Pääsivu   Sensuuri   1937 tilanne   Linkit   TV     Sanomalehdet     Alla – 1800-luvun rasisteja   Apu-lehdestä   Yleisön käsityksiä SK-lehdestä   Skandaali

Lahjotut

— Rkp:n säätiö jakoi rahaa vuoden 2019 eduskuntavaaleihin mm. seuraaville: 3000 € Sanni Grahn-Laasonen (kok), 3000 € Timo Heinonen (kok), 3000 € Maria Ohisalo (vihr), 3000 € Krista Mikkonen (vihr), 1400 € Peter Östman (kd), 1500 € Ilmari Nurminen (sdp), 1500 € Kim Berg (sdp), 1500 € Matias Mäkynen (sdp), 1500 € Johan Kvarnström (sdp), 3000 € Timo Harakka (sdp), 3000 € Ville Skinnari (sdp) ja 3000 € Merja Mäkisalo-Ropponen (sdp). Lisäksi Keskustan ja Vasemmistoliiton kansanedustajat saivat rahaa rkp:n säätiöiltä.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleihin rkp:n säätiö antoi rahaa näille: 4000 € Petteri Orpo (kok), 3100 € Anna-Mari Virolainen (kok), 3000 € Sari Sarkomaa (kok), 6000 € Kimmo Sasi (kok, median sensuroiman Ahtisaaren komitean jäsen), 3000 € Timo Heinonen (kok), 3400 € Hjallis Harkimo (loikkasi kokoomuksesta omaan ryhmäänsä), 2000 € Pekka Haavisto (vihr, Ahtisaaren komitean jäsen) ja 2000 € Maria Vuorelma (vihr).

Lista ei ole täydellinen, ainakin Alexander Stubb (kok), Thomas Wallgren (sdp) ja Peter Östman (kd) pitäisi lisätä. Omille ehdokkailleen rkp on yleensä antanut 6000 €.

Myös Keskustan ja Vasemmistoliiton edustajat ovat saaneet rahaa rkp:ltä, niistä on omat listat.

Omistaako rkp Suomen sanoma- ja aikakauslehtiä?

Politiikka on kovaa. Ongelmana ei ole vain sensuuri vaan myös propaganda ja vääristelevät kirjoitukset sanomalehdissä ja aikakauslehdissä. Suomen Kuvalehti 9/2012, joka ilmestyi 2.3.2012 kertoi kannessaan "Suomi menetti Meänmaan sattumalta", koska yksi neuvottelijoista sairastui vuoden 1809 rauhanneuvotteluissa. Vain yksi lause viittaa Torniojokilaakson murteeseen, muuten asukkaista juttu ei kerro mitään. Alueella elää suomalainen vähemmistö, jota Ruotsin hallitukset ovat sortaneet ja ruotsalaistaneet. Alueen suomalaisten sorto alkoi 1888, jolloin koulut muutettiin ruotsalaisiksi ja Ruotsin koululaitos kielsi suomen puhumisen välitunneillakin.

Vähemmistö ja sen sorto ovat sensuroituja aiheita. YLE ja SK kertovat usein Ruotsista, mutta eivät juuri koskaan Pohjois-Ruotsin suomalaisesta vähemmistöstä. Ja vähemmistön sortoa ja ruotsalaistamispolitiikkaa ne eivät ole esitelleet vuoden 1938 jälkeen — todistaa sensuurin, josta ovat vastuussa Suomen poliitikot, puolueet ja median omistajat. Puoli 9 uutisissa tammikuun alussa 2013 TV-ankkuri Marjo Rein kertoi, että meänkieliset ovat enimmäkseen vanhoja ja alle 40-vuotiaita puhujia on hyvin vähän, koska "1950-luvulla vanhemmat eivät enää puhuneet lapsilleen suomea". Ruotsin hallitusten sorto- ja assimilaatiopolitiikasta Rein ei kertonut mitään: TV-kanavat YLE, MTV3 ja Nelonen ovat aina vaienneet tästä aiheesta. – Aiheesta lisää: Sensuroitu vähemmistö

Suomen Kuvalehti 37/2012, joka ilmestyi 14.9.2012 julkaisi vääristelevän jutun ruotsin opetuksesta, joka tyrkytti pakkoruotsia. Jutun kirjoitti Pauliina Penttilä, siinä haastateltiin kielten opettajaa ja ruotsalaista tutkijaa, jotka kannattavat lisää pakkoruotsia. Itse asianosaisia juttu ei haastatellut lainkaan, ei oppilaita eikä kansalaisia. TVn tapaan Suomen Kuvalehti ei kertonut asiasta mitään kesällä 2012, kun hallitus päätöksen teki. Varsinkin asian taustoista media vaikenee täydellisesti: M Ahtisaaren komitea ja sen takana varmaankin Ruotsin hallitus ja rkp:n rahavalta.

Kuka omistaa median ja kuka on päättänyt sensuurista? YLEn osalta asia on selvä, poliitikot päättävät YLEn ohjelmista ja myös YLEssä sensuroitavista aiheista. Euroopan Neuvoston raportissa mainittiin tunnettu Ruotsin käskyläinen Kimmo Sasi, joka tuolloin johti myös YLEä.

Pauliina Penttilä ei kertonut että noin 70 % suomalaisista vastustaa pakkoruotsia. Juttu ei maininnut hallitusta, ministereitä eikä asiaa valmistellutta Martti Ahtisaaren komiteaa lainkaan - ilmeisesti mikään media ei ole tätä kertonut.

Suomen Kuvalehti ei julkaissut asiasta yhtään lukijan kirjettä. Internetissä pakkoruotsi on suosittu aihe, joten todennäköisesti lehti on saanut jutustaan vihaisia kirjeitä lukijoiltaan, mutta lehti on ne jättänyt julkaisematta sensuurin vuoksi. Suomen Kuvalehden päätoimittaja oli tuolloin Tapani Ruokanen, kustantaja on Otavamedia, aiemmalta nimeltään Yhtyneet Kuvalehdet. Yhtiön toimitusjohtaja vuonna 2012 oli nimeltään ruotsalainen, ja ehkä yhtiön omistaa joku ruotsalaistaho, kenties rkp:n varakkaat säätiöt. Yhtiö julkaisee monia lehtiä, joista tärkeimpiä ovat Hymy ja Seura.

Sensuuristaan pahamaineisen Sanoman kustantamia lehtiä ovat Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Etelä-Saimaa, Kouvolan Sanomat ja Kymen Sanomat. Sekä aikakauslehdistä esimerkiksi Gloria, Me Naiset, MikroBitti, Sara, Tiede sekä Tietokone. Sanoman omistajilla ja johtajilla on ilmeisen läheiset suhteet Ruotsin hallitukseen.

Hallitus, tiedotusvälineet ja valhe

Sensuuri on osa sanomalehtien, aikakauslehtien ja TVn valhetta. Media ei kerro että se sensuroi monia asioita ja levittää hallitusta myötäileviä kirjoituksia. Tiedotusvälineet eivät ole koskaan arvostelleet hallitusta, että se sallii Ruotsin puuttua Suomen sisäisiin asioihin.

Ruotsi on puuttunut Suomen sisäisiin asioihin ja media on tästä vaiennut. Esimerkiksi YLEn ruotsalais-kansalliskiihkoinen TV-sarja (2013 alussa) on Ruotsin hallituksen ja sen suomalaisten kätyrien työtä. Sensuroitu järjestö, jolla on vain ruotsalainen nimi, on tämän takana. YLEn poliittinen johtaja Kimmo Sasi on mukana järjestössä. Salajärjestössä on mukana Ruotsin kansalaisia, mm. poliitikkoja ja suurlähettiläs. Ruotsin hallituksen arvostelu on ilmeisesti kielletty TV:ssä.

Media ei ole kertonut tahoista jotka ovat salaisten päätösten takana, erityisesti Ruotsin hallitusta. Se on ollut mukana erilaisissa ruotsin kielen kampanjoissa Suomessa vuosina 2007-2012, median vaietessa täysin. Siinä on mukana 38 nimeä, joista 6 ruotsalaisia, mukana suurlähettiläs ja poliitikkoja. Ruotsi puuttuu Suomen sisäisiin asioihin. Eihän Suomen kansa voi mitenkään vaikuttaa Ruotsin poliitikkoihin, joten niillä ei ole oikeutta vaikuttaa täällä. Tämä ei ole demokratiaa vaan imperialismia.

Suomi ei ole oikeasti demokratia, vaan korkeintaan näennäisdemokratia. Tiedotusvälineitä hallitus ja taloudellinen eliitti valvovat erittäin tarkasti.

Yleisön käsityksiä Suomen Kuvalehdestä

Hakusanoilla "Suomen Kuvalehti valehtelee" löytyivät seuraavat mielipiteet.

Julkkiksia, poliittista propagandaa ja solvauksia – Apu

Apu-lehti on selvästi poliittinen aikakauslehti, joka ei kuitenkaan kerro taustaansa. Avun päätoimittaja ei ole kertonut taustastaan, esimerkiksi mitä puoluetta hän äänestää. Avussa poliitikot ja poliittiset vaikuttajat solvaavat tiettyjä ihmisiä.
Apu-lehdessä on ollut runsaasti poliittisia kolumnisteja, jotka yleensä eivät kerro puoluetaustastaan mitään. Vuosina 2015-18 mm. sdp:tä edustavia kirjoittajia on ollut Apu-lehdessä runsaasti (esim. Tuomas Enbuske) ja nämä saavat levittää omaa propagandaansa, esimerkiksi kansainvälistä (EU ym), pakkoruotsiin liittyvää tai muuta propagandaa.

Elokuussa 2008 Georgian sodan aikana Kansan Uutisten entinen päätoimittaja Yrjö Rautio Apu-lehteen kirjoittamassaan kolumnissa ymmärsi Venäjän sotatoimia, ei niitä ainakaan tuominnut, ja jopa nimitti Georgiassa sotivia venäläisiä sotilaita "rauhanturvaajiksi", aivan Venäjän hallituksen propagandan mukaisesti.
— Yrjö Rautio levitti vuoteen 2017 saakka erilaista propagandaa Apu-lehdessä, mm. Ruotsin hallituksen propagandaa.

Tyypollistä Avun propagandalle on piilopoliittisuus. Solvausten kohteet eivät saa puolustautua tässä lehdessä. Vastineita lehdessä ei ole juuri julkaistu. Apu ei ole harmiton perhelehti, jollaisena se pyrkii esiintymään, eikä perheen pienimmille sopivaa luettavaa.
Samoja julkkiksia kierrätetään Avussa vuodesta toiseen. Tavallinen ihminen ei pääse ääneen Avussa, poliitikkojen karsastamista ajattelijoista puhumattakaan. Ainoastaan vallanpitäjien kätyrit kelpaavat kolumnisteiksi, epäpoliittisten ja eliitille harmittomien lisäksi. Apu-lehden sensuuri on yhtä tiukka kuin muissakin sanoma- ja aikakauslehdissä.

TV1:n Arto Nyberg ja Avun solvaukset

Monet YLEn TV-ohjelmat ovat poliittisia, muutkin kuin tv-uutiset ja ajankohtaisohjelmat. Arto Nyberg -ohjelma on osittain poliittinen, vaikka suurin osa haastateltavista ei olekaan poliittisia. Arto Nyberg haastatteli TV1:n nimikko-ohjelmassaan 3.6.2018 Apu-lehden päätoimittajaa Marja Aarnipuroa.
Kuten yleensä, Arto Nyberg ei esittänyt yhtään kriittistä kysymystä tai lausunut ainuttakaan kielteistä havaintoa haastateltavalle. Avun päätoimittaja sai vapaasti kehua lehteään YLEn toimittajan puuttumatta asiaan mitenkään (= myönteinen propaganda). Avun solvaukset eivät häiritse lainkaan Arto Nybergiä, koska hän ei kysynyt solvauksista tai poliittisista jutuista Avun päätoimittajalta mitään.

Sdp halveksii "ihmiskuonaa"

Apu-lehdessä haastateltu lehden kolumnisti ja sdp:n vaikuttaja käytti solvaavaa ilmaisua "ihmiskuona" tietystä ihmisryhmästä. Tämä solvaaja on vaikuttanut Helsingissä ja Pohjois-Karjalassa. Näiden alueiden porvareita ja muita sdp:n halveksimia onnettomia ihmisiä kutsutaan siis ihmiskuonaksi. Sana "ihmiskuona" on peitetty viittaus sosialismin uhreihin. Tämä sdp:n vaikuttaja myös kiistää erään ahdistelutapauksen, tietämättä oikeasti asiasta mitään.

Avun kolumnisti kiistää ahdistelun

Omasta mielestään tämä sdp:n kätyri tietää ihmisistä paremmin kuin nämä itse. Esimerkiksi jos ihminen kertoo tulleensa ahdistelluksi, sdp:n vaikuttaja väittää että sellaista ei ole tapahtunut, olematta minkäänlainen silminnäkijä. Tässä tapauksessa ahdistellut uhrit olivat 2 teini-ikäistä tyttöä, jotka pelastuivat pahemmalta – ja sdp:n kätyri väitti blogissaan tyttöjen valehtelevan ja että mitään ahdistelua ei olisi tapahtunut. Tässä Apu-lehden poliitikko-kolumnisti selvästi valehtelee, poliittisin perustein, suojellakseen syyllisiä. Ei hän oikeasti tiedä tästä tapauksesta mitään, vaikka niin väittää.

Lainaukset oikealla kirjasta Tapio Tamminen: Pahan viehätys, 2004, sivu 80.

Aikakauslehden vääristelevät jutut

Suomen Kuvalehden 2017 solvausjuttuja
SK 2/2017 ja 5/2017, toimittaja Teppo Tiilikainen käyttää sanaa "fasisti" Suomessa tuntemattomasta mediahenkilöstä, ilmeisen valheellisesti. Pääkirjoituksessa Ville Pernaa (päätoimittaja) solvaa ulkomaista poliitikkoa, käyttämättä kuitenkaan poliittisia solvaussanoja.
Suomen Kuvalehti 20/2017 (19.5): toimittaja Teppo Tiilikainen vertaa juttunsa päähenkilöä Hitleriin, asiattomasti ja solvaavasti sekä täysin valheellisesti. Sama lehti SK 20/2017 esittää juuri edesmenneen Mauno Koiviston liioitellun myönteisesti, kertomatta mitään tämän pahoista teoista, esimerkiksi seuraavista: Koiviston konklaavi, lama-ajan virheet sekä Baltian maiden itsenäisyyspyrkimysten vähättely 1990-luvun alussa. Myöskään entisen presidentin vastustajista SK ei kerro mitään. SK kuvaa Koiviston "rakastetuksi johtajaksi". Koivisto-jutun ylistävä sävy eroaa räikeästi edellä mainitusta solvausjutusta. Sekä ylistys- että solvausjuttu ovat selvää propagandaa SK:lta. Koivisto ei ole niin hyvä kuin SK väittää ja toisaalta solvattu henkilö on paljon parempi kuin media väittää.
SK 22/2017 s. 50-55 toimittaja Sonja Saarikoski käytti ilmaisua "keskitysleirin vartija" solvaussanana. Juttu on muutenkin valheellinen. Saarikosken juttu sivulla 54 kieltää no go-alueet, joista lehdistö on vaiennut hyvinkin perusteellisesti.

Skandaaliuutinen usein liioittelee

Valtamedian toimittajat kirjoittavat toisinaan skandaalijuttuja tai kirjoja skandaalihakuisesti. Nämä jutut usein liioittelevat tai ovat jopa suureltakin osin valheellisia, virheellisiä tai solvaavia. Usein väitetty skandaali ei ole totta tai se on vain vähäiseltä osin totta ja paljon on jätetty kertomatta. Jutuissa kuvatut henkilöt eivät välttämättä ole niin pahoja kuin kirjoitus (artikkeli), TV-ohjelma tai kirja väittää. Pahantahtoisten juttujen kohteet voivat olla myös hyviä ihmisiä, joita valtamedia haluaa solvata, syystä tai toisesta – jonkun isokenkäisen johtajan, diplomaatin tai poliitikon käskystä.

Skandaalikirja tai -uutinen on hyvin usein yksipuolinen ja tendenssimäinen. Kohteesta kerrotaan usein vain pahoja asioita, ja muista piirteistä vaietaan. (Jos kerrotaan päinvastoin vain hyviä asioita, kyseessä on usein propagandajuttu).

Jutun kirjoittaneet toimittajat tai kirjan kirjoittajat usein vahvasti uskovat valtamedian juttuja, vaikka niissä on usein puutteita, joko tahallisia tai tahattomia virheitä. Huolimattomuudet ja tendenssimäisyys ovat tyypillisiä valtamedialle. Myös herjoja, sensuuria ja suoranaisia valheita esiintyy. Kun tiettyjä asioita korostetaan, päinvastaisista esimerkeistä vaietaan.

Valtamedian häpäisyjutuissa esiintyneet solvaukset toistetaan skandaalikirjassa, ikään kuin ne muka olisivat totta. Lähdeluettelossa mainitaan joukko sanomalehtiä, ilman minkäänlaista lähdekritiikkiä. Kuka on kirjoittanut ja miksi, näihin kysymyksiin skandaalikirja ei edes yritä vastata.

Historia-lehti on kertovinaan 1800-luvun rotuopeista

Historia-lehti 8/2006, s. 60-63, Kaisa Karila: "Keitä olivat nämä kummajaiset".

Kirjoitettu tahallisen puutteellisesti ja harhaanjohtavasti (esim. HS:n tyyliin). Mainitsee rotuoppeja suomalaisista levitetyn, mutta ei mainitse tekijää (Freudenthal ja myös 1800-luvun rasistiset rotuteoreetikot). Tietenkään ei mainitse lähdettäkään, joka on kirja

Kemiläinen, Aira 1993: Suomalaiset, outo Pohjolan kansa - Rotuteoriat ja kansallinen identiteetti. Suomen Historiallinen Seura. Historiallisia Tutkimuksia 177.

Kemiläinen, Aira. Finns in the Shadow of the "Aryans": Race Theories and Racism. Helsinki: Finnish Historical Society, 1998. 320 pp., ill.

1800-luvun kansallisia, poliittisia ja sosiaalisia asioita Karilan kirjoitus ei käsittele lainkaan. Varsinkaan puolueiden suhtautumista rotuteorioihin ei mainita, ei edes 1800-luvun puolueiden. Vastaa nykyistä poliittista tapaa salailla Freudenthalin rotuteorioita. Jutussa on Axel Olof Freudenthalin kuva, mutta hänen rooliaan Karila ei selitä lainkaan eikä mainitse tekstissä Freudenthalin nimeä. Freudenthal loi rotuopit kansojen eriarvoisuudesta, erityisesti Suomessa. Kummallinen ja valheellinen Freudenthalin väite on sivistys, jonka syvällisen vaikutuksen Suomen kansaan todistaa Kalevala. Hän oli "rkp:n henkinen isä" puolueen 2000-luvun alun internet-sivujen mukaan.

Karilan juttu ei maininnut Freudenthalin nimissä jaettavista mitaleista, jotka selvisivät suomalaisille vasta syyskuussa 1998 Eiryn paljastettua asian internet-sivuillaan. Rkp myönsi Johannes Virolaiselle Freudenthal-mitalin vuonna 1984, vuoden 1968 pakkoruotsipäätöksestä. Samoin Paavo Lipposelle vuonna 2007, sensuroidusta kielilaista. TV ei ole tiettävästi maininnut asiaa koskaan. Freudenthalin nimissä poliitikoille jaettava mitali todistaa hänen aatteidensa vaikutuksesta nyky-Suomessa. Historia-lehti ei kerro tästä mitään.

Kummajaiset-jutussa harhaanjohtavaa on viittaaminen unkarilaisiin. 1800-luvun joidenkin unkarilaisten suhtautuminen suomalaisiin on epäolennaista. Rotuoppien takana olivat ruotsalaiset ja Karila mainitsee nämä vain muutamassa lauseessa ("Suomen ruotsinkielinen eliitti, svekomaanit katsoivat olevansa suomalaisia ylempää, germaanista rotua"), mutta ei muita kansoja ja niiden suhtautumista suomalaisiin. Myöskään muiden kansojen keskinäisiä suhteita ei käsitellä lainkaan. Jää vain kummallinen kysymys, omituisia väitteitä, joiden esittäjiä kirjoitus ei paljasta. Sanaa rasismi kirjoitus ei käytä eikä mitenkään liitä mainitsemiaan rotuoppeja oikeaan yhteyteensä.

Tekstissä mainitaan arvoituksellinen kansa turaanilaiset, joita ei mainita olemattomaksi ja keksityksi kansaksi. Kuvatekstissä puhutaan "tukaanilaisista", yhtä olematon kansa.

Historia-lehden päätoimittaja vuonna 2006 oli Kaisa Honkakoski. Lehden "kummajaiset"-kirjoitus on niin sensuroitu että sen tarkoitus jää hämäräksi. Lehti selvästi pimittää tietoa lukijoiltaan, sensuroidut tosiasiat:

1800-luvun Skandinavian rasisteja olivat Axel Olof Freudenthal, Axel Lille (1848-1921), Peter Munch (Norja, 1810-1863) ja August Sohlman (Ruotsi, 1824-1874). Nämä hyökkäsivät suomalaisia, suomensukuisia kansoja, unkarilaisia ja ei-eurooppalaisia kansoja vastaan. Heidän väitteensä usein liittyivät kulttuuriin, joka heidän mielestään oli Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa korkea ja eräillä kansoilla alhainen tai jopa olematon. Nämä luonnehtivat omia kansoja ylenpalttisen myönteisesti ja eräitä muita kansoja pelkästään jyrkän kielteisesti.

Helsingin Yliopistossa fennomaani Emil Böök vastusti Freudenthalin ajatuksia. Hän luonnehti tämän suhtautumista suomalaisiin: 1) pelkkä kielteisyys ja 2) röyhkeä pilkka.

Lille perusti Vikingen-lehden (1870-1874), joka oli radikaalin ruotsalaismielinen ja sisälsi solvaavia väitteitä muista kansoista. Ruotsin lehdistö siteerasi vain tätä jyrkkää lehteä Suomen kielioloista kertoessaan (sivu 301) ja levitti samalla vihaa suomalaisia vastaan. Lähteenä kirja: L A Puntila Suomen ruotsalaisuuden liikkeen synty - aatehistoriallinen tutkimus, 1944 (toiselta nimeltään Ruotsalaisuus Suomessa).

Vielä 1930-luvulla Ruotsin lehdistö jatkuvasti solvasi Suomea ja suomalaisia, kuten myös vuodesta 1938 alkaen (ruotsalaisten hallitsema) Suomen lehdistö! Tiedemies V A Heiskanen kertoi SLn lehdessä 9 / 1938 sivulla 465 että kun ulkomaalaiset Suomea loukkaavat, lehdistö syyttää siitä suomalaisia.

---

Pääsivu   Kielilaki   TV   Ruotsin Pohjois-Suomen aluevaatimus vuonna 1915   Yltiövasemmisto