Pääsivu
Jussi Teljo
Norjan Pohjois-Suomen aluevaatimus
V. A. Heiskanen

Kuten seuraavasta käy ilmi, Ruotsi suunnitteli Pohjois-Suomen liittämistä itseensä 1910-30-luvuilla. Myös Norjan hallituksella oli halua liittää Pohjois-Suomen pohjoisosia (mm. Petsamo) itseensä, vaikka virallisia aluevaatimuksia se ei esittänytkään. Siksi Suomella ja Norjalla oli huonot suhteet 1920-luvulla.
- Suomen hallitus ja sitä myötäilevä lehdistö (myös tv, radio jne) ovat sensuroineet pohjoismaiden imperialistiset aluevaatimukset jo vuosikymmeniä. Asioitten salailu ei tietenkään kuulu demokratiaan. Koska hallitus ja tiedotusvälineet salaavat kansalaisilta olennaista tietoa naapurimaista, Suomi ei ole demokratia. -


Tukholma 1915: "Kemijoki rajaksi!"

Suomen Kuvalehti 4 / 1935, sivut 130-131 ja 138, lehden kannessa Irja Simola

Suomen Kuvalehti 4/1935

Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan tiedustellakseen Ruotsin suhtautumista Suomen itsenäisyysliikkeeseen. Lähetystöön kuuluivat senaattori Otto Stenroth nuorsuomalaisesta puolueesta, johtajat Samuli Sario ja A. H. Saastamoinen vanhasuomalaisesta puolueesta sekä tohtori Axel Lille rkp:stä. Tohtori Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa.
Lähetystö kävi Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglasin puheilla. Douglas arvioi keskusvaltojen (Saksa ja Itävalta-Unkari) voittavan itärintaman ja pohti Ruotsin asettumista sotaan näitten rinnalle.

Suomen Kuvalehti 4/1935

Keskusteluissa Douglas ilmaisi selvästi, että Ruotsi olisi halunnut Kemijoen rajaksi ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi." Suomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea Ruotsille. Douglasin sanoin Ruotsin vähimmäisvaatimus olisi Ahvenanmaan liittäminen Ruotsiin. Hän myös ehdotti Suomen kuninkaaksi Ruotsin prinssi Wilhelmiä.

Suomen Kuvalehti 4/1935

- Suomen Kuvalehti kertoi asiasta vuonna 1935, mutta on sittemmin vaiennut. Osa Suomen lehdistöä vaikenee tästä aiheesta, osa levittää ruotsalaisten valheita (harhaanjohtavia juttuja esim "hyvistä suhteista").
Seuraavassa Suomalaisuuden Liiton lehti kertoo Ruotsin rajavaatimuksista lisää.


SUOMALAINEN SUOMI No 3 - 1935

POIMINTOJEN PALSTAT


Lisävalaistusta Pohjoismaiden yhteistyön edellytyksiin

Suomalaisen Suomen viime vuoden 6:nnessa numerossa julkaistussa kirjoituksessa "Pohjoismaiden yhteistyön edellytykset" tarkasteltiin historiallisten tosiseikkojen valossa sitä suomalaisuusliikkeen kotimaisten vastustajien väitettä, että suomalaisuuspyrkimykset vaikuttavat häiritsevästi Pohjoismaiden yhteisymmärrykseen ja yhteistoimintaan, ja osoitettiin, että Ruotsissa on aina pidetty Suomen ruotsinkielisen väestön etuoikeuksien ennallaansäilyttämistä Skandinavian maiden ja Suomen välisen sovinnollisen yhteistyön välttämättömänä edellytyksenä.

Näiden seikkojen lisäksi viitattiin puheena olevassa kirjoituksessa niihin Suomeen kuuluvia alueita koskeviin vaatimuksiin, joita myöskin on aika ajoin Pohjanlahden tuolla puolen esitetty ja joiden tyydyttäminen on niinikään selitetty Pohjoismaiden yhteistyön välttämättömäksi edellytykseksi. Erityistä huomiota kohdistettiin ruotsalaisten anastuspyyteihin niinä aikoina, jolloin Suomi tuli itsenäiseksi, ja selostettiin todistuskappaleina kahta v. 1917 ilmestynyttä lentokirjasta, joista toisen on kirjoittanut salanimi Camillus ja toisen vapaaherra, lakitieteen tohtori Lage Stael von Holstein ja joissa molemmissa vaaditaan Ahvenanmaan lisäksi myöskin Suomen Lapin ja Länsipohjan liittämistä Ruotsiin.

Sittemmin on löytynyt vielä kolmas Ruotsissa ilmestynyt lentokirjanen, jossa esitellään samat vaatimukset kuin Camilluksen ja Stael von Holsteinin kirjoissa. Se on ranskankielinen, nimeltään "La Scandinavie au congrès de la paix", ja painettu Tukholmassa v. 1919.


 

SUOMALAINEN SUOMI No 3 - 1935

Kirjoittaja on tunnettu ruotsinmaalainen sanomalehtimies Albin Cullberg, joka on m.m. kirjoittanut historiallisen tutkimuksen Krimin sodan aikaisesta ulkopolitiikasta (varsin mielenkiintoinen seikka, sillä mainitun sodan aikanahan Ruotsissa ilmeni erittäin voimakkaita Suomeen kohdistuvia anastuspyyteitä). Cullberg vaatii että kaikkien kolmen Skandinavian maan on esiinnyttävä yhteisrintamassa Pariisin rauhankonferenssissa ja pyrittävä suurvaltojen avulla laajentamaan alueitaan. Ruotsin on saatava itselleen Ahvenanmaa sekä Suomen Lappi ja Länsipohja (siis maamme pohjoiset alueet Kemijokeen saakka), jotka ennen Haminan rauhaa kuuluivat Ruotsiin, sekä lisäksi vielä Petsamo. Cullbergin kirjasta henkii peittelemätön vastenmielisyys ja viha suomalaisia kohtaan. Ahvenanmaan anastamista perustellaan sillä, että "Ruotsin velvollisuutena on suojella lapsiaan - - - raakalaiskansan hävitystöiltä", ja toisessa kohdassa annetaan Suomen kansasta seuraava kaunis arvostelu: "Hunnilaislaumojen jälkeläisinä suomalaiset ovat syntyperältään mongooleja. Se eläimellinen raakuus, joka vetää lokaan heidän vallankumouksensa ja restaurationsa, todistaa riittävän selvästi, että heidän sivistyksensä on vain pinnallinen. Jos Suomessa yleensä voidaan puhua henkisestä sivistyksestä, niin tämä on kokonaan ruotsalaisen vähemmistön ansio, joka vähemmistö, vaikkakin sorrettuna, kuitenkin on länsimaisten hyveiden kannattaja."

Näin on siis olemassa kokonaista kolme vastaansanomatonta todistuskappaletta siitä, että Ruotsissa suunniteltiin seitsemäntoista vuotta sitten Pohjois-Suomen anastamista.

J. T.. [Jussi Teljo, filosofian tohtori]


- .. ja koko Suomen valtaamista:


Ruotsi suunnitteli Suomen miehitystä 1918

Ruotsalaiset suunnittelivat Suomen miehitystä vuoden 1918 alussa tehdäkseen maastamme siirtomaansa. Ruotsin miehitysaie selvisi vasta tammikuussa 2005 erään turkulaisen yliopiston tutkimuksessa (STTn uutinen 15.1.2005). Saksalaismieliset ruotsalaisupseerit suunnittelivat ensimmäisen maailmansodan aikana valloituksia, mm. Pohjois-Suomen ruotsalaismiehitystä, liittääkseen ainakin tämän osan Suomea Ruotsiin.

Suomalaispoliitikot vastustivat Ruotsin aluevaatimuksia. Jos kuitenkin Ruotsi olisi valloittanut Pohjois-Suomen, se olisi varmasti liittänyt alueen itseensä. Silloinkin Ruotsin puolueet olivat imperialistisia ja kansalliskiihkoisia; suomalaisiin kohdistettiin rasistista vihanlietsontaa, kuten Jussi Teljon kirjoitus todistaa. Rasismi näkyi Ruotsin suomalaisvähemmistön omaisuuden (suomenkielisten kirjojen jne) ja terveyden tuhoamisena (pakkosteriloinnit, väkivalta). Joitain henkilöitä myös karkotettiin suomenkielisestä Pohjois-Ruotsista, koska nämä ilmaisivat mielipiteitään.

Ruotsalaisten viha kohdistui myös Suomessa asuviin suomalaisiin: ruotsalaiset karkottivat Paavo Nurmen vuoden 1932 olympialaisista. Tukholman satamassa laivuri Aaltoselta vaadittiin ylimääräistä summaa laivan lastin purusta vuonna 1931.

Ruotsin Rotubiologinen instituutti (Sweden's National Institute for Racial Hygiene) toimi vuosina 1921-1976. Sen ensimmäiset uhrit olisivat todennäköisesti olleet Ruotsiin liitetyt pohjoissuomalaiset. (Mainittakoon, että natsi-Saksan vastaava laitos toimi vuosina 1937-1945 eli se perustettiin paljon myöhemmin kuin Ruotsissa.)

24.1.1918 Mannerheimin ratsumestari Harald Âkerman saapui Tukholmasta Vaasaan kertoakseen, että 5 000 ruotsalaissotilasta oli Tornionjoen takana valmiina hyökkäämään Suomeen. Hyökkäys odotti vain hallitusten noottienvaihtoa. Kansainvälisen oikeuden mukaan vain ulkomaalaisten joukkojen ajaminen Suomesta olisi ollut hyökkäyksen hyväksyttävä syy. Mannerheim kuitenkin torjui ruotsalaisjoukkojen tulon Suomeen. Hän määräsi venäläisjoukot riisuttavaksi aseista. Siksi 29.1.1918 Ruotsin hallitus päätti olla hyökkäämättä Suomeen.

Ruotsalaiset aloittivat agenttitoiminnan Ahvenanmaan irrottamiseksi Suomesta (Arvo Komulainen 2005: Taistelu Ahvenanmaasta, sivu 33-). Ruotsalaisjoukot valtasivat Ahvenanmaan, mutta vetäytyvät sieltä saksalaisjoukkojen saavuttua sinne. Kansainliiton kokouksessa Ruotsi vaati yhä Ahvenanmaata itselleen, mutta hävisi äänestyksen.



2000-luvun imperialismia
MTV3:n 7n ja 10n uutisissa 20.11.2009 haastateltu Ruotsin puolustusministeri kertoi ettei Ruotsi pysyttele passiivisena jos naapurimaata uhataan. Tämä perustuu Lissabonin sopimuksen (imperialistiseen) tulkintaan. Suomalaisilta eivät aio kysyä, sallivatko nämä ruotsalaisjoukkojen tulon maahansa. Kari Lumikero kertoi Ruotsin puolustusministerin tarkoittavan sotilaallista tukea (hyökkäystä), mainiten Suomen ja Baltian maat (eli Ruotsin imperialistisen etupiirin). Myös 1961 noottikriisissä Neuvostoliitto halusi aloittaa neuvottelut maamme kanssa lähettääkseen Suomeen joukkojaan, tekosyynä kuviteltu ulkopuolinen uhka.
Perusasetelma on, että Suomen tiedotusvälineet sensuroivat ruotsalaisten kielteisen tiedon, joten nämä voivat tehdä Suomessa mitä tahansa. Esimerkiksi tietääkseen ruotsalaisten sotajoukkojen raakuuksista Keski-Euroopassa 30-vuotisessa sodassa vuosina 1618-1648 täytyy matkustaa Saksaan tai Tsekkiin saakka, sillä Suomen koulukirjat, sanomalehdet tai tv-kanavat eivät ruotsalaisten sotarikoksista juuri kerro. Esimerkiksi ruotsalaisten Prahaan tekemä ryöstöretki selviää useimmille suomalaisille vasta kaupungissa käydessä.

Ruotsalaismielinen historioitsija Eino Jutikkala salasi monia historian kohtia, mutta vähälevikkisessä Kanava-lehdessä hän kirjoitti suoraan. Suurelle yleisölle tarkoitetut tiedotusvälineet yleensä salaavat seuraavan tapaiset (Jutikkalan tai kenen hyvänsä) tekstit.

"Pohjoismaisesta identiteetistä 1600-luvulla saadaan kuva edellisen Tanskan-sodan aikana käydyn Gründen taistelun loppuvaiheesta. Ruotsalaiset olivat saaneet vangiksi sekä saksalaisia että tanskalaisia. Vangit eroteltiin kansallisuuden mukaan, saksalaiset lähetettiin työleirille, tanskalaiset, joita oli "useita satoja", hakattiin kappaleiksi. Sama toistui Kaarle Kustaan aikana Fredriksudden valtauksessa."

Eino Jutikkala: Vain kuolema on voittamaton, Kanava-lehti 2/2001