Pääsivu
Propaganda
Sensuuri
Piilomainonta
Aikakauslehtien sensuuri


TV-uutiset vaikenevat kaikesta mistä 6 puoluetta (sdp kesk kok vas rkp vihr) haluavat vaieta. Media myös levittää näiden puolueiden propagandaa eikä arvostele niitä ikinä. Näiden puolueiden edustajat saavat kertoa haluamansa TV-uutisissa ja muissa tiedotusvälineissä ilman mitään kriittisiä kysymyksiä. Kansalaisten etujen ajaminen ei kiinnosta puolueita /sdp kok kesk vas rkp vihr/, vaikka median propaganda niin jatkuvasti väittää.

Suomen median ruotsalaispropaganda

Kirsi Matson-Mäkelä mainostaa Ikeaa 29.4.2010, Hämeen uutiset, YLE
Suomen tiedotusvälineiden propagandan eräs ilmenemismuoto on ruotsalaisyritysten piilomainonta. Kuvassa Kirsi Matson-Mäkelä TV2:n Hämeen uutisista mainostaa Ikeaa 29.4.2010. Tämän yrityksen piilomainontaa on ollut YLEn pääuutisissakin 14.9.2017, jolloin uutisankkurina oli Piia Pasanen ja mainostoimittajana Mikko Pesonen. Myös uutisankkuri Marjo Rein mainosti yritystä vuonna 2005.
Myös MTVn uutiset ovat mainostaneet Ikeaa.

Ruotsalaispropaganda näkyy selvästi TV-kanavilla sekä joissain aikakauslehdissä (kuten Suomen Kuvalehti, Seura, Apu, Tiede) ja monissa sanomalehdissä (HS, Aamulehti, Kaleva, Kainuun Sanomat, Savon Sanomat, Länsi-Savo, Itä-Savo jne).

Vieraan valtion propagandaa levittäneet Sanoma-konserni ja Länsi-Savo konserni omistavat paljon sanomalehtiä Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Myös Alma Media, Otavamedia ja Lännen Media ovat levittäneet ruotsalaispropagandaa sanoma- ja aikakauslehdissään. Omistuksen myötä myös lehdistön kirjoittelu muuttuu.

Yksi propagandan muoto on aiheen kieltäminen sensuroimalla se kokonaan lehtien palstoilta. Esimerkiksi hallituksen kielipolitiikka on täysin sensuroitu aihe koko Suomen mediassa. Siihen liittyy kuitenkin kirjoituksia ja TV-juttuja joissa aihetta ikään kuin sivutaan, usein liiotellun myönteisesti ja propagandistisesti.

Niissä siis levitetään propagandaa sellaisen asian puolesta, jota lehtien sivuilla ja TV:ssä ei ole olemassakaan, koska ne vaikenevat asiasta. Suomen hallituksen kielipolitiikasta on kyse. Media teeskentelee, että sitä ei ole olemassakaan ja että poliitikoilla ei olisi asian kanssa mitään tekemistä. Toimittajat teeskentelevät ikään kuin eivät olisi koskaan kuulleetkaan koko asiasta.

Jotkut lehdet levittävät itse ruotsalaispropagandaa ja samaan aikaan varoittavat toisen maan hallituksen käyttäytymisestä. Tälläinen kahtalaisuus ei anna kyseisille tiedotusvälineille minkäänlaista uskottavuutta.

YLEn Piia Pasanen mustassa kaavussa 18.1.2018 Tietyn valtion Suomeen ulottama informaatiosota ei kiinnosta Suomen naistenlehtiä eli ne vaikenevat siitä. Huijatut poliitikot ja harhaanjohdetut toimittajat eivät kerro erehtyneensä, koska pelkäävät tyhmän leimaa. Provokaatioista ei kerrota riittävästi. (SK 40/2014, sivut 14-15)

Tyypillisiä erikoissanomalehtiä ovat Maaseudun Tulevaisuus (MT) ja Kauppalehti. Niissä molemmissa esiintyy selvää propagandaa omien aiheittensa lisäksi. Tietyn ammattialan sanomalehtinä niillä olisi kyllä erityinen vastuu oikean tiedon levittämisessä, mutta ne eivät sitä tee mikäli joku vaikutusvaltainen taho niin käskee.

Johannes Virolainen esitetään keskustalaisissa lehdissä usein ihanteellisesti ja mainitsematta koskaan hänen rkp:ltä 1984 saamaansa Freudenthal-mitalia (esim. Pekka Perttula ja Lauri Kontro, Maaseudun Tulevaisuus 31.1.2014). Puolueet nostavat esille valheellisin perustein entisiä puheenjohtajiaan ja muita vaikuttajia, kertomatta näiden teoista joita kansa ei hyväksyisi.


Vasemmistoliiton Kansan Uutiset myötäilee sekä länsi- että itänaapuria ja tietoisesti unohtaa näiden ihmisoikeusloukkaukset. Onko Kansan Uutiset koskaan kertonut Ruotsin keskitysleireistä, jonne maan hallitus vei vasemmistolaisia? Toisen maailmansodan aikana Ruotsin hallitus perusti keskitysleirejä, jonne vietiin esimerkiksi maan saksalaismielistä politiikkaa vastustaneita toisinajattelijoita.

Elokuussa 2008 Georgian sodan aikana Kansan Uutisten entinen päätoimittaja Yrjö Rautio Apu-lehteen kirjoittamassaan kolumnissa ymmärsi Venäjän sotatoimia, ei niitä ainakaan tuominnut, ja jopa nimitti Georgiassa sotivia venäläisiä sotilaita "rauhanturvaajiksi", aivan valtion virallisen propagandan mukaisesti.
— Yrjö Rautio levitti vuoteen 2017 saakka erilaista propagandaa Apu-lehdessä, mm. Ruotsin hallituksen propagandaa.

Porvarillisten lehtien tapaan Kansan Uutiset levittää röyhkeää ruotsalaispropagandaa, joka on varsin kansalliskiihkoista ja tosiasioita peittelevää. Vasemmiston porvarillisiksi nimittämiä aikakauslehtiä ovat esimerkiksi Apu ja Seura, jotka toisinaan levittävät ruotsalaispropagandaa. Nämä kaikki sensuroivat ruotsalaisille epäedullisia historiankohtia.


Historian väärentäminen

Tanskalaisten toimittama ja ruotsalaisen Bonnierin omistama Tieteen Kuvalehti Historia -lehti levittää toisinaan järjestelmällistä ruotsalaispropagandaa. (Bonnier levittää erilaista propagandaa myös MTV-kanavalla, erityisesti sen TV-uutisissa.)

Tieteen Kuvalehti Historian numero 8/2018 (s. 76-77) väittää 1920-luvun presidentti Relanderia "kielikysymyksessä maltilliseksi", mainitsematta mitään hänen ruotsalaismielisyydestään. Asiasta lisää Veikko Heiskasen kirjoituksessa vuodelta 1937. Presidentti Relander suhtautui välinpitämättömästi Ruotsin Länsipohjan suomalaiseen vähemmistöön ja sen puuttuviin oikeuksiin. Myöskään Helsingin yliopiston ylioppilaat eivät saaneet häneltä ymmärrystä.

Päinvastoin kuin Tieteen Kuvalehti väittää, presidentti Relander ei ollut "kansan suosikki". "Reissu-Lasse" oli pilkkanimi, ja tämä historia-lehti ei sitä kerro. Lehti kertoo puoluetoveriensa vieroksuneen Relanderia, mutta ei kerro syytä. Salattu syy oli että Reissu-Lasse myötäili Ruotsin hallitusta eikä ajanut oman kansan etuja.

Ylipäänsä media ei koskaan kerro kenenkään (poliitikon tms) olevan ruotsalaismielinen, vaikka siitä on lukuisia räikeitäkin esimerkkejä. Tämä on selvästi median vaiettu aihe.

Lukuisia kertoja aiemminkin media on pimittänyt sekä nykyisten että historiallisten poliitikkojen ruotsalaismielisyyden, kun nämä toiminvat Suomen kansan enemmistön etujen vastaisesti. Ruotsalaisten kellokkaat pettävät lukijoitaan ja suoraan valehtelevat. Historia on poliittinen aihe, josta ei totuutta kerrota, ainakaan Suomen kansalle tästä aiheesta.


TV:n haastateltujen salainen tehtävä

Media antaa runsaasti julkisuutta poliitikoille, jotka ovat mukana salaisissa komiteoissa, kertomatta koskaan näiden salaista (sensuroitua, peitettyä) tehtävää. Ylessä tämä on erityisen räikeää.

Maija Lehmusvirta, MTV:n tv-uutiset Lappset-yhtiön toimitusjohtaja Johanna Ikäheimo on ollut mukana eri ruotsalaiskampanjoissa. Mediassa häntä tuodaan esille aivan eri asioiden yhteydessä, esimerkiksi MTV:n 7 uutisissa 9.11.2017, jolloin uutistenlukijoina olivat Maija Lehmusvirta (kuvassa) ja Peter Nyman. MTV on täysin vaiennut ruotsalaiskampanjoista, joissa on ollut myös Johanna Ikäheimo. Ikäheimoa on haastateltu myös YLE TV1:n Lapin uutisissa, kertomatta koskaan hänen pakkoruotsi-taustaansa.

8.10.2014 MTV3:n 7 uutisten kouluja käsittelevässä jutussa haastateltiin Elina Lehto-Häggrothia kello 19.15, uutistenlukijoina Keijo Leppänen ja Maija Lehmusvirta (kuvassa). Uutistenlukijat ja toimittaja eivät viitanneet sanallakaan hänen osuuteensa koulujen pakkoruotsissa. Elina Lehto-Häggroth oli monien asiaa valmistelevien komiteoiden jäsen ja MTV3 on vaiennut niistä kaikista. MTV3 harhauttaa tietoisesti katsojia.

TV:ssä ikään kuin sattumalta valitaan aina tietyt poliitikot ja toisia ei koskaan – tämä on osa valhetta, poliittista lavastusta. Puolueiden poliittisesta (sensuroidusta) käytöksestä päätellen ne näyttäisivät olevan osa jotain salaista Suur-Ruotsi puoluetta.

YLEn tv-uutisissa ja muissa TV-lähetyksissä tämä ilmiö on erittäin yleinen. YLE haastattelee poliitikkoa tai muuta henkilöä, mutta salaa tämä esittämisen todellisen motiivin eli poliitikon jäsenyyden jossain pakkoruotsikomiteassa tai naapurimaan poliittisen mainostamisen.

Median pimittämä veronkorotus: Jyrki Kataisen 6 puolueen hallitus nosti auton käyttömaksua, ja sitä ei uutisoitu juuri ollenkaan (ehkä lähestyvien vaalien vuoksi). Auton omistaja ihmetteli saamaansa maksulappua kesällä 2015, jossa kerrottiin tulevasta veronkorotuksesta: hän kertoi "enpä muista kuulleeni" (asiasta kerrotun mediassa). Eli YLE ja MTV kertoivat asiasta joko hyvin epäselvästi ja mainitsematta hallitusta tai eivät kertoneet yhtään mitään.

Tahallisen hämärää uutisointia. Median sensuuri ulottuu jo veroihin ja niiden korotuksiin, koska niistä uutisointi vaikuttaa vaalien tuloksiin ja poliitikkojen maineeseen. Sensuuri on yksi valehtelun muoto. Valhemedia.


Suomen median informaatiosota

Propagandan eräs ilmenemismuoto on informaatiosota. Valtiot, esimerkiksi Suomen länsi- ja itänaapuri harrastavat Suomessa propagandaa (esim. SK 40/2014, sivut 14-15 idän osalta).

Nettikeskusteluissa järjestelmällisesti johdetut "trollit" tai "örkit" häiritsevät tietyn aiheen keskusteluja ja levittävät disinformaatiota. Näiden samaa toistavat viestit ovat epäuskottavia. Niiden tarkoitus on hämmentää ja horjuttaa mielipiteitä, sekä toistaa perusviestejä, joista syntyy käsitteitä. Näitä puolestaan kansalaiset toistavat.

Propagandassa toistetaan kansainvälisiä haukkumasanoja. Median velvollisuus olisi torjua naapurimaiden propaganda antamalla siitä taustatietoa.

Piia Pasanen tammikuussa 2007
YLEn uutistenlukija Piia Pasanen on levittänyt harhaanjohtavaa tietoa ja ottanut henkilökohtaisestikin kantaa pakkoruotsiin twitterissä, tietysti rkp:tä myötäillen.

Ruotsin hallituksen Suomeen levittämää propagandaa Suomen media itse levittää ja vaikenee sen taustoista täydellisesti. Taustalla ovat Suomen eräät hallituspuolueet sekä median omistus. Miksi sitten Suomen hallitus levittää naapurimaan valheita kansalaisille?

Tätä kysymystä yksikään tiedotusväline ei ole koskaan kysynyt. Sensuuri on kova tässä aiheessa.

Venäjän järjestelmällisen mustamaalauskampanjan kohteeksi ovat vuoronperään joutuneet esimerkiksi Ukraina, Baltian maat, monet länsimaat, Georgia ja lukuisat muut maat ja kohteet. Baltian maissa informaatiosodan lukutaito on hyvä tätä propagandaa vastaan, historiallisten kokemusten pohjalta.

Ruotsin hallituksen ja median järjestelmällisen mustamaalauskampanjan kohteeksi ovat puolestaan joutuneet eräät Suomen tahot, jotka pyrkivät irrottautumaan tämän maan vaikutuksesta. Toisen maailmansodan aikaan Ruotsin hallitus laittoi kahdeksalle keskitysleirille politiikkaansa arvostelleita henkilöitä, lähinnä vasemmistolaisia jotka eivät hyväksyneet Ruotsin natsi-Saksaa myötäilevää politiikkaa.


Propagandan teoriaa

Pertti Hemanus, Propaganda sanomalehdissä. 1975, sivu 90
Pertti Hemanus, Propaganda sanomalehdissä, 1975, sivu 90
Suomen valtamediassa ei sallita juuri ollenkaan eri puolueiden, johtavien poliitikkojen, hallituksen tai peräti presidentin arvostelua. Puhumattakaan, että media pyrkii sensuroimaan hallituksen ja eduskunnan päätöksiä ja niiden valmistelua, mikäli aihe on vaiettu. Myös ulkopolitiikan arvostelu on harvinaista Suomen mediassa.

Pertti Hemanus, Propaganda sanomalehdissä. 1975, sivu 91
Pertti Hemanus, Propaganda sanomalehdissä, 1975, sivu 91
Lehdistön hyökkääviä kirjoituksia selittää hyökkäävän propagandan tehokkuus verrattuna puolustavaan propagandaan.

Useimmat lehtimiehet ja tv-toimittajat ovat saaneet koulutuksensa Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella, jossa hallitaan propagandan teoria.
Puolueet tietysti käyttävät tiedotusopin laitoksen osaamista propagandansa ja toimintansa suunnittelussa.

Propaganda voi olla yksipuolista tai kaksipuolista. Kaksipuolisessa propagandassa esitellään myös toisenlaisia kilpailevia näkemyksiä ja tosiasioita, joista kuitenkin aina päädytään puolueen haluamaan johtopäätökseen. Yksipuolisessa propagandassa esitellään pelkästään yhden osapuolen väitteitä, jotka esitetään sanomalehdessä tai TV:ssä aina totena. Hemanuksen kirjan mukaan yksipuolinen propaganda on paljon tehokkaampaa kuin kaksipuolinen.

Suomen sanomalehdissä propagandan laji on usein yksipuolinen propaganda, jota levittävät tietyt lehtien kolumnistit tai itse päätoimittaja (MT, HS jne).

Mitä uskottavampaa arvostelu on ja tosiasioihin perustuvaa, sitä jyrkemmin Suomen media pyrkii sen piilottamaan ja hyökkäämään tälläisten mielipiteiden esittäjiä vastaan, kertomatta koskaan miksi se niin tekee. Koska joku on niin käskenyt. Media on selvästi epärehellinen ja valheellinen.


Lähteet

Kari Toivonen 20.3.1997, YLE:n tv-uutiset – Suomen Kuvalehti 40/2014, sivut 14-15

– Pertti Hemanus, Propaganda sanomalehdissä. 1975.
Tiedotusopin professori Pertti Hemanus (1934-2012) oli avoimesti SKDL:n ja myöhemmin Vasemmistoliiton kannattaja, mikä näkyy selvästi hänen kirjoissaan. Tampereen yliopistoa kutsuttiin punaiseksi sen useimpien professoreiden avoimen poliittisuuden takia. Tiedotusopin opettajina toimi kyllä myös ei-sosialisteja muualta Suomesta kuten Osmo Wiio.
Hemanuksen kirja on harvoja aiheesta tehtyjä kirjoja Suomessa. Siinä olevia tietoja, mielipiteitä ja teorian esittelyä on arvioitava sen objektiivisuuden ja ajankohtaisuuden perusteella. Kirja käsitteli lyhyesti propagandan tutkimusta ulkomailla, esimerkiksi anglosaksisista lähteistä. Kirja esitteli propagandaa teoreettisesti. Kirja keskittyi pelkästään Suomen lehdistön propagandaan, TV:n propagandasta ei ollut mainintoja, ei myöskään esimerkiksi totalitaaristen 1970-luvun sosialististen maiden median propagandasta.