Suomalaisen Suomen viime vuoden 6:nnessa numerossa julkaistussa kirjoituksessa "Pohjoismaiden yhteistyön edellytykset" tarkasteltiin historiallisten tosiseikkojen valossa sitä suomalaisuusliikkeen kotimaisten vastustajien väitettä, että suomalaisuuspyrkimykset vaikuttavat häiritsevästi Pohjoismaiden yhteisymmärrykseen ja yhteistoimintaan, ja osoitettiin, että Ruotsissa on aina pidetty Suomen ruotsinkielisen väestön etuoikeuksien ennallaansäilyttämistä Skandinavian maiden ja Suomen välisen sovinnollisen yhteistyön välttämättömänä edellytyksenä.

Näiden seikkojen lisäksi viitattiin puheena olevassa kirjoituksessa niihin Suomeen kuuluvia alueita koskeviin vaatimuksiin, joita myöskin on aika ajoin Pohjanlahden tuolla puolen esitetty ja joiden tyydyttäminen on niinikään selitetty Pohjoismaiden yhteistyön välttämättömäksi edellytykseksi. Erityistä huomiota kohdistettiin ruotsalaisten anastuspyyteihin niinä aikoina, jolloin Suomi tuli itsenäiseksi, ja selostettiin todistuskappaleina kahta v. 1917 ilmestynyttä lentokirjasta, joista toisen on kirjoittanut salanimi Camillus ja toisen vapaaherra, lakitieteen tohtori Lage Stael von Holstein ja joissa molemmissa vaaditaan Ahvenanmaan lisäksi myöskin Suomen Lapin ja Länsipohjan liittämistä Ruotsiin.

Sittemmin on löytynyt vielä kolmas Ruotsissa ilmestynyt lentokirjanen, jossa esitellään samat vaatimukset kuin Camilluksen ja Stael von Holsteinin kirjoissa. Se on ranskankielinen, nimeltään "La Scandinavie au congrès de la paix", ja painettu Tukholmassa v. 1919.

Kirjoittaja on tunnettu ruotsinmaalainen sanomalehtimies Albin Cullberg, joka on m.m. kirjoittanut historiallisen tutkimuksen Krimin sodan aikaisesta ulkopolitiikasta (varsin mielenkiintoinen seikka, sillä mainitun sodan aikanahan Ruotsissa ilmeni erittäin voimakkaita Suomeen kohdistuvia anastuspyyteitä). Cullberg vaatii että kaikkien kolmen Skandinavian maan on esiinnyttävä yhteisrintamassa Pariisin rauhankonferenssissa ja pyrittävä suurvaltojen avulla laajentamaan alueitaan. Ruotsin on saatava itselleen Ahvenanmaa sekä Suomen Lappi ja Länsipohja (siis maamme pohjoiset alueet Kemijokeen saakka), jotka ennen Haminan rauhaa kuuluivat Ruotsiin, sekä lisäksi vielä Petsamo. Cullbergin kirjasta henkii peittelemätön vastenmielisyys ja viha suomalaisia kohtaan. Ahvenanmaan anastamista perustellaan sillä, että "Ruotsin velvollisuutena on suojella lapsiaan - - - raakalaiskansan hävitystöiltä", ja toisessa kohdassa annetaan Suomen kansasta seuraava kaunis arvostelu: "Hunnilaislaumojen jälkeläisinä suomalaiset ovat syntyperältään mongooleja. Se eläimellinen raakuus, joka vetää lokaan heidän vallankumouksensa ja restaurationsa, todistaa riittävän selvästi, että heidän sivistyksensä on vain pinnallinen. Jos Suomessa yleensä voidaan puhua henkisestä sivistyksestä, niin tämä on kokonaan ruotsalaisen vähemmistön ansio, joka vähemmistö, vaikkakin sorrettuna, kuitenkin on länsimaisten hyveiden kannattaja."

Näin on siis olemassa kokonaista kolme vastaansanomatonta todistuskappaletta siitä, että Ruotsissa suunniteltiin seitsemäntoista vuotta sitten Pohjois-Suomen anastamista.

Ruotsalaiset suunnittelivat Suomen miehitystä vuoden 1918 alussa tehdäkseen maastamme siirtomaansa. Ruotsin miehitysaie selvisi vasta tammikuussa 2005 erään turkulaisen yliopiston tutkimuksessa (STTn uutinen 15.1.2005). Saksalaismieliset ruotsalaisupseerit suunnittelivat ensimmäisen maailmansodan aikana valloituksia, mm. Pohjois-Suomen ruotsalaismiehitystä, liittääkseen ainakin tämän osan Suomea Ruotsiin.

Suomalaispoliitikot vastustivat Ruotsin aluevaatimuksia. Jos kuitenkin Ruotsi olisi valloittanut Pohjois-Suomen, se olisi varmasti liittänyt alueen itseensä. Silloinkin Ruotsin puolueet olivat imperialistisia ja kansalliskiihkoisia; suomalaisiin kohdistettiin rasistista vihanlietsontaa, kuten Jussi Teljon kirjoitus todistaa. Rasismi näkyi Ruotsin suomalaisvähemmistön omaisuuden (suomenkielisten kirjojen, sanomalehtien ja postilähetysten varastaminen) ja terveyden tuhoamisena (pakkosteriloinnit, väkivalta). Joitain henkilöitä myös karkotettiin suomenkielisestä Pohjois-Ruotsista, koska nämä ilmaisivat mielipiteitään.

Ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaismieliset suomalaiset ja ruotsalaiset upseerit punoivat useita miehityssuunnitelmia. Joulukuun 1917 suunnitelman mukaan ruotsalaiset joukot etenisivät Pohjois-Suomeen ja ajaisivat venäläiset joukot pois maasta ja – Ruotsin tulkinnan mukaan – Suomi sidottaisiin "Pohjolaan". Se olisi tarkoittanut Pohjois-Suomen asukkaiden raakaa sortoa.
= Suomen kansan ruotsalaistaminen, lasten suomen kielen riisto, Suomen taloudellinen riisto.
Erään suunnitelman mukaan Ruotsin kuninkaan Kustaa V:n pojasta prinssi Vilhelmistä olisi tehty Suomen kuningas, mutta lopulta päädyttiin saksalaiseen kuningasehdokkaaseen.

1917 ilmestyi 2 ruotsalaista lentolehtistä, joiden kirjoittajat olivat nimimerkki Camillus ja lakitieteen tohtori Lage Stael von Holstein. Niissä vaadittiin Ahvenanmaan ja Pohjois-Suomen liittämistä Ruotsiin. Samat vaatimukset esitti Albin Cullberg 1919 ilmestyneessä lentokirjasessaan La Scandinavie au congrès de la paix. Cullberg vaati myös Petsamon liittämistä Ruotsiin. Hänen jyrkät suomalaisvastaiset asenteensa näkyivät hänen kielenkäytössään: "raakalaiskansan hävitystyöt", "eläimellinen raakuus" ym.

Ahvenanmaan lisäksi ruotsalaiset vaativat 1918 ruotsalaisuudelle ikuisesti etuoikeutettua asemaa Suomessa sekä Pohjois-Suomen liittämistä Ruotsiin, Kemijoki olisi ollut raja. Alueen suomalaisväestöä ruotsalaiset olisivat luultavasti kohdelleet kuten Taalainmaan metsäsuomalaisia: mielivaltaisia kuolemantuomioita, lainsuojattomiksi julistamisia, alueen eristäminen, koulutuksen epääminen jne.

Ruotsin Rotubiologinen instituutti (Sweden's National Institute for Racial Hygiene) toimi vuosina 1921-1976. Sen ensimmäiset uhrit olisivat todennäköisesti olleet Ruotsiin liitetyt pohjoissuomalaiset. (Mainittakoon, että natsi-Saksan vastaava laitos toimi vuosina 1937-1945 eli se perustettiin paljon myöhemmin kuin Ruotsissa.)

24.1.1918 Mannerheimin ratsumestari Harald Âkerman saapui Tukholmasta Vaasaan kertoakseen, että 5000 ruotsalaissotilasta oli Tornionjoen takana valmiina hyökkäämään Suomeen. Hyökkäys odotti vain hallitusten noottienvaihtoa. Kansainvälisen oikeuden mukaan vain ulkomaalaisten joukkojen ajaminen Suomesta olisi ollut hyökkäyksen hyväksyttävä syy. Mannerheim kuitenkin torjui ruotsalaisjoukkojen tulon Suomeen. Hän määräsi venäläisjoukot riisuttavaksi aseista. Siksi 29.1.1918 Ruotsin hallitus päätti olla hyökkäämättä Suomeen.

Ruotsalaisten viha kohdistui myös Suomessa asuviin suomalaisiin: ruotsalaiset urheilupomot juonittelivat Paavo Nurmen pois vuoden 1932 olympialaisista. Tukholman satamassa laivuri Aaltoselta vaadittiin ylimääräistä summaa laivan lastin purusta vuonna 1931.

Ruotsalaiset aloittivat agenttitoiminnan Ahvenanmaan irrottamiseksi Suomesta (kirja Arvo Komulainen 2005: Taistelu Ahvenanmaasta, sivu 33-). Ruotsalaisjoukot valtasivat Ahvenanmaan 1918, mutta vetäytyvät sieltä saksalaisjoukkojen saavuttua sinne. Kansainliiton kokouksessa Ruotsi vaati yhä Ahvenanmaata itselleen, mutta hävisi äänestyksen.