Pääsivu     Tiedotusvälineet     Sanomalehdet     Yltiövasemmisto     Sensuuri     Aikakauslehtien sensuuri


Lainat

paljastavat


Tontteja pilkkahintaan

Suomen valtion arvokkaita tontteja oli kunnanjohtajien mukaan myyty pilkkahinnalla ruotsalaisyritykselle - ylen tv-uutisessa 14.5.2009 mainittiin vastuuhenkilönä entinen sdp:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma valtiovarainministerinä, tonttien kauppahinnaksi mainittiin alimmillaan yksi euro. Porvoo, Järvenpää, Karkkila ja Vihti menettivät etuosto-oikeuden valtionyhtiö Spondan vuonna 2007 kauppaamiin arvotontteihin, koska kaupan suurimpaan kohteeseen Utsjoen kunnalla ei ollut varaa. Uutinen kerrottiin vasta kaksi vuotta tonttikaupan jälkeen eikä siinä mainittu puolueitten saamia mahdollisia lahjuksia. Uutisessa haastateltiin Järvenpään pitkäaikaista kaupunginjohtajaa, joka näytti kaupungin havittelemia arvokkaita tontteja, jotka valtion yritys oli myynyt pilkkahinnalla ulkomaalaiselle yritykselle.
- Muut tiedotusvälineet eivät ole juuri kertoneet tästä tonttikaupasta, edes Yleisradion muut tv-ohjelmat eivät ole kertoneet asiasta ilmeisesti koskaan. Ja Heinäluoman puolustauduttua seuraavassa uutislähetyksessä myös YLEn tv-uutiset on täysin vaiennut tonttikaupasta.


Ulkoministeriö valvoo mediaa

Suomen suurin sanomalehti kirjoitti 13.5.1999 vallanpitäjistä poikkeuksellisesti kielteisen jutun. Perustuu Tuomo Mörän väitöskirjaan EU-journalismin anatomia - Mediasisältöjä muokanneet tekijät ennen kansanäänestystä 1994, joka julkistettiin Helsingissä 14.5.1999. Lehden otsikko kertoi "Toimittajia uhkailtiin jopa suojelupoliisilla". Toimittajista 70 % kannatti EU-jäsenyyttä ennen kansanäänestystä, mitä osin selitti pääkaupunkilainen tausta. Ei-puolen edustajia ei näytetty tarpeeksi mediassa. Ainoa vakavammin otettava EU:n vastainen lähde oli maataloustuottajain MTK, johon ei kuitenkaan aina luotettu. EU:n vastustajien perusteet leimattiin asiattomasti, esim. "epärationaalisiksi" ja "tunteenomaisiksi".

EU-kansanäänestyksen lähestyessä vaikuttamisyritykset toimittajiin olivat voimakkaita. Ulkoministeriön johtava virkamies käveli HS:n päätoimittajan puheille ja valitti jostain lehden toimittajasta.

Kaksi Mörän haastattelemaa toimittajaa kertoi, että heitä oli uhkailtu suojelupoliisilla, ellei kirjoitusten sävy muutu. "Mulle tuli varoitus, että jos jatkat tätä, niin tässä käy huonosti. Varoitus liittyi siihen, että Supo lähtisi perääni. En tiedä, lähtikö Supo perääni ja miksi se olisi lähtenyt, mutta se puhelinsoitto oli tosi ahdistava."

Mauno Koivisto myönsi myöhemmin muistelmissaan, että talouspoliittisia argumentteja korostettiin tietoisesti samalla, kun ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä vaiettiin. Keskustelua siis tukahdutettiin, tiedotusvälineitten sensuurin avulla.

Johtopäätös

Tiedotusväline (YLE 2005, HS 1999) ei sanallakaan maininnut presidentti M. Ahtisaaren nimeä, vaikka ilmeisesti juuri hän yhdessä Esko Ahon hallituksen kanssa on vastuussa tiedotusvälineiden painostamisesta ja median kautta levitetyistä valheellisista käsityksistä. Myös eri puolueet, erityisesti Ahon porvarihallituksen puolueet, sekä myös tuolloin oppositiossa olleet puolueet (sdp) ovat ilmeisesti mediasensuurin ja painostuksen takana. Ulkoministeriötä (UM) komentavat hallitus ja presidentti.

Media ei ole kertonut poliitikkojen tai puolueiden vastuusta median painostamisessa. Tiedotusvälineet ovat käsitelleet aihetta muutenkin äärimmäisen harvoin, ja suurin osa mediasta on vaiennut aiheesta täysin.

Myös muut tahot ovat vaienneet, esimerkiksi virkamiehet. Ulkoministeriössä on runsaasti eri porvaripuolueiden, sdp:n ja vasemmistoliiton virkamiehiä, joten todennäköisesti näiden puolueiden johtoryhmät tiesivät median painostamisesta jo sen tapahtuessa. Puolueet eivät asiaan puuttuneet, joten ne selvästi hyväksyivät UM:n kovat otteet.

Ulkoministeriön entisiä virkamiehiä olivat 1994 presidentinvaalien ehdokkaat M. Ahtisaari ja K. Korhonen, jotka varmasti tiesivät paljon ministeriön toimintatavoista tiedotusvälineiden suhteen sekä mistä aiheista media ei kerro mitään (eli vaietuista aiheista).

Ulkoministeriö on varmaan aiemmin ja myöhemminkin painostanut mediaa ja sen johtavat virkamiehet ovat asiasta vastuussa. Ja näitä komentavat puolueet, hallitukset ja presidentit.
Alla toinen esimerkki, joka on ilmeisesti ainoita kertoja kun TV on kertonut tästä aiheesta yhtään mitään.


YLE tv1, A-piste 21.11.2005 kello 21:00, juontaja Juho-Pekka Rantala ja toimittaja Kai Byman, Anne Kosken tutkimus, Tampereen Yliopisto. Salailu, harhauttaminen ja poliittinen valhe veivät Suomen EU:hun. Nykypolitiikka haluaa peittää hankalia asioita ja järjestää näytöksiä tiedotusvälineille ja kansalle, jolloin puolueet hämärtävät asioita. Imagokonsultit suunnittelevat poliitikkojen esiintymiset, kuvia presidenttiehdokkaista 2005. Seuraavassa eletään vuotta 1994. Leena Kaskela MTV3n uutistenlukija

Poliitikot eivät kertoneet kaikista Maastrichtin sopimuksen velvoitteista, ulko- ja turvallisuuspoliittisista varsinkaan. Samoin maatalouspolitiikan Etelä-Suomen EU:n tukien määräaikaisuudesta vaikenivat. Poliitikot pyrkivät asioiden hämärtämiseen. Julkiset poliittiset näytökset tv:ssä ja lehdissä, piilottivat asioita, joista olisi ollut syytä puhua. Pelkäsivät EU-kansanäänestyksessä ei-vastausta. Kansanäänestysviikolla Esko Ahon hallitus turvautui poliittiseen valheeseen ns. maanviljelijöiden siirtymäkauden lisähinnoista, ruudussa näytettiin keskustalaista maatalousministeri Mikko Pesälää vakuuttamassa kohun "aiheettomuutta". Turvallisuuspolitiikan seurantaryhmän toimista puolueet ja tiedotusvälineet vaikenivat.

TV-kanavat käsittelevät vallanpitäjien likaisia toimi hyvin harvoin, yllä oleva on harvinainen lajissaan. Yleensä ne sensuroivat lähes kaiken vallanpitäjille arkaluontoisen. Lehdistön tilanne on samantapainen, kaupalliset ja poliittiset lehdet (myös sanomalehdet) sensuroivat usein vallankäytön pimeitä puolia, lisäksi levittävät toisinaan harhaanjohtavia juttuja.


Tiedotusvalta eli infokratia

Pääministeri Kalevi Sorsa syytti puheessaan tiedotusvälineitä: suuri epä-älyllisyys, yhteiskunnallisten ja muidenkin ongelmien pohdiskelun välttäminen, poliittisten asioiden kääntäminen henkilökysymyksiksi sekä omaan toimintaansa kohdistuva täydellinen kritiikittömyys. Sorsa lopuksi kysyi milloin media kääntää tutkivan katseensa itseensä. (Lahti 1984)      Linkki Youtube: Kalevi Sorsa - Infokratia, tiedotusvalta

TV2:n haastattelussa 4.5.1996 Kalevi Sorsa täsmensi syytöksessään olleen erityisiä syitä, syytös ei koskenut kaikkia tiedotusvälineitä. Lehdistön kirjoittelu on kuitenkin hyvin yhdenmukaista, muu lehdistö seuraa suurimman sanomalehden kirjoittelua. Lehdistön laumailmiö, jonka Sorsa arveli syntyvän Eduskunnan kahvilassa. Lisäksi lehdistön omistajien kaupallinen etu vaikuttaa kirjoitteluun.

Tämä on harvinainen esimerkki: poliitikot eivät juuri koskaan arvostele mediaa tai päinvastoin. Toisaalta pääministerin on täytynyt tietää lehdistön kirjoittelun rajoista eli tietyistä aiheista ne eivät kirjoita mitään. Hallitukset ovat vuodesta 1938 painostaneet koko median vaikenemaan kieliasioista, muuten sensuuria ei voi selittää. Esimerkiksi hallituksen kielipoliittisesta päätöksestä 17.3.2013 media on täysin vaiennut.

Jotkut poliitikot eivät pidä, kun vaietuista asioista keskustellaan, varsinkin jos hallituksen politiikkaa arvostellaan. Kuitenkin demokratiassa kansalaisilla on oikeus keskustella kaikista asioista ja myös arvostella hallitusta.


Sotalasten kärsimykset

YLE TV1 13.11.2012 kello 21:50-22:20, Osoitelappu tuntematon, lisäksi muita lähteitä. Ohjelma käsitteli Ruotsin osuutta (ei Tanskaa) ja esitteli kaksi hyväksikäytettyä lasta, tytön ja pojan, jotka molemmat joutuivat jäämään maahan sodan jälkeen. Sodan aikana Valtion Tiedotustoimisto kielsi kaiken Ruotsin arvostelun, myöskään lasten kuljetusta sinne eivät sanomalehdet saaneet arvostella (ohjelma 18 min 55 sek -). Sensuuri oli tiukka. Aloite lasten lähettämiseksi tuli Ruotsista. Sotien aikaan Ruotsiin lähetettiin 72 000 lasta, lisäksi Tanskaan 4 200 ja Norjaan 100. Luvuissa on mukana joitain äitejä, mutta useimmat lapset lähetettiin ilman vanhempiaan. 8 000 lasta eli Ruotsin lastenkodeissa, joita ohjelman mukaan rakennettiin suomalaislapsia varten 400. Ruotsiin lähetettiin 5 158 sairasta lasta, joista 182 kuoli siellä. Lisäksi terveistä lapsista kuoli Ruotsissa 132 ja kuljetuksen aikana 15. Yhteensä sotalapsia kuoli 329, mutta määrä voi olla hieman suurempi koska tutkija on laskenut luvun 43 510 lapsen aineistosta. Jos sama kuolleisuus on lopuissa noin 23 332 sotalapsen joukossa (43,5 t + 23,5 t + 5t = 72 t), saadaan tulos 70,8 (pyöristettynä 71) eli lasten kuolleisuus koko aineistossa voi olla luokkaa 132 + 182 + 15 + 71 = 400.

Lapsista jäi pysyvästi Ruotsiin 15 000 ja Tanskaan 500 lasta. Tämän YLEn TV-uutiset julkisti 31. lokakuuta 2012 (ja TV1 YLE News englanniksi 1.11.2012), mutta ei syytä: kasvattiperheet halusivat pitää lapset ja näiden hallitukset tukivat kasvattiperheitä, jolloin suomalaiset eivät voineet tehdä mitään lastensa pelastamiseksi. TV-ohjelman mukaan sosiaaliministeri Karl August Fagerholm kaavaili jopa 350.000 lapsen luovutusta (ohjelma 13 minuuttia -) eli lähes kaikkien suomalaislasten lähettämistä Ruotsiin. Ruotsin hallitus ajoi salaa suomalaisten ruotsalaistamista, joista lasten huostaanotto oli olennainen osa suunnitelmaa. Tämä on lähellä kansanmurhan määritelmän kohtaa pakolla siirtää lapsia ryhmästä toiseen, englanniksi (e) forcibly transferring children of the group to another group.

TV-ohjelman mukaan Ruotsin 1930-luvun alhainen syntyvyys vaikutti lasten tavoitteluun Suomesta. Nämä laskivat, että osa lapsista jää joka tapauksessa Ruotsiin, vaikka huostaanoton piti olla tilapäinen. Ruotsin ja Tanskan hallitusten toiminta pitää suomalaiset lapset maassaan vastoin vanhempiensa tahtoa lienee rikos kansainvälisen oikeuden näkökulmasta.

Sodan aikana sensuroitiin sotalasten kohtaloita, lähde Kustaa Vilkunan teos Sanan valvontaa, sensuuri 1939-1944, 1962, sivu 123. Sodan jälkeen heidät "unohdettiin" eli sensuuri jatkui.


Salainen pankkituki

Seppo Konttisen kirja Salainen pankkituki - Kuinka velallista kyykytettiin kertoo sdp:n presidentin salailevan 1990-luvun pankkituen dokumentteja. Kirja julkaisee presidentin kirjeen, jossa tämä kertoo edellisen presidentin Mauno Koiviston pyytäneen salausta. Kyse on toukokuussa 1992 pidetystä salaisesta kokouksesta, jossa presidentti painosti oikeuslaitosta tekemään pankeille myönteisiä päätöksiä - tuhansien lainaajien vahingoksi. Läsnä kokouksessa oli korkeimpien oikeuksien jäseniä ja monia oikeusoppineita, ei kuitenkaan pää- eikä oikeusministeriä. Kirjan mukaan poliitikot ja pankkiirit ovat tehneet hämäriä ja jopa lainvastaisia päätöksiä. Velalliset ovat yhtäkkiä vaihtuneet. Pankkituella pankkien suuret tappiot siirrettiin veronmaksajien maksettavaksi, summa nousi jopa noin 100 miljardiin markkaan. Yrittäjien tukemisen sijaan poliitikot määräsivät valtion tukemaan pankkeja. (Alma Median lehdissä julkaistu juttu, 9.2.2008)


Pakkoruotsiin miljardi euroa

YLE, A-C Karhu Kanadassa on laskettu kaksikielisyyden kustannuksia, jotka ovat miljardeja dollareita vuosittain. Suomen kaksikielisyyden hinta on miljardi euroa vuodessa. Arvio perustuu kaksikielisyyden hintaan Kanadassa, joka on 4,2 miljardia euroa. Kanadalaisia on 5 kertaa enemmän, mutta kuten poliisihallinnon käännössopimus paljastaa, tuhlaileva kaksikielisyys on keino siirtää veronmaksajien rahoja rkp:lle eli tuhlaus on hyve. Täten Suomen kaksikielisyyden suhteelliset kustannukset ovat todennäköisesti korkeammat kuin Kanadassa, joten miljardi euroa on hyvä arvio. - Nettikeskusteluissa on esitetty oikeusministeri Koskisen sanoneen kielilain kustannuksiksi jopa paria miljardia euroa.

Kielilakikomitean mietintö; sivu 122: "Virallisella kaksikielisyydellä on vain vaatimaton vastine käytännön kansan parissa. Ranskankielisistä suurin osa (noin 90 %) asuu Quebecissä, jossa he muodostavat selvän enemmistön (noin 82 %). Muualla Kanadassa ranskankieliset ovat noin 5 % suuruisena vähemmistönä, ja vain noin 9 % Quebecin ulkopuolella asuvista englanninkielisistä hallitsee ranskan kielen. Kaksikielisyys on yleistä vain Montrealissa (noin 46 % ranskankielisistä ja noin 60 % englanninkielisistä)."
Kanadassa ei ole yleistä pakkoranskaa.


Salainen maahanmuutto

Salainen komitea julkisti raporttinsa 2003 eduskuntavaalien jälkeen - ikävät asiat vaalien jälkeen ja kaupan päälle salaus.
Katsokaamme tv-uutisia 8.4.2003: tv2:n 18 uutisissa uutistenlukija Eva Polttila väitti, että "maahanmuuttoa on lisättävä tuntuvasti".
Juttu väitti "2010-luvulla työvoimapula" (myös mm. MTV3:n uutiset 7.12.2005 ja 8.1.2006), haastateltiin Käärik-nimistä entistä pietarilaista. YLEn 20:30 pääuutisissa ei puhuttu kansallisuuksista mitään eikä muissakaan suomenkielisissä tv-lähetyksissä. Ainoa vihje maahanmuuttajien kansallisuuksista oli kello 18 uutiskuvan kuva-arvoitus, tv näytti venäläisiä kirjaimia. Sanaa venäläinen ei mainittu missään.

MTV3 ja Nelonen eivät kertoneet uutisissaan asiasta yhtään mitään!

Mutta kello 18:30 ruotsinkieliset uutiset sanoivat nimenomaan: komitea haluaa Suomeen lisää venäläisiä. Uutisissa haastateltiin ruotsiksi työministeriön Risto Laakkosta (sdp), joka julkisesti kannattaa venäläisten maahanmuuttoa. Yhtään asian vastustajaa ei haastateltu. Uutiset haastateltavan tarkalla valinnalla vääristelevät asian kannatusta ja myös kertovat vallanpitäjien mielipiteen asiaan.

Tv-uutiset siis joko salasivat asian kokonaan tai jättivät olennaisen sanoman yhden ainoan uutislähetyksen kuva-arvoituksen varaan. Suomen vallanpitäjien sensuuri muistuttaa kovasti yksinvaltaisten valtioiden uutisten sensuuria. Mainittakoon, että Risto Laakkonen (sdp) on myös Maarit Feldt-Rannan (sdp:n puoluesihteeri 2005-2007, jyrkkä ruotsalaistaja) setä. 8.4.2003 uutisten salailusta ja 18 uutisten kuva-arvoituksesta tulee mieleeni 1980-luvun Moskovan kirjeenvaihtajat, jotka päättelivät radiossa soitettavasta klassisesta musiikista jonkun tärkeän henkilön kuolleen.

Kansa ei osaa vastustaa, mitä sille ei kerrota. Komitean ja sensuurin takana ovat kaikki valtapuolueet sekä Freudenthal- ja itänaapurin mitalilla palkitun entisen pääministerin häikäilemätön ja salaileva vallankäyttö.

11.10.2004 radiouutiset ja HS kertoivat 62 % suomalaisista suhtautuu venäläisiin kielteisesti, radiojutun oli tehnyt venäjää opiskellut Anna Tulusto. Nyt toimittajan tarkka valinta kertoo vallanpitäjien mielipiteen asiaan.


Nordistiterroristit

Tanskan salainen atomipommi Ruotsin hallitus suunnitteli 1940-luvulta vuoteen 1972 oman ydinaseen hankkimista. Maan hävittäjäkoneet suunniteltiin ydinaseen kuljettamiseen. Ydinaseohjelman Ruotsin hallitus lopetti vasta 1972 kansainvälisen ydinsulkusopimuksen vuoksi. Vielä 1960-luvulla Ruotsi tavoitteli omaa ydinasetta, ja eräiden lähteiden mukaan maa on salaa säilyttänyt ydinaseen rakentamisen tietotaidon.

YLE tv1 29.12.2005 ja toinen osa 5.1.2006. Tanskan salainen atomiase: 1950-luvulta alkaen Tanska valmistautui poliittisesti ja sotilaallisesti torjumaan itäeurooppalaisten hyökkäyksen jopa ydinaseella. Ydinpommeja säilytettiin Saksan puolella 7 kilometriä Tanskan rajasta olevassa salaisessa varastossa.
Tanskan poliitikot salasivat tämän ja tarvittaessa valehtelivat lehdistön nostettua asian esille. Sotasuunnitelmissaan tanskalaiset suunnittelivat myös atomipommi-iskuja Puolan ja Itä-Saksan rannikolle.

Toisaalta myös entinen Itä-Saksa suunnitteli Tanskan miehitystä (IS 7.8.1996, sivu A16). Kommunistimaa DDR oli valmis hyökkäämään tarvittaessa jopa ydinasein. DDR suunnitteli 1960-luvulta lähtien Tanskan valtaamista 10 päivässä. Tarkoitus oli vallata Varsovan liiton laivastolle Juutinrauman ja Tanskan salmet, viedäkseen sotalaivat Pohjanmerelle ja Atlantille. Hyökkäyssuunnitelmalla Itä-Saksan johto halusi kunnostautua kommunismin levittämiseksi asevoimin. Sotasuunnitelmat olivat kalliita ja niitä myös kokeiltiin säännöllisesti sotaharjoituksissa.
Lisäksi Itä-Saksa oli valmis hyökkäämään jopa kommunisti-Puolaan tukahduttaakseen Solidaarisuus-ammattiliikkeen 1980-luvun alussa.


Poliittiset riidat

Radiossa 1991 Osmo Soininvaara vertasi sdp:tä Pol Potiin sdp:n kansanedustajan julkaistua kirjan Vihreä valhe. Pol pot oli 2 miljoonaa kamputsealaista 1975-79 tappanut yltiövasemmistolainen puolue. Kirjassa ei kuitenkaan kerrota vihreiden synkkää salaisuutta: maapallon liikaväestöongelman ajatus ja sen mahdolliset ratkaisukeinot.


Pääsivu   Tiedotusvälineet   Sanomalehdet   Yltiövasemmisto   TV