Presidentinvaihdos

Presidentin vaalissa helmikuun 15 päivänä 1937 tapahtui, että tasavaltamme päämieheksi valittiin kieleltään, mieleltään, nimeltään ja teoiltaan suomalainen mies. Tulos on suomalaisuuden kannalta erittäin tärkeä ja ilahduttava, tärkeä siksi, että meillä presidentin valta on sangen suuri, ilahduttava siksi, että uusi presidentti korkean asemansa johdosta tulee olemaan ikäänkuin lippu, jonka Suomen valtio kohottaa valtiollisen rakennuksensa huipulle.

Valtiosääntömme mukaan tasavallan presidentti voi antaa halli­tuksen muodostamisen, kenelle hän tahtoo, hän nimittää hallituksen jäsenet sekä korkeimmat virkamiehet, hän on puolustusvoimien yli­päällikkö, hän avaa ja päättää valtiopäivät, hän voi hajoittaa edus­kunnan, kutsua ylimääräiset valtiopäivät koolle, jättää eduskunnan hyväksymän lain vahvistamatta jne. Ei siis ole ollenkaan saman­tekevää, kuka, minkä ajatussuunnan ja mitä piirejä lähinnä edustava mies tulee tasavallan presidentiksi. Ihmekö siis, jos ruotsinkielistemme taholla nyt on parku ja ankara välien selvittely, jossa on uhattu jopa »Kordelinin kohtaloa» niille, jotka eivät äänestäneet presidentti Ståhlbergia ja jotka siten välillisesti auttoivat presidentti Kallion läpi. [Kordelin murhattiin ! ]

Tämä ratkaisu oli ruotsalaisen kansanpuolueen lopun alkua. Tappion voi kyllä kestää, mutta jos taistelussa joutuu syömään kun­niasanansa ja pettämään antamansa lupauksen, joten kansan kun­nioitus menee, niin sitä on vaikeampi kestää. Näin on käynyt nyt ruotsalaiselle kansanpuolueelle. Siihen ei kukaan enää luota, »jatkanee matkaansa, vinkuen kuin huonosti rasvatut kärryt», käyt­tääkseni sosialidemokraattisen edustaja Viikin sanontaa, mutta matkanpää, ruotsalaisen kansanpuolueen loppu, häämöittää edessä.

Että presidentinvaalissa nyt pääsi suomalaisen kansan ääni kuu­luville, on sitäkin tärkeämpää ja merkittävämpää, kun ottaa huo­mioon, että viime vuodet ovat olleet suomalaisuustaistelun kan­nalta sangen epäedullisia. Maassamme ovat puhaltaneet ruotsalai­suuden etuoikeuksia tukevat ja lujittavat tuulet, mikä Kivimäen hallituksen aikana sekä nimityspolitiikassa että lainsäädännössä kävi selvästi ilmi. Armeijan useimmat korkeimmat paikat saatiin miehi­tetyiksi ruotsinkielisillä upseereilla, ja maamme ulkomaisessa edustuksessa ruotsalaisuus varmistui. Kielilakeja ei pystytty oleellisesti parantamaan eikä tarpeettomia ruotsinkielisiä oppikouluja lakkaut­tamaan, ja eduskunta sai ylimääräisillä valtiopäivillä kaksi vuotta sitten taistella 75-tuntisen taistelun, jotta yliopistossamme saatiin kieliolot edes pysymään ennallaan ja hallituksen yritys juurruttaa ruotsalaisuus yliopistoon entistä syvemmälle estetyksi. Ns. skandinavista orientointia on niinikään meillä miehuullisesti koetettu har­rastaa ja käyttää ruotsinkielistemme aseman vahvistamiseksi. Ruot­sinkielisellä taholla onkin jo riemuittu suomalaisuustaistelun likvidoimisesta.

Mutta se pyörii sittenkin. Siitä huolimatta, että presidentin vaaliin mentiin myös suomalaisuuskysymyksen merkeissä, saatiin suomalai­suuden kannalta paras ratkaisu. Sanoin: siitä huolimatta, enkä: sen takia, sillä osa jyrkkinäkin suomalaisina pidettyjä luopui suomalaisuusasenteestaan valitsijamiesvaaleissa, joten tulos jo yhteen aikaan näytti aika hämärältä. Mutta kun loppu on hyvä, niin kaikki on hyvin. Senvuoksi emme tässä yhteydessä käy arvostelemaan niitä jyrkkinä suomalaisina pidettyjä, joille suomalaisuuskysymys presi­dentinvaalissa oli »kuudennen luokan kysymys», kuten edustaja Tan­nerille ylimääräisillä valtiopäivillä.

Viime vaaleissa tapahtui jo toisen kerran, että tasavaltamme presidentin ruotsalaisystävällinen politiikka hänet kaasi. Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia. Asiahan lienee jo yleisesti tunnettu, mutta tulkoon siitä huolimatta kuitenkin tässä mainituksi.

Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan. Sitä myötätuntoa ja rakkautta, jota Suomen kansa tunsi presidentti Svinhufvudia kohtaan hänen aikaisempien teko­jensa ja ystävällisen sekä kansanomaisen olemuksensa takia, hei­kensivät eräät nimitykset, ylimääräiset valtiopäivät sekä kansalais-lähetystön vastaanotto tuiskuisena helmikuun lauantaina v. 1935 ym.

Presidentin vaalit osoittavat, että suomalais-kansalliset pohja­virrat sittenkin määräävät kansamme suuret ratkaisut, ja että näitä pohjavirtoja huomioonottamatta voidaan maatamme hallita, mutta ei monta vuotta. Ja on luonnollista, että näin on asianlaita. Jopa todistaisi suorastaan huonoa suomalaisesta kansasta, ellei näin tapah­tuisi.

Suomen kansalla on ollut onni viettää suuria kansallisia merkki­vuosia. Vuotta 1935 vietettiin Kalevalan ilmestymisen 100-vuotisriemuvuotena ja vuonna 1936 oli Snellmanin 130-vuotis- ja Suurnimenmuuton sekä Suomalaisuuden Liiton 30-vuotisjuhla. Näihin vuosiin, jolloin suomalaiskansallinen mieli puhkesi esiin mm. siten, että 100,000 muukalaisnimistä suomalaista otti kilvekseen suomalai­sen nimen, liittyy kunniakkaalla tavalla vuosi 1937, jolloin Suomen presidentiksi saatiin ensi kerran valtiomies, jonka koko Suomen kansa tuntee suomalaiseksi. Jo pelkkä tietoisuus siitä, että päämiehenämme on täysin suomalainen mies, on omiaan kohottamaan meidän suoma­laisten liian heikkoa kansallistuntoa ja terästämään suomalaista tahtoa. Kun kirjoitetaan suomalaisuuden historiaa, niin siinä maini­taan tärkeänä päivänä helmikuun 15. päivä 1937.

Presidentti Kyösti Kalliolla, joka jo ennen tämän ilmestymistä on astunut hoitamaan Tasavaltamme päämiehen korkeata virkaa, tulee olemaan monta vaikeutta. Siitä kyllä hänen vastusta­jansa pitävät huolta. Mutta vastuksethan ovat olemassa vain sitä varten että ne voitetaan. Me toivomme, että hänen onnistuu löy­tää sellainen pääministeri ja tämän koota sellainen hallitus, joka tahtoo ja pystyy mahdollisimman nopeasti poistamaan ainakin pa­himmat kielelliset epäkohdat, ennen muita suomalaistamaan yli­opiston.

Veikko (Weikko) Heiskanen, 23.7.1895 Kangaslampi - 23.10.1971 Helsinki. Tohtorinväitöskirja 1924. Geofyysikko ja geodeetti, maailman toiseksi paras alallaan. Maalaisliiton kansanedustaja 1933-1936. Tähtitieteen popularisoija. 1935 sai eduskunnassa lain sukunimien suomalaistamisesta (Lex Heiskanen), jolla 250 000 suomalaista muutti vierasperäisen sukunimensä suomalaiseksi. Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja 1933-1947 sekä 1955-1956. Asui 1950-1961 Yhdysvaltain Columbusissa, Ohiossa, työskenteli yliopistossa professorina. Snellmanin syntymän 150-vuotisjuhlissa 12.5.1956 Helsingin Suomalaisella Klubilla kuultiin magnetofoninauhalta entisen puheenjohtajan professori V. A. Heiskasen Amerikasta lähettämä tervehdys.

Yhdysvallat rahoitti seismologisia tutkimuksia ympäri maailmaa paljastaakseen Neuvostoliiton vähäisetkin ydinkokeet. Oli tärkeää tietää kuka tekee, missä tekee ja millaisia ydinkokeita. Seismologisia ydinkokeet paljastavia tutkimusasemia oli mm. Norjassa, Suomessa, Turkissa, Intiassa ja Japanissa. Yhdysvalloissa eri tieteenalojen tutkimuksissa oli mukana satoja eurooppalaisiakin tiedemiehiä, Suomesta seismologi Eijo Vesanen ja Veikko Heiskanen. Ohion yliopistossa Veikko Heiskanen johti tiedemiesryhmää, jonka salaisena tehtävänä oli laskea mannertenvälisten ohjusten tarkkoja lentoratoja ja osumatarkkuutta.

Lähde: YLE TV1:n viimeinen A-piste 18.12.2006, toimittaja Olli Ainola, ruutukasvo Juho-Pekka Rantala

Veikko Heiskanen pääsi Suomen Kuvalehden 31/1960 kanteen (30.7.1960, hinta 90 mk) otsikolla Maapallon tutkijat koolla Helsingissä. Pirkko Kolben kirjoittama juttu ei kertonut mitään Heiskasen menneisyydestä, esimerkiksi hänen ansioistaan 1930-luvun suomalaisuusasioissa ja Helsingin yliopiston suomalaistamisessa, ei sanallakaan. Muuten kirjoitus oli mielenkiintoinen.
1800 kokoukseen osallistunutta tiedemiestä perheineen eivät mahtuneet Helsingin hotelleihin, vaan lisämajoitusta hankittiin opiskelijoiden ja ylioppilaiden majoitustiloista. Tämä W. A. Heiskanen toimi järjestelytoimikunnan puheenjohtajana. Professori Heiskasella oli neljä virkaa eli "hänen päässään on samanaikaisesti neljä eri virkahattua" kuten SK kirjoitti. Heiskanen oli Geodeettisen laitoksen sekä Kansainvälisen Isostaattisen Laitoksen johtaja Helsingissä ja hän johti myös Ohion valtion yliopiston Geodeettis-fotogrammetristä laitosta sekä yleismaailmallista gravimetristä ohjelmaa.

Viime katsauksessa mainitsimme, että presidentin valitsijamies­vaalien avaus ei suinkaan tapahtunut kielipoliittisissa merkeissä, mutta loppujen lopuksi kuitenkin päädyttiin siihen, että ruotsalainen »kansanpuolue» antoi Ernst von Bornin ja R. Collianderin allekirjoit­taman julistuksen, missä varoitettiin »äänestämään ruotsalaisesti», siis välttämään Kyösti Kallion valitsijamieslistoja. Mainitsimme samalla, että suomalaiset yliopistomiehet antoivat yli puoluerajojen julistuksen, jonka mukaan Kyösti Kallio parhaiten soveltuu maan päämieheksi.

Nyt on sitten lehti kääntynyt, ja Kyösti Kallio valittu presidentiksi. Tässä veisi liian paljon tilaa selostus kaikista niistä vaiheista, mitkä johtivat tällaiseen lopputulokseen. Riittää, kun toteamme, että ruotsalaisiimme nähden soveltuu tässä kysymyksessä parhaiten sanan­lasku: Joka tuulta kylvää, se myrskyä niittää. Se toiminta, jota Sarvilahden parooni yhdessä ruotsalaisen puolueen kenraalisihteerin kanssa suoritti Kyösti Kallion valinnan estämiseksi, oli laadultaan sellaista, että täytyy pitää Korkeimman sormenosoituksena, että heidän hank­keensa vuotivat hiekkaan. Kuvitelkaammepa nyt sitäkin näytelmää, että kaksikymmentä ruotsalaista valitsijamiestä ilmoittaa ennakkoon olevansa Svinhufvudin valinnan kannalla, mutta lopuksi heitä onkin vain kahdeksan. Mitä kaikkea siinä on tehtykään, ennen kuin noin monta miestä on saatu luopumaan sisimmästä vakaumuksestaan, vain ruotsalaisia kielipyyteitä silmälläpitäen? Mutta sittenkin tuli onnettomuus, sillä »yhtä puuttui», kuten ennen muinoin sen vanhan kehnon hyttysmäärästä.

Voi sitäkin tilannetta, mikä vallitsi eduskuntatalossa ja ympäri Suomen 15/2 -37 presidentinvaalia suoritettaessa. Oli ennakkoon tiedossa, että sosialistit olivat luopuneet omasta ehdokkaastaan, Tannerista, antaakseen ruotsalaisten näyttää ensimmäisessä äänes­tyksessä, että he todella tahtovat presidentiksi Ståhlbergin. Vaali­päivänä Sarvilahden parooni oli koonnut kaikki voimat, riehuen itse­kin kuin heinämies, missä vain oli heikko kohta näkynyt. Joka puoli­tuntinen kääntyi yksi ruotsalainen valitsijamies svinhufvudilaisesta ståhlbergilaiseksi, kunnes uurnalle lähtiessä oli varmuus, että 151 ääntä on tiedossa. Vavistuksella ja pelolla laskettiin sitten saatu saalis, ja - kuten sanottu - »yhtä puuttui».

Kyllä Sarvilahden parooni silloin raivosi, voihki, valitti ja pui nyrkkiään puolueensa vuorineuvoksille, kreiveille ja talonpojille. Tilanne koetettiin vielä pelastaa. Lähetettiin lähetystö sosialistien luo ilmoittamaan: Jos te vielä äänestätte Ståhlbergia, niin nyt meiltä tulee riittävä määrä. Mutta sosialistit eivät tahtoneet enää juosta narreina. Puhemies Hakkila punoitti, silmä välähti lasien takaa vihai­sesti, huulille tuli myrkyllinen hymy: Me olemme jo kolme päivää sitten herroille sekä ruotsin- että suomenkielisellä kirjelmällä ilmoit­taneet ehtomme, mutta te ette niitä näy ymmärtäneen. Me pyy­dämme kysyä: Millä kielellä ne vielä olisi pitänyt teille ilmoittaa, että ne olisivat menneet täydestä?

Vapaaherra von Born ei vähistä pelästy, mutta nyt hänen ilmoi­tetaan kalvenneen. Hän oli kärsinyt kenties elämänsä suurimman tap­pion. Maan päämieheksi, linnanherraksi oli tullut mies, joka ei ole vaivautunut opettelemaan kieltä, mitä tähän asti on pyritty väittä­mään »maan todelliseksi sivistyskieleksi».

Se oli, erään ruotsalaisen sanontaa käyttääkseni, »ruotsalaisuuden musta maanantai». Eipä silti, että uusi presidentti voisi korkeassa toimessaan tehdä aktiivista suomalaisuustyötä. Sen kyllä ruotsa­laisetkin tietävät. Mutta musta päivä todellakin.

Odotimme Kyösti Kalliolle välittömästi vihellyksiä, mutta kun hän astui vaalin jälkeen ulos eduskuntatalosta, kaikuivat eläköön-huudot. Suomalaiset, hiljaiset suomalaiset, olivat heränneet.

Mutta liput eivät pääkaupungissa nousseet tankoihin, eivätkä syttyneet juhlavalaistukset, kuten kuusi vuotta sitten. Mutta päämi­nisterin asunnolle tulvi kukkia, lähetystöjä ja sähkösanomia. Oliko joukossa ainuttakaan ruotsalaista? Selailemme ja selailemme. Yksi toki löytyi: Ahvenanmaan maapäivät lähettävät valtakunnan uudelle päämiehelle sydämellisimmän onnittelunsa. - Julius Sundblom, pu­heenjohtaja.

Istu ja pala! Julius Sundblom pelastamassa »länsimaista sivistystä», sanokaamme ruotsalaistemme kunniaa. Mutta mannerruotsalaiset tah­tovat täyttää alennuksensa mitan reunoja myöten. Aloitettiin ajo­jahti niitä kahdeksaa vastaan, jotka eivät taipuneet Ståhlbergia kan­nattamaan Kallion syrjäyttämiseksi. Valtioneuvos Ramsay on liian ylevä herra kepitettäväksi, niin myöskin teollisuusmiehet Jakob von Julin, ja Sarlin, kreivi Aminoff sekä miljoonikko Amos Anderson. Käydään köyhempien kimppuun ja todistellaan, että tuomari Leopold oli se Juudas, joka petti joukon. Pohjanmaalla julistetaan pettu­reiksi talonpojat Storbjörk ja Franzén, josta viimeksimainitusta ruot­salaiset lehdet suvaitsevat sanoa, ettei hän ollut läsnä silloin kun ruuti keksittiin. Ylimääräistä puoluekokousta on vaadittu koolle, ja puo­lueen lisätty keskushallitus on julistanut kirotuomion niille kahdek­salle, jotka pitivät miehen sanan arvossa.

Nämä kai riittävät osoittamaan, mitä seurauksia saattaa olla Kyösti Kallion valinnalla. Kaiken kukkuraksi ruotsalaisten vanhat liittotoverit, sosialistit, vielä ilkkuvat. Vanha »kunnon ruotsalainen», ruotsalaisen etapin hoitaja sosialistien keskuudessa, maisteri Wiik, on heittäytynyt ylen luokkatietoiseksi ja käy suorastaan pilkkaamaan ruotsalaisten onnettomuutta. Hän toteaa, että »suomalainen kapita­lismi oli todella kehittynyt jo niin voimakkaaksi, ettei maamme ruot­salainen kapitalistiaines voinut yksin hallita. Sen täytyi päästä yhteistoimintaan suomalaista kapitalismia edustavien ainesten kanssa, uhalla, että se muuten tulisi sivuutetuksi, menettäisi mahdollisuutensa vaikuttaa maan yhteisiin asioihin».

Tämän todettuaan huomauttaa maisteri Wiik, että suomalainen kapitalismi kansallisen kokoomuspuolueeseen kerääntyneenä on teh­nyt liiton ruotsalaisen kapitalismin kanssa. Tästä liitosta johtuu, väittää Wiik, että sosialidemokratia on huomattavasti valloittanut alaa ruotsalaisen työväestön, vieläpä Pohjanmaan ruotsalaisen talonpoikaisväestönkin keskuudessa. Eivätkä ruotsalaisen puolueen johtoherrat mahda asialle mitään, toteaa Wiik: »Puolueella tuskin on varaa hylätä noita (Kallion valintaan välillisesti vaikuttaneita) rahapohattoja, mutta se ei voi myöskään vastoin suuren enemmistönsä mieli­pidettä hyväksyä heidän menettelyään. Se jatkaa matkaansa, vin­kuen kuin huonosti rasvatut kärryt. Mutta yhä enemmän taitaa tulla niitä, jotka hyppäävät kärryiltä alas.»

Löytyyhän niitä rattailta hyppijöitä, kun sosialistit vielä yllyttä­vät. »Arbetarbladet» esim. oikein pääkirjoituksessa todistelee, että »ruotsalaiselle kapitalistiluokalle ei ruotsalaisen väestön menestys ja onni merkitse hituistakaan. - - Rakkaampi kuin mikään muu on lompakko ruotsalaiselle kapitalistiluokalle». Sanotaanpa vielä niin­kin, että ruotsalaisen väestön turva on sosialisteissa, »ruotsalaisen kansanpuolueen kielipolitiikka on pelkkää petosta (bluffia)».

Enempi lainaaminen presidentin vaalia koskevasta kirjoittelusta tuskin on tarpeen. Sanoimme viime katsauksessamme, että ruotsa­laisten ja sosialistien yhteistyötä tuskin voidaan ennen katkaista kuin maan pienviljelijäväestö on saatu siinä määrin hyvinvoivaksi eli por­varilliseksi, että se liittyy kansallisiin puolueisiin. Nyt näyttää siltä, että näiden yhteistyötä kannattava »ämpärin sanka» saattaa katketa minä hetkenä hyvänsä. Jos Kyösti Kallion presidentiksi valitseminen saa tälläkin alalla jotain aikaan, niin hänen kohdallaan voidaan todella puhua »historian lehden kääntymisestä».

On kuin kohtalon ivaa, että ruotsalaistemme »mustaa maanantaita» seurasi yhtä surkea tiistai. Presidentin vaalin jälkeisenä päivänä oli nimittäin eduskunnassa esillä maalaisliiton Vilhulan ja ikl:n Annalan aloitteet hallitusmuodon 14. pykälän muuttamisesta. Presidentinvaa­lin jälkeisen lamaannuksen syyksi on luettava, että asiasta syntynyttä keskustelua seurattiin laimeahkosti. Vanhat tutut epäkohdat tuotiin nytkin esille. Todettiin, että tuo pykälä kirjoitettiin nykyiseen muo­toonsa aikana, jolloin maan olot olivat vakiintumattomat ja jolloin ulkopuolistakin painostusta voitiin käyttää ruotsinkielisille mielui­sen tuloksen saavuttamiseksi.

Perustuslakivaliokunta oli hylännyt asiasta tehdyt aloitteet. Kes­kustelun kuluessa ed. Jussi Annala ehdotti käsittelun pohjaksi ml:n vastalauseen, missä ehdotettiin pykälälle seuraava muoto: »Valtakun­nan kansalliskieli on suomi, joka on maan virallinen kieli. Ruotsin­kieltä saatakoon virallisena kielenä käyttää siinä laajuudessa kuin laissa erikseen säädetään.»

IKL:n Alakulju ehdotti puolestaan käsittelyn pohjaksi IKL:n vasta­lauseen, jossa ehdotettiin pykälän alkupuolelle seuraava muoto: »Suomen kansalliskieli on suomi, joka on maan virallinen kieli. - Ruotsinkielellä on maan ruotsinkielisen väestön asumilla paikkakun­nilla paikalliskielen oikeudet, joista lähemmin säädetään lailla. - Suomen kansalaisen oikeus käyttää oikeudessa ja hallintoviranomais­ten luona omassa asiassaan äidinkieltään, suomea tai ruotsia, sekä tällä kielellä saada toimituskirjansa tahi laillisesti pätevä käännös, siitä, on turvattava lailla.» Vielä oli ehdotuksessa kulttuurimomentti, jonka mukaan opetus- ja kansansivistystarpeet on tyydytettävä »väestösuhteen mukaisessa määrässä».

Mutta nämät hyvät ehdotukset jäivät »liitteiksi asiakirjoihin», sillä ne hylättiin äänimäärällä 103-66. »Altavastaaja» von Born oli edelli­sen päivän tappioista vielä sikäli turruksissa, että tyytyi yleisiin fraa­seihin. Mutta »kansanmies» Wickman sitä vastoin kiivaili ihan tosis­saan. Huomio kiintyy äänestysnumeroihin. Poissa oli 25 äänestäjää, tyhjää painoi 5. Kuudellakymmenelläkuudellako äänellä meillä korjat­taisiin kieliset epäkohdat? Nämä numerot ovat hyvin oireellisia.

Niin -, yliopistokysymys. Julkinen salaisuus kai on, että ope­tusministeriö valmisti esityksen suurella huolella ja perinpohjaisuu­della, mutta monta vaikeutta sille tuli matkalla. Viimeisin vaihe kuuluu olevan se, ettei esitys tulekaan eduskunnalle ennen valtakun­nan päämiehen vaihdosta. Kunpahan nyt ei vain jouduta yliopistoasian kanssa siihen vaiheeseen, että sosialidemokraattinen puolue alkaa jalon kilpailun ruotsalaisen kansanpuolueen kanssa siitä, kumpi paremmin suojelee ruotsalaisten etuoikeuksia. Taisipa A. U:n pääkirjurin tarkka silmä vainuta tämän tilanteen jo syksyllä, kirjoittaes­saan, että ruotsalaisten olisi ratkaistava kielikiista »maan suomalai­simman puolueen maalaisliiton kanssa». Katsotaanpas nyt, minkä­laisia uomia kielikysymys alkaa kulkea tulevan ajan poliittisissa vir­tauksissa. Asiantuntijat odottavat, että ruotsalaisten keskuudessa lähiaikoina »tapahtuu jotain».

Suomalaisuuden Liiton toiminta ns. ruotsalaisseuduilla on ollut vil­kasta. Osittain se on tapahtunut läheisessä yhteistyössä Suomalaisen Kansakoulun Ystävät-järjestön kanssa, mm. Karjaan kunnan alueelle lokakuussa perustetuksi saadun yksityisen suomalaisen kansakoulun puu­haamisessa. Yhdessä saman järjestön kanssa jätettiin myös Opetus­ministeriölle anomus, että kouluhallitukseen perustettaisiin erikoinen tarkastajanvirka niiden suomalaisten kansakoulujen toiminnan valvo­mista varten, jotka sijaitsevat enemmistöltään ruotsinkielisissä kunnissa. Toimenpiteen tarpeellisuutta perusteltiin yksityiskohtaisin esimerkein sillä, miten nykyisten koulupiirien ruotsalaiset tarkastajat suhtautuvat välinpitämättömästi, toisin paikoin suorastaan vihamielisesti suomalaisiin kansakouluihin, erikoisesti yksityisiin suomalaisiin kouluihin. Puhumatta­kaan siitä, että nykyiset tarkastajat eivät huolehdi suomalaisten lasten koulutarpeen tyydyttämisestä äidinkielellä seuduilla, joissa lasten luku­määrä oikeuttaisi oman koulun perustamiseen. Aloite sai sekä minis­teriössä että koulu hallituksessa suopean vastaanoton ja mainitun tarkastajanviran perustaminen joutunee esille v:n 1938 valtion tulo- ja meno­arviota käsiteltäessä.

Liiton taholta kiinnitettiin kuluneena vuonna jälleen huomiota kun­nallisvaaleihin, tällä kerralla entistä kiinteämmin. Liiton pääsihteeri kiersi useimmissa pitäjissä, joissa suomalaisia on niin paljon, että heillä on vähemmistönäkin mahdollisuuksia saada edes yksi edustaja valtuus­toon, kehoittamassa suomalaisia vaaleihin ja antamassa tarpeen vaatiessa apua ja tukea. Vaalien edellä julkaistiin vielä Suomalaisen Suomen eri­koisnumero, joka ilmaiseksi lähetettiin kautta ruotsalaisrannikon tuhan­siin suomalaisiin koteihin ja jossa teroitettiin vaaliin osallistumisen tär­keyttä. Tämä vaalinumero oli samalla »Rannikkosuomalainen-nimisen lehden näytenumero, mikä lehti Liiton Keskushallituksen marraskuussa tekemän päätöksen mukaan alkaa ilmestyä v:n 1937 alusta 4 nume­rona vuodessa. Sekin tullaan jakamaan halukkaille ruotsalaisseudun suo­malaisille ilmaiseksi.

Toiminnan tuloksena suomalaisten äänimäärät kasvoivat suorastaan kaikkialla. Siuntiossa ja Jepualla voitiin merkitä huomattavimmat voitot, sillä suomalaiset saivat näissä kunnissa ensimmäisen kerran edustajan valtuustoon. Kaikkialla ei äänimäärä riittänyt näin pitkälle, vaikka suomalaisten äänestäjien joukko olikin entisestään kasvanut. Niinpä jäi Tenholan tähän asti täysin ruotsalaiseen valtuustoon valitsematta suoma­laisten edustaja yhden ainoan vaalilipun leimaamatta jättämisen takia. Sipoossa taas puuttui kahden valtuustopaikan saamiseen tarvittavista äänistä vain kolmisenkymmentä. Suomalaisten menestyksistä mainitta­koon vielä Porvoon maalaiskunta, jossa suomalaiset voittivat yhden lisä­paikan, Ruotsinpyhtää, jossa edellisessä vaalissa menetetty valtuusto­paikka voitettiin takaisin, ja Kristiinankaupunki, jossa suomalaiset ensi kertaa ylittivät 1/3:n määrävähemmistön.

Vaikka luonnollisesti kullakin paikkakunnalla suoritettu oma työ oli tärkeintä, on kaikkialta saapunut tietoja, että julkaisemamme vaali­numero, joka jaettiin kaikessa hiljaisuudessa, oli saanut hyvin suopean vastaanoton ja osaltaan vaikuttanut äänestyksen vilkastumiseen suoma­laisten keskuudessa.

Seuratessaan vähemmistössä olevien suomalaisten elämää ruotsalaisseuduilla on Suomalaisuuden Liitto joutunut julkisuudessa kajoamaan useihin ilmitulleisiin räikeisiin epäkohtiin ja tekemään viranomaisille esityksiä suomalaisen vähemmistön aseman parantamiseksi.

Niinpä ns. Tolkkisten asiassa, jonka alkuvaiheet jo viime vuoden vuosi­kertomuksessa selostettiin, on kuluneen vuoden aikana käännytty val­tiovallan puoleen, koska toisaalta Tolkkisten suomalaiset ovat varmasti vakuutettuja siitä, että v. 1935 Tolkkisten tehtaalta erotetun kolmen suomalaisen työmiehen erottamisen perimmäisenä syynä oli heidän toi­mintansa suomalaisuuden hyväksi, hehän olivat - ja ovat vieläkin - paikkakunnan yksityisen suomalaisen kansakoulun innokkaimpia kan­nattajia, tehtaan johdon toisaalta jyrkästi kieltäessä kielipoliittisten syi­den olemassaolon. Suomalaisuuden Liitto anoi toukokuun lopussa Sosialiministeriölle jättämässään kirjelmässä ja hankkimaansa todistusaineis­toon viitaten, että ministeriö panisi toimeen virallisen tutkimuksen tässä suurta huomiota herättäneessä asiassa. Kirjelmässä viitattiin ensinnäkin siihen tosiasiaan, että kaikki kolme erotettua olivat kaikki aktiivisesti osallistuneet ruotsalaisten vihaaman suomalaisen koulun perustamiseen ja toimintaan, ja tehtaan eräiden »alipomojen» sen johdosta heille ja muille lausumiin uhkauksiin, joissa ruotsalaisen väestön vihamielinen suhtautu­minen kouluhankkeeseen parhaiten tuli ilmi. Ja koska toisaalta suuren tehdaslaitoksen pääjohtaja, joka jyrkästi kieltää edes tietäneensä miesten suomalaisuustoiminnasta, ei suinkaan työväestöä vähennettäessä oma-aloitteisesti valitse työläisluetteloista erotettavia, vaan luonnollisesti antaa vain hyväksymisensä hänen alaistensa ehdotuksille, ei tässä tapauk­sessa suinkaan ole ilman muuta selvää, että noiden »alaisten» erottamis­perusteet pohjimmaltaan ovat asiallisia, vaan niissä voi hyvinkin olla juuri kielipoliittisia syitä. Koska työnantajan aloitteesta oli asiassa aika­naan toimitettu täysin yksipuolinen ja tuloksiltaan aivan virheellinen tutkimus, jota julkisuudessa tehtyjen huomautusten takia täytyi jälestäpäin paikkailla, pyysi siis Suomalaisuuden Liitto sosialiministeriötä toimittamaan »virallisen, puolueettoman ja molemmat osapuolet huo­mioonottavan tutkimuksen, jotta tämä ruotsalaisen tehtaan harjoit­tama suomalaista oikeudentuntoa ja suomalaisen työmiehen perustuslain vakuuttamaa oikeutta työhön loukkaava menettely saataisiin korjatuksi ja hyvitetyksi». Ministeri Sarlin, jolle anomus jätettiin, ei antanut ano­mukseen pyydettyä kirjallista ja perusteltua vastausta, vaan merkitytti ennen silloisen hallituksen eroa lyhyesti asiakirjoihin: ei anna aihetta toimenpiteisiin. Ainakin toistaiseksi siis tämä kipeästi selvitystä kai­paava asia on ratkaisuun saattamatta.

Maaliskuun 17 pnä julkaistiin lukuisissa maamme sanomalehdissä uutinen, jonka mukaan Hinthaaran suomalaisessa kansakoulussa Porvoon maalaiskunnassa oli keskeytetty - varojen puutteessa - koulukeittolan toiminta, vaikka kunnan ruotsinkielisissä kouluissa keittolat toimivat keskeytymättä. Asian yhteydessä kävi ilmi, että mm. Porvoon maalais­kunnassa nostettiin vastoin kansakoulutoimen kustannuksista annettua lakia valtioapua myöskin kansakoulutoimen harjoittamiseen saatujen yksityisten lahjoitusten (lähinnä Brita Maria Rehnlundin rahastosta) koh­dalla. Suomalaisuuden Liitto teki asiasta kantelun Eduskunnan Oikeus­asiamiehelle, joka viipymättä ryhtyi asiaa tutkimaan. Kouluhallitus, jolta asiassa pyydettiin lausuntoa, pyysi vuorostaan selvityksen mm. Porvoon maalaiskunnalta. Eduskunnan Oikeusasiamies ei ole vielä saanut takai­sin asiassa kertyneitä asiakirjoja, mutta eräistä lausunnoista saatujen tie­tojen perusteella asia ratkennee suomalaisuuden kannalta tuloksellisesti.

Suomalaisuuden Liitto on joutunut eräillä ruotsalaisseuduilla harjoitta­maan myös rahallista avustustoimintaa. Erikoisesti on varoja uhrattu kahden Tolkkisten tehtaalta erotetun työmiehen taloudelliseen tuke­miseen. Toimintaa varten ruotsalaisseuduilla toimeenpantiin kuluneen vuoden aikana asianomaisella luvalla keräys Suomalaisuuden Liiton taistelurahaston kartuttamiseksi. Keräys, joka päättyi joulukuun l pnä tuotti joulukuun 31 p:än mennessä tehtyjen tilitysten mukaan 32,377: 30. Saaduista varoista on käytetty 28,195: 15, niistä mm. 12,230: - avus­tuksina Tolkkisiin, 3,150: - avustuksina Tenholan yksityiselle kansa­koululle.

Suomalaisuuden Liitto on vakinaisen tulo- ja menoarvionsa puit­teissa huolehtinut Hinthaaran suomalaisten lukutuvan ylläpidosta. Luku­tuvan toimintaa johtaa kirjailija Heikki Toppila, joka innokkaasti työs­kennellen on saanut lukutuvan sekä sanomalehti- että aikakauspuolen hyvään kuntoon. Lukutupaa käytetään ahkerasti.

Nimenmuuttotoiminta on kuluneen vuoden ajan jatkunut vilkkaana, koska yksinkertaisemmasta menettelystä sukunimen muuttamisessa annettu laki on ollut vuoden loppuun saakka voimassa ja tarjonnut mahdollisuuden yhteisnimenmuuttopäivien järjestämiseen. Yhteisnimen-muuttoja järjestettiin kaksi: Snellmaninpäivänä, toukokuun 12:ntena, jolloin noin 10,000 kansalaista suomalaisti vierasperäisen nimensä, ja itsenäisyyspäivänä, joulukuun 6:ntena, jolloin muutettiin 12,000:n hen­kilön nimet. Ennen väliaikaisen nimenmuuttolain umpeen menoa ehdit­tiin vielä vuoden lopulla jättää maaherranvirastoihin 2,000:n hengen anomukset, joten kuluneen vuoden nimenmuuttotulos on 24,000. Edelli­nen ja kulunut vuosi muodostivat yhtenäisen suurnimenmuuttojen sar­jan, jonka tuloksena suurin piirtein saavutettiin toimintaa aloitettaessa asetettu päämäärä: 100,000 nimenmuuttoa.

Koska nimenmuuttoharrastus edelleen on varsin vilkasta eikä ole syytä saattaa nyt vasta nimenmuuttopäätöksen tehneitä huonompaan asemaan, kuin parin kuluneen vuoden aikana ratkaisuun päässeet, jätti Liiton Suomalaiskansallisen Osaston johtokunnan jäsen, edustaja Jussi Annala eduskunnalle syysistuntokauden alussa lakialoitteen, jossa laki »nopeammasta menettelystä sukunimen muuttamisesta» ehdotetaan sää­dettäväksi uudelleen kolmeksi vuodeksi. Aloitetta ei ehditty vielä kertomus­vuoden aikana käsitellä.

Länsipohjan suomalaisiin on ylläpidetty hyviä suhteita myöntämällä opiskelustipendejä opiskelua varten Suomen kansanopistoissa ja lähettä­mällä suomalaista kirjallisuutta joulutervehdykseksi noin 1,000:een eri kotiin. Eräs Länsipohjan nuorukainen on saanut stipendin käydäkseen suomalaista oppikoulua Suomessa. Eestin-Inkerin suomalaiset kansakoulut, joita on kaksi, ovat Suoma­laisuuden Liiton välityksellä saaneet kaikki tarvitsemansa koulukirjat ja inkeriläisten kirjasto runsaasti uusinta suomalaista kirjallisuutta. Osa kirjoja saatiin kustantajilta ilmaiseksi, osasta maksettiin 50 %, osasta sitomiskulut.

Liiviläisten yhdistyksen toimihenkilöitten kanssa on kauan käyty kir­jeenvaihtoa seura- ja museotalon rakentamisesta Liivin rannikolle. Koska suurempien summien kerääminen talon rakentamista varten tuottaa vai­keuksia ja koska aikaisempien suunnitelmien mukaista, koko rannikon yhdistystoiminnalle riittävää taloa huomattavasti pienempi rakennus riit­tää, jos otetaan huomioon vain liiviläisten omat tarpeet, on suunniteltu toteutettavaksi pienempi ja huokeampi talosuunnitelma. Syksyllä saapui liiviläisten yhdistykseltä kirje, jossa pyydettiin varmoja lupauksia ra­kennusrahojen saamisesta. Siihen vastatttiin, että meidän on luovuttava ajatuksesta rakentaa talo tähänastisten piirustusten mukaisesti ja tar­jouduttiin hankkimaan varojemme mukaiset piirustukset.

Suomalaisuuden Liiton stipendiaatti, liiviläinen teol. ylioppilas E. Vaalgamaa on kesälomallaan tutustunut tilanteeseen liiviläiskylissä ja levittä­nyt samalla kääntämäänsä ja Turun ylioppilaiden kustantamaa Katekis­musta ja P. Dambergin toimittamaa, edellisenä vuonna Suomalaisuuden Liiton kustannuksella painettua liivinkielistä lukukirjaa. Liiton toinen liiviläinen stipendiaatti Prits Kapberg, joka viimeksi oli oppilaana Inke­roisten Maamieskoulussa, päätti opintonsa vuoden lopussa. Kapberg tuli Suomeen maanviljelysharjoittelijaksi, kielen opittuaan hän oli yhden talven Tuusulan kansanopistossa ja nyt kolmannen talven maamieskoulussa.