääristeleviä uutisia: alkuvuonna 2003 STT julkaisi väärennetyn mielipidetiedustelun ja unohti noin 50 täysin päinvastaisen tuloksen antanutta mielipidetiedustelua: 70 % kansasta on pakkoruotsia vastaan, mitä STT ei ole tiettävästi koskaan julkaissut.
Rehellisiä mielipidetiedusteluja media ei julkaise aiheista, joissa kansalla on eri mielipide kuin vallanpitäjillä (poikkeus: Kaleva 2.1.2010 Kansa lopettaisi pakkoruotsin - Kaksi kolmesta luopuisi pakollisesta ruotsin kielen opetuksesta). Gallupien julkaisemiset kaipaavat selkeitä pelisääntöjä. STT:n väärennetyn mielipidetiedustelun julkaisivat tv-kanavat, radio ja lehdet - kun taas muut saman aiheen mielipidetiedustelut media sensuroi ruotsalaisten käskystä. STT syyllistyi räikeästi politiikan tekoon vain kaksi viikkoa ennen eduskuntavaaleja 2003. STT:n pääomistaja vuonna 2003 oli ruotsalainen Bonnier (28,9 %), lisäksi suomalaisia lehtiä. Vuoden 2003 STT:n päätoimittaja oli Mikael Pentikäinen.

Ruotsalaisuutta mainostavia juttuja STT julkaisi myös joulukuussa 2005, taas ennen vaaleja - STT on vallanpitäjien uutistoimisto.

Yleisradion pääjohtaja Reino Paasilinna erotettiin 1994 (virassaan 1.1.1990 - 31.3.1994). Hänen seuraajansa Arne Wessbergin kausi kesti 1.4.1994 - 30.4.2005. Ruotsin kuningas antoi YLEn pääjohtaja Arne Wessbergille Ruotsin Pohjantähtiritarikunnan komentajamerkin. Arne Wessberg esti kaiken pakkoruotsikeskustelun YLEn tv- ja radiokanavilla.

Paavo Lipponen julisti TV:ssä 1970-luvulla, että "sdp:n tavoitteena on sosialistinen yhteiskunta", ja kommunistimaissa tunnetusti on kova sensuuri. Suomessa johtava poliitikko saa kirjoittaa propagandaansa aikakauslehdessä, lehden mitenkään kommentoimatta. Lehdissä (piilo)poliittisilla henkilöillä on vakiopalstansa, mutta eri mieltä olevien (esim. pakkoruotsin vastustajien) nimiäkään ei mainita tiedotusvälineissä.


MTV3 tyrkytti pakkoruotsia Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa 26.11.2005. Ihminen ei voi tietää vieraskielisiä paikannimiä luonnostaan, vastaaja ei tiennyt oikeaa vastausta.

Nelosen uutiset

TV-kanava Nelosella pakkoruotsin vastustajat eivät ole päässeet juuri ollenkaan esille, harvinainen poikkeus oli vuonna 2012 Nelosen uutisissa. Neloskanava ja sen tv-uutiset ovat levittäneet vuosikausia paljon ruotsalaispropagandaa. Vuonna 2017 Nelosen tv-uutiset nimellä HS-Uutiset loppuivat kokonaan, oltuaan viimeiset vuodet vain 5 minuutin mittaiset.

Kuvassa oikealla Hanna Mari Tarvonen, Nelonen, HS-Uutiset, 2016.

 

    Pääsivu   Kielilakisalaliitto   Käännössopimus   Ruotsi vaati Pohjois-Suomea 1915-19

Viitteet

* 1 Seuraavan päivän eliitin lehti Helsingin Sanomat yritti vaientaa presidenttiehdokkaan soimaamalla häntä ankarasti. HS:n ruotsalaislinja näkyy uutisten pitkäaikaisessa sensuroinnissa: ruotsinkielisyyden kulut ja asian kielteiset puolet lehti salaa erittäin huolellisesti ja tarvittaessa levittää harhaanjohtavia tietoja. Esimerkkinä harhautuksesta on syksyn 2004 ruotsintajan Timo Hämäläisen kolumni saaristomaakunnan syrjäkuntien talousvaikeuksista, vaikka maakunta saa Suomen valtiolta muhkeat tuet (0,45 % valtion kaikista tuloista). Saaristomaakunnan linja-autoliikenne on muuten matkustajille ilmaista. Henkilösuhteitten kautta lehden kirjoitteluun vaikuttaa ilmeisen voimakkaasti Ruotsin hallitus. Kielilaista vaikenija, Erkki Pennanen, HS

25.2.2006 tv-ohjelma Lauantaiseuran toimittaja Lehtilä leimasi pienen puolueen presidenttiehdokkaan asiattomasti Esko Antolan avulla, koska tämä ei ollut julkisesti tukenut presidentinvaalin toisella kierroksella sdp:n ehdokasta. Toimittaja Lehtilä oli kirjoittanut sdp:n presidenttiehdokkaan 2006 vaalikirjan. Lauantaiseuran poliittisuus näkyy siinä, ettei sdp:n poliitikkoja ohjelmassa arvostella juuri koskaan. Muita vieraita yleensä nälvitään, varsinkin jos ovat kauempana puolueen yhteistyölistalla.

* 2 Lasse Lehtinen kuuluu sdp:n oikeistosiiven sisäpiiriin ja hän oli puolueen eurokansanedustaja vuoteen 2009. Lipposen hallitusten ja sdp:n politiikka oli 1995-2003 erittäin oikeistolaista, hallitus mm. myi monia valtionyhtiöitä ulkomaalaisille. Kemiran myynnin vuonna 2001 SAK kuitenkin kykeni estämään, yhtiön myöhemmässä myynnissä asiasta ei noussut kohua, koska media pitkälti vaikeni. Lipposen hallitusten oikeistolaisuuden vertauskuvallinen huipentuma oli vappu 2000, jolloin kaupat saivat olla auki, kaikkien työväenpuolueiden päätöksellä. Seuraavan kerran kaupat olivat vappuna auki vasta vuodesta 2016 alkaen, porvarihallituksen (+ Siniset) vapautettua kauppojen aukioloajat.

* 3 Poliitikot noudattavat johdonmukaisesti valheellista tapaa haastatella YLEn tv:ssä ajamansa asian kannattajaa, joka on mahdollisimman kaukana poliittisista päättäjistä. Tv antaa kuvan, että haastateltu henkilö muka päättäisi asian eikä esim. jutun leikannut toimittaja, yhtiön poliittinen johto tai kansanedustajat. Tällöin haastattelut ovat aina yksipuolisia ja ohjaavia, asian vastustajia tv-yhtiö ei haastattele koskaan. Itse päättäjiä ei myöskään haastatella, jotta näillä olisi rauha äänestäjiltä tehdä ikäviä päätöksiä.

---