Pääsivu   1920-luvun Suomi   Ruotsi vaati Pohjois-Suomea v. 1918     aitosuomalainen UKK torui mietosuomalaisia


1930-luvun Suomea

Urho Kekkonen kirjoitti nimimerkillä Mies Suomalainen ja käytti ruotsalaismielisistä sanaa mietosuomalainen, jolla hän kuvasi muun muassa Helsingin Sanomia (22.3.1934, Suomalainen Suomi-lehti 2 / 1934), edistyspuolueen johtoa (1933), (Sunilan ja Kivimäen hallitusten taustavaikuttaja) Rantakaria sekä entistä kokoomuksen johtoa (1933). Urholta lainauksia: "mietosuomalainen haihattelija" (6 / 1934), "mitä yliopistokysymyskeskustelussa ruotsalaisten ja heidän kanssataistelijainsa mietosuomalaisten taholta on esitetty yliopiston suomalaistamista vastaan" (perusteluna oli lähinnä suomenkielisten yliopiston oppikirjojen puute, 1928). Suhteellisuusperiaatetta ei noudatettu eikä kansalaisten ja kansojen tasa-arvon periaatetta.

Urho Kekkonen arvosteli usein Suomen Tukholman lähettiläs Rafael Erichiä, joka jatkuvasti myötäili vierasta valtiota tavalla joka ei sopinut lähettiläälle. Erich oli riidoissa alaisensa (suomalaisuusmies) J V Snellmanin kanssa (filosofin pojan poika).

Numerossa 5 / 1934 Urho Kekkonen arvosteli E N Setälää, joka oli väittänyt, ettei Suomen yliopistoasia olisi Suomen sisäinen asia, jossa "ei tulisi ottaa huomioon ruotsinmaalaista käsityskantaa". Sitä seurasikin ruotsinmaalaisten puuttuminen adressilla Suomen sisäisiin asioihin. Myös Norjan, Tanskan ja Islannin kansallismieliset jättivät oman adressin vastustaakseen Helsingin yliopiston suomenkielistä yliopisto-opetusta. Suomen lähetystöt ottivat adressit vastaan, mikä oli Kekkosen mielestä diplomaattinen virhe - aiemmin Suomen Oslon lähetystö oli kieltäytynyt ottamasta vastaan sikäläisen puolueen vastalausetta Suomen sisäpolitiikasta. Lähettiläs Erich oli tällä kertaa hiljaa eikä paheksunut ruotsalaisten puuttumista Suomen sisäpolitiikkaan, mitä Kekkonen piti sopimattomana. Pohjoismaalaisten ylimielisyys oli suomalaisille liikaa. Suomen kansa tuomitsi jyrkästi ruotsinmaalaisten sekaantumisen Suomen sisäisiin asioihin.

Mainittakoon, että historioitsija Arvi Korhonen piti adresseja puuttumisena sisäisiin asioihimme ja kertoi skandinaaveilla olleen [ilmeisesti rkp:n levittämää] väärää tietoa Suomen asioista. Norja ja Ruotsi eivät olleet järjestäneet suomenkielistä yliopisto-opetusta tai edes koulu-opetusta pohjoisosiensa suomalaiselle vähemmistölle. Korhonen edellytti, että vaatijan omat olot ovat vähintään yhtä hyvät kuin vaatimuksen kohteella. Ja olivatko tanskalaiset valmiita antamaan saksankielistä yliopisto-opetusta vähemmistölleen, kysyi Korhonen.
Nämä halusivat päättää suomalaisten puolesta Suomen yliopistoasiasta. Tämä oli yritys vahingoittaa toisen maan omakielistä tieteenharjoitusta. Suomen kansalla on oikeus päättää omista yliopistoistaan ja vaalia suomalaista kulttuuria.

Urho Kekkonen: "Ellei suomen kieli kelpaa tasavertaisena kielenä pohjoismaisessa yhteistyössä, niin voimme olla siitä yhteistyöstä sivussa". UK "kiittämättömyys on Ruotsin palkka" koki A Hackzell, pääministerin puhe kielilain eduskuntakäsittelyssä, sitten puhui rkp:n "kiihkomielinen von Born" joka halusi murskata suomalaisuusvaatimukset - neljä vuotta myöhemmin 1938 Suomen lehdistö tuomitsi Bornin Ruotsissa pitämän puheen sopimattomana. Born toimi myös sotien aikana isänmaan etua vastaan.

UK 3 / 1934 "Jos Suomeen tulisi von der Goltzin divisioonan upseeri kehumaan, ettei Suomi olisi vapaa ilman heitä, tai jos tänne saapuisi riikinruotsalainen herjaamaan Suomen valtakuntaa, reagoisi sitä vastaan kansallinen omanarvontuntomme." UK huomauttaa että toisillakin kansoilla on oikeus omanarvontuntoon. Kekkoselle kansat olivat tasa-arvoisia, toisin kuin eräät muut Suomen presidentit ajattelivat.

2/2 1935 iso kansalaislähetystö kävi yliopiston suomalaistamisasiassa tasavallan presidentin ja pääministerin luona.




Harva on kuullut presidentti Lauri Relanderin ruotsalaismielisyydestä historiankirjoituksemme perusteellisen sensuurin ja vääristelyn vuoksi. Lainauksia 1930-luvulta, olkaa hyvä!

Presidentin vaalissa helmikuun 15 päivänä 1937 tapahtui, että tasavaltamme päämieheksi valittiin kieleltään, mieleltään, nimeltään ja teoiltaan suomalainen mies. [ Kyösti Kallio ] Ihmekö siis, jos ruotsinkielistemme taholla nyt on parku ja ankara välien selvittely, jossa on uhattu jopa »Kordelinin kohtaloa» niille, jotka eivät äänestäneet presidentti Ståhlbergia ja jotka siten välillisesti auttoivat presidentti Kallion läpi.

Maassamme ovat puhaltaneet ruotsalaisuuden etuoikeuksia tukevat ja lujittavat tuulet, mikä Kivimäen hallituksen aikana sekä nimityspolitiikassa että lainsäädännössä kävi selvästi ilmi. Armeijan useimmat korkeimmat paikat saatiin miehitetyiksi ruotsinkielisillä upseereilla, ja maamme ulkomaisessa edustuksessa ruotsalaisuus varmistui. Kielilakeja ei pystytty oleellisesti parantamaan eikä tarpeettomia ruotsinkielisiä oppikouluja lakkauttamaan, ja eduskunta sai ylimääräisillä valtiopäivillä kaksi vuotta sitten taistella 75-tuntisen taistelun, jotta yliopistossamme saatiin kieliolot edes pysymään ennallaan ja hallituksen yritys juurruttaa ruotsalaisuus yliopistoon entistä syvemmälle estetyksi. Ns. skandinavista orientointia on niinikään meillä miehuullisesti koetettu harrastaa ja käyttää ruotsinkielistemme aseman vahvistamiseksi. Ruotsinkielisellä taholla onkin jo riemuittu suomalaisuustaistelun likvidoimisesta.

Viime vaaleissa tapahtui jo toisen kerran, että tasavaltamme presidentin ruotsalaisystävällinen politiikka hänet kaasi. Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten [1931]. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia.

_
Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan.
_

V. A. HEISKANEN

SUOMALAINEN SUOMI No 2 - 1937, sivut 176-178, SUOMALAISUUDEN RINTAMALTA, Presidentinvaihdos



Suomalainen Suomi N:o 5 / 1933, sivu 258, 1930-luvun ainoasta radiokanavasta:

Kaksikielisyys on yleisradiotoiminnassa tähän asti ilmenneistä haitoista maassamme kaikkein pahin. Kesken lähetystä tapahtuva lähetyskielen vaihdos — uutisia, säätietoja, pörssinoteerauksia ym. välitettäessä — on niin suuri haitta, että monelta suomalaiselta juuri sen vuoksi monikin tärkeä omakielinenkin esitys jää kuulematta, kun vieraskielisen lähetyksen ajaksi suljettua kuuntelulaitetta ei tule ajoissa uudelleen avatuksi. Meillä on sekä omakohtaisia kokemuksia että kautta maan saatuja tietoja siitä, että kaksikielisyys radiotoiminnassa on sen kaikkein tuomittavin epäkohta, josta pääsemistä suomalaiset radiokuuntelijat pitävät välttämättömänä edellytyksenä radiotoiminnan rauhalliselle kehitykselle maassamme.

Toinen seikka, johon julkisuudessakin on ehditty jo useaan otteeseen kiinnittää huomiota ja jota mekin tahdomme erikoisesti korostaa, on se että suomenkielistä ohjelmaa on lähetetty vähemmän kuin suomenkielisen kuuntelijakunnan lukumäärä ja sen suorittamat maksut edellyttävät, ts. ruotsinkielistä kuuntelijakuntaa on suuresti suosittu suomalaisen kustannuksella.


Urho Kekkonen ("Mies Suomalainen") SLn lehdessä 6 / 1934: vuonna 1930 Akateeminen Karjala-Seura hylkäsi suomalaisuusasian. Tämä oli toinen syy vuoden 1932 joukkoeroon AKS:sta. Ensimmäinen syy oli, että AKS:n enemmistö ei 27.4.1932 pidetyssä kokouksessaan suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa, jolloin demokratiaa kannattavat maalaisliitolaiset, myös Urho Kekkonen itse, erosivat siitä. 1930-luvun AKS vastusti tai ei ainakaan ajanut suomen kielen aseman parantamista.


"Kuten muistamme, ehdotti kansainvälinen Olympialainen komitea, että kuulutus Helsingin kisoissa 1940 tapahtuisi suomeksi ja englanniksi. Sensijaan tuskin kaikki tietävät, että tämä päätös tehtiin komitean ruotsinmaalaisten jäsenien ehdotuksesta."
Suomen olympiakisain ruotsalaisenemmistöinen järjestelytoimikunta (kenraali Österman, konsuli Krogius, insinööri E. Frenckell, tohtori J. Helo, ministeri Urho Kekkonen, ylijohtaja Pekkala ja pankinjohtaja J. V. Rangell) kuitenkin päätti, että kuulutus kisojen aikana tapahtuu suomeksi, ruotsiksi ja jollain muulla kielellä. (UK oli vähemmistössä)
SUOMALAINEN SUOMI No 7 - 1938, sivut 350-351 Helsingissä 10.10.1938. V. A. HEISKANEN.


Vuoden 1937 yliopistolait ruotsalaistivat yliopistoa, varsinkin lainopillisen tiedekuntaa ja matemaattis-luonnontieteellistä osastoa, joihin uudet lait pakottivat perustamaan uusia ruotsalaisia professuureja. Ainoa hyvä puoli oli suomalaisen linjan suomen kielen taitovaatimus. Ragnar Erik Hemmer, joka oli hakenut oikeushistorian ylimääräisen suomenkielisen professorin virkaa, reputti suomen kielessä. Mutta hänpä ei jättänyt asiaa siihen, vaan anoi ja sai erivapautuksen suomen kielen taidosta. Tiedekunta äänestyksen jälkeen antoi puoltavan lausunnon mutta pieni konsistori suurella äänten enemmistöllä vastusti samoin kuin yliopiston kanslerikin. Poliitikot kuitenkin vastoin yliopiston korkeimpien elinten kantaa myönsivät erivapauden ja samalla sulkivat yhdeltä suomalaiselta viran.

1930-luvun ruotsalaismielisiä olivat mm. sdp, kok, edistyspuolue, Väinö Tanner, Kokoomuksen lehdet Aamulehti ja Uusi Suomi sekä tietysti Helsingin Sanomat (sensuroi ruotsalaisasiat, levitti Ruotsin valheita). Osa sanomalehdistä oli ylioppilaitten puolella, mutta 1938 alussa koko lehdistö vaikeni ruotsalaisaiheista — sensuuri oli alkanut.

Juhani Suomi: Urho Kekkonen 1936-1944, Myrrysmies, sivu 62
Lainaus kirjasta: Juhani Suomi 1986: Urho Kekkonen 1936-1944, Myrrysmies, sivu 62


Tukholman lähettiläs ja entinen pääministeri Rafael Erich (kok) kirjoitti joulukuussa 1933 Helsingin Sanomiin pitkän kirjoituksen "Tukholman horisontista" (eli Ruotsin hallituksen näkökulman), joka vääristi tosiasioita ja vastusti Helsingin yliopiston suomenkielistä opetusta. Erich tietoisesti salasi 6.11.1933 Helsingin epäjärjestykseen johtaneen tekijän, maisteri Olof Hertzbergin suomalaisuusmerkkien riistämisen myyjättäriltä. Tästä seurasi suomen- ja ruotsinkielisten ylioppilaiden ja koulupoikien tappeluita, jotka kestivät päiviä. Puolin ja toisin oli varastettiin suomalaisuusmerkkejä tai vastaavia koristeita, joita ylioppilaat ja heidän kannattajansa pitivät rinnassaan.

1931 Suomen Tukholman lähettiläs Rafael Erich myötäili suomalaislaivaa Tukholmaan saartanutta ruotsalaisliikettä: laivan edellinen omistaja oli teettänyt 1928 ahtaustyöt liittoon kuulumattomilla, jonka vuoksi ay-liike vaati 3000 kruunua laivuri Aaltoselta tekemättömästä työstä, tietäen Suomen lähettilään ajavan heidän etuaan. Erich vaatikin laivuria maksamaan 1500 kruunua, joka joutui kuitenkin maksamaan 3000 ylimääräistä saadakseen laivansa lastin purettua.

Palveluksistaan ruotsalaisten, myös ruotsalaisen ay-liikkeen palveluksessa, kokoomuksen Rafael Erich nimitettiin Upsalan yliopiston kunniatohtoriksi 1932.

Lähde: Urho Kekkonen ("Mies Suomalainen") SLn lehdessä Suomalainen Suomi 1 / 1934. Ilmaus "Tukholman horisontista" peräisin eduskunnasta. Erich oli antanut lausuntonsa yksikielisyysaloitteista perustuslakivaliokunnalle, vieraan maan näkökulmasta.



John H. Wuorinen julkaisi Yhdysvalloissa 1931 hyvän kirjan suomalaisuuden historiasta, The Nationalism in Modern Finland. Teos henkii lämmintä myötätuntoa suomalaisuusliikettä kohtaan. Sananvapautta sanoa ruotsalaistamista vastustava mielipide täytyi 1930-luvulla ja täytyy yhä 2000-luvullakin hakea Amerikasta saakka (New York Times 25.12.2005).


Kultakeräys puolustusvoimien hyväksi 1940: 100 000 ihmistä lahjoitti kultasormuksensa ja muita kultaisia esineitään puolustusvoimien hyväksi. Kultasormusten vastineeksi lahjoittajille annettiin rautaiset sormukset tilalle, muut kultaesineet jäivät ilman vastinetta.

Näitä rautasormuksia mainostettiin vuonna 2006; media jätti mainitsematta suomalaisten kullan karun kohtalon. Esimerkiksi MTV3:n Kymmenen uutiset 6.12.2006 rautasormus-uutisessaan ei maininnut kerätyn kullan kohtalosta mitään. Aiheen sensuuri myös muilla tv-kanavilla ja lehdistössä oli erittäin tiukka, ei sanaakaan kullan päätymisestä Ruotsiin.

Kultakeräys Ruotsiin 1940

Kultaa kertyi kaikkiaan 1700 kiloa, joka kuljetettiin 1945 salaa Ruotsiin ja myytiin sinne polkuhinnalla.

Suomalaiset lehdet ja tv-kanavat ovat olleet aiheesta erittäin hiljaa, poliitikkojen ja Ruotsin hallituksen painostuksesta. Kuvassa harvinainen poikkeus, Karpo MTV3-kanavalla vuoden 2003 lopulla. Karpon parhaat esitti ohjelman uusintana 19.6.2010.

YLEn toimittaja selvitti ansiokkaasti kullan kohtalon ja kertoi kultakeräyksestä vuosina 1987-88 radiossa, mutta yhtiö on sen jälkeen vaiennut.
__

Pääsivu   Lainat   Tiedotusvälineet   1920-luvun Suomi   Ruotsi vaati Pohjois-Suomea v. 1918   Vaiettu historia