Pääsivu   Kielilaki   Tiedotusvälineet   Lainat   Käännössopimus   Aikakauslehdet   Nälänhätä 1695     Nettikeskustelu


Sanomalehtikatsaus


Tietyistä aiheista kaikki sanomalehdet, aikakauslehdet ja TV-kanavat vaikenevat. Sitä kutsutaan sensuuriksi. Silloin kun tiedotusvälineet käsittelevät "arkaluonteisia" aiheita, näkökulma on aina vallanpitäjien, salaileva ja päättäjät piilottava. Lehdistön valhe on käsitellä aihetta ikäänkuin sitä ei olisi olemassakaan.

Vähäinen poikkeus sensuurista on Kaleva-lehden 2.1.2010 julkaisema mielipidetiedustelu, jonka mukaan 66 prosenttia luopuisi pakollisesta ruotsin kielen opetuksesta. Mukana myös 5 muuta maakuntalehteä. Uutisen julkaisivat myös tv-kanavat YLE ja MTV3 vain teksti-tv:ssään. Jutussa haastateltiin Vapaa kielivalinta ry:n puheenjohtajaa Ilmari Rostilaa. Näitä mielipidetiedusteluja lehdistö harvoin julkaisee, lehtien enemmistö tuskin koskaan.

Kielilain valmistelun vuosina 1999-2003 lähes ainoina sanomalehtinä Keskisuomalainen, Satakunnan Kansa ja Turun Sanomat kirjoittivat jotain kielilaista ja nekin salasivat asian taustat. Vuonna 2002 sensuuri oli erityisen tiukka, sanoma- ja aikakauslehdet salasivat kielilain lähes täysin.

Pääasiallisesti lehdistö (ja TV) on kuitenkin vaiennut järjestelmällisestä kaikista pakkoruotsin ja Suomen kaksikielisyyden kielteisistä puolista. Sen sijaan ne esittävät lähinnä vain ruotsalaistajien näkemyksiä, esimerkiksi kolumneissaan ja mielipidepalstoillaan. Suomen lehdistössä vallitsee epävirallinen, mutta voimakas ruotsalaisasioitten sensuuri. Kansan uutispimento kattaa kaikki Suomen sanoma- ja aikakauslehdet. TVn sensuuri on yleensä ollut erittäin tiukka.

Entiset presidentit Ahtisaari ja Halonen ovat tehneet sellaista, jota hallitus eivät halua kansan tietävän. Nämä ovat jopa sallineet Ruotsin hallituksen puuttumisen suomalaisten sisäisiin (kieli-) asioihin, tietysti median sensuroidessa asiaa. Sanomalehtien vihaiset kirjoitukset pakkoruotsin vastustajia vastaan ovat samanlaisia kuin Neuvostoliiton Pravda-lehden vihainen reaktio Vankileirien saaristo -kirjan julkaisusta lännessä 1973. Neuvostoliiton hallitus oli salannut kansalta Stalinin hirmuteot ja tämä kirja paljasti ne. Samalla tavalla entisten presidenttien teot ovat Suomessa salattuja. Media pyrkii piilottamaan itse asian ja solvaamaan asian kertojia. Esimerkiksi hallituksen kielipoliittisesta päätöksestä 27.3.2013 koko lehdistö vaikeni, kuten kaikista muistakin vastaavista päätöksistä. Myös asian taustatiedot salataan kansalta. Hallituksen päätöksen valmisteli salaa M. Ahtisaaren komitea. Hallitus vaikeni ja painosti median sensuroimaan.

Isot puolueet ovat vuosikymmeniä sensuroineet kaikkia Suomen sanomalehtiä ja aikakauslehtiä sekä TV:tä. Lehdistö pimittää tietoa kieli- ja kansallisuusasioista työväenluokalta ja muulta kansalta. Myös naapurimaista lehdistö levittää väärää ja kaunisteltua tietoa. Lehdistö pimittää Ruotsin asioita, esimerkiksi sen suomalaisvähemmistön heikkoa asemaa ja Ruotsin hallituksen sekaantumista Suomen sisäisiin asioihin.


Iltapäivälehdet, "keltainen lehdistö"
Iltapäivälehdet Ilta-Sanomat ja Iltalehti levittävät juoruja, kateutta ja joskus jopa vihaa. Molemmat mainostavat länsinaapuria sen itsensä käskystä ja joskus levittävät propagandaa. Niiden sensuuri on yhtä kovaa kuin muunkin lehdistön: kielilaista, ruotsalaiskampanjoista tai Freudenthal-mitaleista ei sanaakaan. Roskalehdet tyrkyttävät pakkoruotsia pääkirjoituksissaan. Siveellisiä arvoja ei lööppilehdillä ole ja ne päätyvätkin arvottomina jäteautoihin. Lisäksi näistä Ilta-Sanomat noudattaa muiden Sanoma-konsernin lehtien sensuuriohjeita.

Jouko Jokinen Aamulehden päätoimittaja tyrkytti pakkoruotsia 16.11.2014 Alma Median Aamulehti ei julkaissut kielilain valmistelun aikaan pakkoruotsia vastustavia kirjoituksia edes mielipidesivuillaan. Kyseinen päätoimittaja pääsi töihin Ruotsin suurimman sanomalehden päätoimittajaksi, sai myöhemmin potkut ja valitti aikakauslehdessä ruotsalaisten jyrkästä arvostelusta.

Entinen kokoomuksen äänenkannattaja Aamulehti levittää ruotsalaispropagandaa, esimerkiksi päätoimittaja Jouko Jokinen tyrkytti pakkoruotsia pääkirjoituksessaan 16.11.2014. Aamulehti erittäin huolellisesti sensuroi koko kieliasian, jotta Tampereen, Satakunnan ja Hämeen alueen väestö ei tietäisi asiasta mitään, lukuunottamatta suunniteltuja propagandaiskuja. Aamulehti on epärehellinen lehti, joka johdattaa lukijansa harhaan ja pitää nämä tietämättöminä monista asioista.


Vasemmistoliiton Kansan Uutiset pyrki 1950-70-luvuilla vaikenemalla kiistämään Baltian maiden koskaan olleen itsenäisiä, kuten ne olivat 1918-1939. Sensuurikäsky oli tullut Neuvostoliitolta. 2000-luvun ruotsalaiskampanjoitten yhteydessä Kansan Uutiset on julkaissut kirjoituksia, joiden väitteet muistuttavat 1800-luvun ruotsalaisten rasistien väitteitä eri kansoista, eli ne pyrkivät loukkaamaan ihmisiä heidän kansallisuutensa vuoksi.

Tarvetta on tasapuoliseen kieliasiasta keskusteluun ilman ruotsalaistamisen painostusta. Mielipidepalstoille vaietuista aiheista kirjoittavat (sikäli kuin niitä julkaistaan) joutuvat tekemään työn, jonka journalistit ovat jättäneet tekemättä vuosikymmeniä, puolueiden sensuurin vuoksi.

Ruotsalaisasioitten sensuuri on vallinnut Suomen lehdistössä ainakin 1920-luvulta lähtien, mutta sensuuritietoja on jo vuodelta 1905. Ennen vuotta 1905 vallanpitäjien sensuuri oli virallista, kuten myös 1910-luvulla ja sotavuosina. Virallinen Venäjän vallan ajan sensuuri loppui 1905 suurlakkoon. Valitettavasti 1920-1930-luvuilla eri puolueisiin vaikutti jo ruotsalainen (raha)valta ja osa puolueista vastusti Helsingin yliopiston suomenkielistä opetusta. 1935 sukunimien suomalaistamista sentään puolueet kannattivat melko yksimielisesti.


Pääkirjoitukset ja salaiset kampanjat

Mikko Hirvonen 9.9.2009, ei rallikuski Sensuurin lisäksi sanomalehdet käyvät joka vuosi ruotsalaiskampanjoita, kaikki samaan aikaan kuin salaliitossa.
22.3.2010 Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja kävi Ruotsissa haastattelemassa Mona Sahlinia, jonka edessä päätoimittaja lipevästä jutusta päätellen lähes konttasi. Sahlin (Ruotsin sdp) antoi lausuntonsa Suomen kielilakikomitealle (1999-2003), joten hän näyttäisi olevan Suomen salainen vallanpitäjä, komentaen Suomen poliitikkoja ynnä päätoimittajia. Valio, maitotilalliset sekä maanviljelijät kärsivät ruotsalaisfirman polkumyynnin vuoksi, mikä ei häiritse vähääkään ruotsalaismielistä maaseutulehteä.
Yhtä vähät välittää Kansan tahto rakennustyöläisten ahdingosta, kun ruotsalaiset rakennusliikkeet palkkaavat vain ulkomaalaisia työntekijöitä. Työväen lehti tottelee naapurimaan porvarihallitusta, pääkirjoitus vaati pakkoruotsia työläisten lapsille (esim. kesäkuussa 2010), tietysti kertomatta asian taustoista kuten kielilaista mitään.

Samoin Hämeen Sanomat sensuroi kielilakia vuosina 1999-2003 sekä hyökkäsi kielilakia vastustanutta Suomalaisuuden Liittoa vastaan, mainitsematta kielilaista mitään, koskaan. Kertomatta takapirujaan eli ruotsalaista rahavaltaa, länsinaapuria ja lahjoittuja puolueita. Kertomatta Freudenthal-mitaleista ja muista ruotsalaisten palkinnoista, kielilaista, ruotsalaisten etuoikeuksista jne.
Osa lehdistöstä levitti vihakirjoituksista pakkoruotsin vastustajia kohtaan vuonna 2013. Näiden vihakampanjoiden takana on ollut Suomen hallitus.

Kaikki sanomalehdet huijaavat törkeästi lukijoitaan. Liike-elämässä sanomalehtien touhu olisi törkeä petos: lukija saa aivan muuta kuin sanomalehti väittää. Niissä lukee "sitoutumaton", vaikka ne ovat sitoutuneita hallitukseen, puoluepolitiikkaan ja Ruotsin hallitukseen. Sanomalehden kirjoitukset ovat osa jotain propagandakampanjaa, mutta lehti ei mainitse sitä koskaan. Sanomalehdet sensuroivat monia asioita ja ovat törkeän epäisänmaallisia.


Mainoseurot ja lehdistötuki sensuurin tukena

Sari Helin ja miehensä Petri Sarvamaa eivät kertoneet kielilaista mitään työskennellessään YLEn A-studiossa. Suomi-tv 24.10.2010 Sensuuri perustuu suurelta osin rahaan ja epäviralliseen vaikuttamiseen, esimerkiksi mainosmarkkojen käyttöön sensuurin porkkanana. Mm. suomenruotsalainen liike-elämä seuraa tarkkaan Suomen lehtien kirjoittelua ja valitsee mainosrahansa kohteet tarkkaan.
Myös lehdistötuella valtapuolueet käytännössä sensuroivat Suomen kaikkia sanomalehtiä. Jos sanoma- tai aikakauslehden kirjoittelu ei miellytä puolueita, lehdistötuki lakkaa ja lehti menettää jopa puolet tuloistaan. Eli verovaroilla pidetään Suomessa yllä epävirallista sensuuria.

Television sensuuri on oma lukunsa. YLEn ohjelmien sensuuri on hallitukselta ja oppositioltakin helppoa, koska Yleisradiota johtavat poliitikot. Kaupallisten tv-kanavien sensuuri perustuu lupaehtoihin ja jatkuvaan tv-kanavien poliittiseen painostukseen. Valtioneuvosto voi päätöksellään lakkauttaa tv-kanavan, jos se käsittelee poliitikkojen mielestä vääriä aiheita tai väärästä näkökohdasta.

Ruotsalaisaiheitten lisäksi on myös muita kiellettyjä aiheita. Suomen tv ja lehdistö antoivat kesällä 2005 ymmärtää paperiteollisuuden lakon koskeneen kaikkia tehtaita. Näin ei ollut. Tervakosken paperitehtaan itävaltalainen omistaja uhkasi lakkauttaa tehtaan lakon tullessa, joten koko tehdas teki työtä lakon aikanakin. Tähän viittasivat peitetysti työnantajien lausunnot paperitehtaiden tehokkuudesta ja MTV3:n uutisten kevennys 20.11.2005 Tervakosken satavuotiaasta paperitehtaasta. Yleensä Suomen tiedotusvälineiden sensuuri liittyy ruotsalaisten voimakkaaseen painostukseen (ja sen peittämiseen), tässä tapauksessa kyse oli työntekijäjärjestön kunniasta - lakon loputtuakin.

Ehdoton kielto (tabu) on kaksikielisyyden kustannukset, joihin Suomen Kuvalehti ansiokkaasti puuttui helmikuussa 2003, hieman ennen kielilakiäänestystä - eikä mikään lehti ole uskaltanut palata aiheeseen.

Sanomalehtien pitkäaikainen ilmiö on ollut mielipidepalstojen pakkoruotsin tyrkytys: lehti julkaisee yhden "pakkoruotsi kunniaan" mielipiteen eikä julkaise yhtään vastinetta. Tällöin lehdistä tulee mielipiteiden väärentäjiä. Näin ainakin eräissä keskustalaisissa lehdissä syksyllä 2005, pahamaineisia ovat erityisesti Helsingin Sanomat sekä "Sanoma kaupunkilehdet" (joukko pääkaupunkiseudun ilmaislehtiä).
Helsingin Sanomissa on pakkoruotsin tyrkytystä itse jutuissakin, ja näkökulma on salaileva ja tiukasti ruotsalainen. Esimerkiksi kielilakikomitean kokoonpano, merkitys, kielilain kulut, naapurimaan vaikutus, tuhansien virkamiesten sekä miljoonien koululaisten ja opiskelijoiden näkökulma pakkoruotsiin ovat lehden lukijoille tuntemattomia asioita.
Näissä jutuissa on usein samat rkp:n perusteet ja niitä ilmeisesti levittävät yliopistoista valmistuvat pakkoruotsin opettajat paikkakuntansa lehteen tai rkp-sidonnaiset, jotka saavat säätiöiltä palkkionsa tyrkytyksestä.
Silloin tällöin julkaistaan näissäkin lehdissä aihetta sivuavia kirjoituksia esimerkiksi suomalaisyritysten törkeästä kohtelusta Ruotsissa, saaristomaakunnan suomalaisten karusta kohtalosta, varuskuntienkin kielellisestä eriarvoisuudesta jne. Puoluesidonnaisten sanomalehtien linjakäsky tulee Helsingistä eduskuntaryhmistä.


"Ei Hesari ole lehti, vaan sensuuritoimisto"

ruotsalaismielisen HS:n päätoimittaja 1966-76, 5.1.1997 ohjelmassa Moskovan kirjeenvaihtaja ..kertoi ystävälleni Helsingin Sanomissa kesätoimittajana toiminut - kuulin asian häneltä lähes pääkallonpaikalla, lähellä Sanomatalon linnoitusta.
1993 HS ei julkaissut mitään aiheesta "Karjalan palautus", koska presidentti Mauno Koivisto oli lehden suuromistajan ja päätoimittajan välityksellä kieltänyt aiheesta kirjoittelun (Martti Valkonen, Kanava 9/2006, sivut 633-635).

Suomessa demokratia ei ole vuosikymmeniin toiminut, valtavirran tiedotusvälineet toimivat kuin Suomi olisi diktatuurivaltio, jossa vallanpitäjiä ei koskaan arvostella ruotsalaistamisesta riippumatta mitä nämä tekevät - näiden itsensä käskystä. Diktatuurivaltio tarvitsee tukijansa, jollaisena on ainakin 1930-luvulta saakka toiminut Helsingin Sanomat.

Helsingin Sanomat vaikeni perusteellisesti kielilain kiristyksestä 1960-62 (ja 1999-2003) ja tulevan pakkoruotsin eduskuntakäsittelystä 1967-68. HS levittää tarvittaessa harhaanjohtavia tietoja ja huhuja, joiden sisältö on aina ollut ruotsalaistaminen ja naapurivaltion ylistys. Suurilevikkiset lehdet ovat tv:n ohella Suomen antidemokraattisin tiedotusväline.

HS:n Erkki Pennanen tv-ohjelmassa Moskovan kirjeenvaihtaja, 5.1.1997 Helsingin Sanomain kanssa samoilla ruotsalaistamislinjoilla ovat köyhiä vihaava Nykypäivä ja kulakkeja vihaava Tiedonantaja. Vaikenemistaan monista aiheista päätellen ei Helsingin Sanomatkaan taida sananvapaudesta pitää. Lehden Erkki Pennanen on erikoistunut moittimaan kielivapauden kannattajia mainitsematta sanallakaan kielilakia, lehden ilmeistä kiellettyä aihetta.


Rahaa lehdille

Työväen lehdet käsittelevät kieliasioita tuskin koskaan, vaikka asian on heidänkin kannattajilleen melkoinen riesa. Edes ammattikoululaisia ei ole vapautettu pakkoruotsista: muurari ei saa muurarin papereita ilman ruotsin osaamista, joten poliitikot olettavat muurarin puhuvan ruotsia tiilille.

Suoranaista rahan edessä mateluakin on havaittavissa:
Kansan uutiset - Viikkolehti 18.7.2003: "Ehkä vielä Vihreä Lanka -yhteistyötä tärkeämpi tukijalka Ny Tidin rahoitukseen saattaa löytyä suomenruotsalaisista kulttuurirahastoista, jotka toistaiseksi ovat pysyneet tarkkoina siitä, että tukea saavat lähinnä rkp:läiset projektit." .. "Tämä yhteistyökuvio on rakentumassa myös Vasemmistoliiton antamalla mandaatilla eli puoluesihteeri Aulis Ruuth ja puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes ovat olleet keskusteluista tietoisia."

..sekä Ari Heikkinen ja David Pemberton vihreistä ovat yhteistyössä rahastojen kanssa. Jutussa mainittu Vasemmistoliiton SAS (Siimes) sai 2007 lääketeollisuuden viran - palkkioksi uskollisuudestaan salaisia toimeksiantajiaan kohtaan. Ny Tid'in levikki on vain 300. Kansan Uutisten Janne Mäkinen haastatteli Jan-Erik Andelinia (nykyään porvoolaislehden päätoimittaja), jonka sanoista ensimmäinen lainaus. Ilmeisesti rahoitusta "suomenruotsalaisista kulttuurirahastoista" hakevat muutkin lehdet, joten niiden on syytäkin sensuroida sivuillaan pakkoruotsikeskustelua.


Suomi ja vieraan vallan nälkävuodet

Kainuuta kutsutaan nälkämaaksi Ruotsin vallan ajan nälkävuosien mukaan. Tuhansia suomalaisia kuoli nälkään ja eräissä tapauksissa vilja-avun niukkuus saattoi johtua tahallisuudesta. Tällöin kyseessä olisi Ruotsin hallituksen suunnitelmallinen kansanmurha tappaa suomalaisia nälkään katovuosina. Ruotsin hallitushan oli järjestelmällisesti sortanut suomalaisia sekä vienyt tuhansia miehiä valloitussotiin.
Wikipedia nälkävuosista: Syksyllä 1695 hallitus lähetti viljaa liian vähäisiä määriä, maksua vastaan ja vain talollisille. Katovuosina 1695-1697 kuoli noin 140000 henkeä eli 28 prosenttia maan asukkaista. Tämä oli pahin nälänhätä, mutta ei ainoa. Monissa muissakin nälänhädissä kuoli tuhansia suomalaisia.

Suomen sanomalehdet pyrkivät vaikenemalla kiistämään oman kansan nälänhädän tai sen tulkinnan kansanmurhana. Ne eivät käsittele asiaa juuri koskaan eivätkä ilmeisesti koskaan arvostele nälänhätää aiheuttanutta tahoa (Ruotsin hallitusta), joka ei toimittanut tarpeeksi ruokaa kansalle. Lehdistö tosiasiallisesti kiistää nämä tapahtumat levittämällä vieraan maan propagandaa ja vaikenemalla järjestelmällisesti sen Suomen kansalle aiheuttamista kärsimyksistä.


Ruotsalaistamishelmi

Helsingin alueen ruotsalaistajailmaislehti on Puoli kaupunkia, jossa ruotsiksi pakinoija (muuten suomenkielisessä lehdessä) säännöllisesti parjaa pakkoruotsista vapautumista haluavia ja väittää näistä käsittämättömiä. Viime aikoina lehti on vaihtanut nimensä.
Pääkaupungin järkevä ilmaislehti Kamppi-Eira kirjoitti 26.4.2006: "Suomenkieliset ja ruotsinkieliset oppilaat eri koulurakennuksiin [..] Tuntuu jopa rasismin käryä? Pian se ehkäpä ehdottaa, että raitiovaunujen alkupäässä saavat matkustaa ruotsinkieliset ja loppupäässä suomenkieliset koululaiset? Onko IFK:n matseissakin erotettava eri katsomot näiden kieliryhmien nuorisolle? Ajatelkaapa tätä!"

27.10.2009 TV2:n Ajankohtainen kakkonen käsitteli asiaa, Espoo suunnitteli suomen- ja ruotsinkielisten laittamista samaan kouluun, rkp vastusti ja Espoo luopui aikeesta. Keskustelussa toimittaja Pasi T. ihmetteli ruotsalaisten kantaa, ilmeisesti kannatti samaa koulurakennusta kaikenkielisille, "erillään pito, apartheid, vähän ruma sana", mutta höysti puhettaan ruotsinkielisillä sanoilla ja muuten vaikutti virallisen ruotsalaistamis-politiikan kannattajalta.


Seuraavassa paloja 27.7.2005 ilmestyneestä ilmaislehdestä Meri-Lapin Helmi, joka on yksipuolisen sokeasti valjastettu kokonaan pakkoruotsin tyrkytykseen Kemi-Tornion talousalueella. Lehdellä on keskustalainen tausta eikä kyseisiä juttuja olisi julkaistu ilman määräystä, ilmeisesti puolueen eduskuntaryhmästä ja cui bono -periaatteen (kenen hyväksi, taustalla määrää hyötyjä) mukaan edelleen Tukholmasta.

Pääkirjoituksesta: "Ruotsin kielen taito on rapistunut Suomessa viime vuosina luvattoman huonoksi. Niin sanotun pakkoruotsin opiskelu ei motivoi nuoria, eivätkä vanhemmatkaan sukupolvet mielellään käytä ruotsintaitojaan. Moni vaihtaa mieluummin englanniksi ruotsalaisen kohdatessaan. Täysin suomenkielinen Tornio joutuu - haluaa tai ei - omaksumaan entistä paremmat valmiudet palvella myös ruotsinkielisiä asiakkaita. Näin on tehtävä, ei vieraskoreuden, vaan oman edun takia."

Kolumni, Paula Aikio-Tallgren (kokoomus): "TOINEN YHTEINEN haaste kaupan ja palvelun firmoille tulee olemaan henkilöstön kielitaidon, erityisesti ruotsin kielen preppaaminen. Etelä-Suomessa monet pitävät Torniota kaksikielisenä kaupunkina, mutta totuus lienee se, että ruotsin kielen osaaminen on meillä huonompaa kuin monissa etelän kaupungeissa. Tuttu ilmiö on se, että ruotsalaiset asiakkaat puhuvat Suomen puolella asioidessaan [äidinkieltään] suomea niin hyvin kuin sitä taitavat. Suomalaisia asiakkaita palvellaan sen sijaan meidän omalla kielellämme Haaparannalla ja naapurikunnissa. Meillä ei ole varaa alkaa käydä Pohjanmaalla käytyä kielikiistaa ruotsin kielen tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta. Meille ruotsin kieli tulee tulevaisuudessa korostetusti merkitsemään asiakkaita, rahaa, yritysten menestymistä ja alueen kehittymistä."

* Rahaa taitaa valtaosalla lähinnä kulua ruotsin opintoihin, jotka niihin sortuvat ja ylläolevaa maanittelua uskovat. Valtaosa Torniossa asioivista ruotsalaisista on suomea äidinkielenään puhuvia. Useimmat matkailijat tulevat eri Euroopan maista tai kauempaakin, joitten kanssa yhteinen kieli on englanti.

Lapsiammekin Aikio haluaa ruotsalaistaa 1940-luvun sotalasten tapaan: "Paluumuuttajana en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi torniolaiset ja haaparantalaiset perheet eivät nykyistä useammin käytä hyväkseen mahdollisuutta laittaa lapsiaan rajan toiselle puolelle kouluun."

Meri-Lapin Helmi esitti ruotsalaisia-ruotsiksi-palvelemisvaatimuksen syyksi huonekalualan suuryrityksen tulo Haaparannalle - siis Ruotsin puolelle, jolloin tietysti maksaa veronsakin naapurimaahan. Yritys käyttää kehitysmaiden lapsityövoimaa. Haaparannan alueen ruotsalaiset ovat valtaosin meänkielisiä suomalaisia, ja kauempaa mahdollisesti tulevat ruotsalaiset tuskin laajalti eksyvät Suomen puolelle.

Talouselämä-lehti 15.11.2007 "Tornion Ikea ei tuo asiakkaita muille". Pienet ja keskisuuretkaan yritykset eivät menesty Torniossa, koska kauppakeskuksista hyötyvät lähinnä alueen isot yritykset. Haastateltu yrittäjä Aikio-Tallgren joutuu pitämään liikettään auki myös sunnuntaisin. Pienyrittäjiä on vetäytynyt Torniosta, koska tarjontaa on liikaa.


Nettikeskustelujakin sensuroidaan

Sanomalehdet ja nettilehdet sensuroivat keskustelupalstojaan. Perinteisesti Helsingin suuret lehdet valikoivat tarkkaan julkaisemansa mielipidekirjoitukset, nykyään ne sensuroivat myös nettikeskustelua. Alla TVn pakkoruotsikeskusteluista tuttu Leo Havukainen kertoo kokemuksistaan 22.11.2009, kirjoitus lainattu vähemmän sensuroidulta keskustelusivustolta.
Leo Havukainen 22.11.2009

Toimittajat polttavat mielipiteitä — diktatuurivaltioissa poltettiin kirjoja roviolla. Kova sensuuri on tyypillistä diktatuurimaille — ja Suomelle. Sensuroijien tavoite on estää tiedon kulku ja mielipiteen ilmaisu.

Helsingin yliopisto sulki pakkoruotsia arvostelleen opiskelijan (Henri T.) internet-sivuston 8.11.2007. Keskustelupalstoja suljettiin marraskuussa 2007, ja lukuisia kertoja sen jälkeenkin. Henri siirsi nettisivustonsa ulkomaille, koska suomalaisia nettipalvelimia sensuroidaan. Suomessa yliopistotkin sensuroivat, esimerkiksi historian vaietuista aiheista on turha odottaa akateemista tutkimusta (esimerkkitapaus: vuoden 1918 sodassa ruotsalaisjoukot syyllistyivät suomalaissiviilien joukkosurmiin). Isot kirjankustantajat eivät julkaise kirjoja vaietuista aiheista. Helmikuuhun 2011 mennessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle 17 huomautusta ihmisoikeuksien rikkomisesta, yksi huomautuksista tuli sanavapauden rajoittamisesta. Kansalaiskeskusteluja tukahdutetaan koko ajan. Suomea voitaisiin markkinoida ulkomaille iskulauseella Suomi - sensuurin maa.



Pääsivu   Kielilaki   Tiedotusvälineet   PSU   1930-luvun kielilaista   TV