Jo 1975 asian laajuutta vähäteltiin, marxilainen opetus oli laajempaa kuin tuolloin julkisesti kerrottiin. 1970-luvun Peruskoulu-uudistuksessa mallia otettiin ilmeisesti Itä-Saksasta, mutta ilman poliittista luonnetta. Pirkkalan koulukokeilussa politiikka tuli räikeästi mukaan kouluihin, opetus rakennettiin marxilaisen maailmankatsomuksen varaan. Leskisen mukaan sdp halusi 1970-luvulla siirtää Suomen sosialismiin koulutuspolitiikan avulla. Pirkkalassa tutkittiin tarkkaan psykologisin menetelmin, miten poliittinen opetus omaksuttiin. Marxilaisuutta sovellettiin historian, yhteiskuntaopin ja ympäristöopin aineissa. Kokeilun päätyttyä se oli määrä laajentaa Suomen kaikkiin peruskouluihin. Näin ei kuitenkaan käynyt muiden puolueiden vastustettua hanketta.

Koulukokeilu aloitettiin salaa, medialle siitä ei kerrottu, ei myöskään lasten vanhemmille. Sdp ei kertonut koulukokeilusta muille hallituspuolueille. Virallisen esityksen kokeilusta teki Suomen YK-liiton (1971–73) puheenjohtaja Inkeri Airola (sdp), joka teki harhaanjohtavan aloitteen kouluhallitukselle 1972. Siinä kerrottiin vain "kansainvälisyyskasvatuksen kokeilusta", mainitsematta sanallakaan kokeilun marxilaisesta tai poliittisesta luonteesta (s. 76). Juonessa mukana ollut Airola tiesi hyvin, että tarkoitus oli opettaa lapsille marxilaista käsitystä yhteiskunnasta – joka lasten vanhempien mielestä oli kommunistista propagandaa, kun asia heille lopulta selvisi.

Koululaisille syötettiin luokkavihaa ja valheellisia väitteitä Neuvostoliitosta, jota väitettiin "maailman parhaaksi" tai "ihanteelliseksi" – samaan tapaan Suomen koululaisille on esitetty valheellisia väitteitä Ruotsista, maan hallituksen propagandan mukaisesti. Vaikka koululaisille on näin ehkä opetettu (s. 114), näiden 2 maan pääkaupungit eivät ole maailman vähäsaasteisimpia, muutkaan ylistävät väitteet eivät pidä paikkaansa ja opetus on muutenkin ollut harhaanjohtavaa kummankin maan osalta.

10.10.1972 Opetusministeriölle lähetettiin kirje kokeilun aloittamiseksi. Toista opetusministeriä Marjatta Väänästä (kesk) harhautettiin hyväksymään kokeilu, ja hän oli tietämätön sen todellisesta luonteesta (s. 87-89). Asian selvittyä huhtikuussa 1975 Väänänen syytti Erkki Ahoa koululaisten marxilaisesta aivopesusta. Kirjasta ei käy ilmi, milloin presidentti Kekkonen sai asiasta tiedon, ehkä vasta keväällä 1975, jolloin kokeilusta nousi kohu eduskunnassa ja mediassa.

Neuvostoliiton romahdus 1991 oli järkytys paitsi kommunisteille myös epäilemättä sdp:n äärivasemmistolaisille, jotka suuresti arvostivat Marxin oppeja. Kokeilun suunnittelija psykologian professori Annika Takala oli Oikeuskanslerinviraston kuulusteluissa väittänyt, että "vain Marxin ja Engelsin näkemykset ihmiskunnan historian kehitysvaiheista kohti sosialismia tarjosivat suomalaisille peruskoululaisille totuudenmukaisia tietoja ymmärtää ympärillä olevaa maailmaa" — tähän ei ole lisättävää, hulluja on monenlaisia.

Pirkkalan koulukokeilussa osa oppiaineista, mm. historia oli marxilaisuuden saastuttamaa ja epärehellistä. Esimerkiksi toisen maailmansodan osalta ei kerrottu millä puolella Yhdysvallat taisteli. Historia esitettiin muutenkin täysin vääristyneesti ja äärivasemmistolaista "luokkataistelua" tungettiin kaikkiin aikakausiin. Ehkä jo kivikaudella käytiin luokkataistelua, sdp:n ja marxilaisten mielestä. Nimetystä suomalaisesta pankinjohtajasta tai hänen suvustaan käytettiin koulukirjoissa poliittista solvaussanaa. Koululaiset opetettiin vihaamaan "luokkavihollisia" jo nuoresta pitäen. Opetus oli myös räikeästi uskonnonvastaista.

Pirkkalan opetuksessa käytettiin aivopesumenetelmää, samoja asioita toistettiin jatkuvasti.

Vastineessaan sdp kiinnittää huomiota pelkästään asian paljastaneen kansanedustajan Kullervo Rainion (myös sosiaalipsykologian professori) kokoomuslaiseen taustaan, ikäänkuin vain tämä puolue vastustaisi marxilaista koulukokeilua ja muut puolueet kokoomus polslukien muka kannattaisivat sitä. Oikeasti muutkin puolueet vastustivat sdp:n äärivasemmistolaisen siiven poliittista koulukokeilua.

Rahoituksen kokeilulle järjestivät kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho sekä opetusministeri Ulf Sundqvist, molemmat sosialidemokraatteja. Pääministerinä toimi Kalevi Sorsa (sdp), joka tuskin oli tietämätön hankkeesta. Aho kertoi osallistuneensa Sdp:n koulutuspoliittisen työryhmän työhön asiantuntijana.

Sdp:n syyllisyyttä kokeiluun pyrittiin salailemaan jo 1970-luvulla ja salailu on jatkunut nykypäiviin saakka. Osa tiedostuvälineistä vaikenee asiasta tai kertoo asian sivusta. Vaikeneminen kertoo sdp:n vaikutusvallasta tiedostuvälineisiin. Esimerkiksi vahvasti poliittinen YLE ei ole kertonut Leskisen kirjasta paljoakaan. Huomattava osa YLEn toimittajista on sdp:n jäseniä, jotka pyrkivät vaikenemaan kaikesta puolueelle kiusallisesta. Syylliset haluavat vaieta.

Sdp:ssä on samanlaista lännenvastaisuutta kuin kommunistipuolueissakin, joskin yleensä lievempänä. Pirkkalan koulukokeilussa sdp:n lännenvastaisuus osoittautui yhtä jyrkäksi kuin kuin kommunisteillakin.