Pääsivu   Sensuuri   Sotasensuuri   Ruotsi vaati Pohjois-Suomea v. 1918   1920-luku   1930-luku   Median ja 6 puolueen yhteistyönä sensuuri

Vaiettu historia

1940-luvulla Ruotsin hallitus harjoitti vihamielistä valtiollista toimintaa Suomessa ja ryösti tuhansia lapsia suomalaisilta isiltä ja äideiltä – nämä olivat Ruotsiin siirrettyjä ns. sotalapsia, joita kaikkia ei palautettukaan Suomeen. 1940-luvulla Ruotsin hallitus siirsi rahaa rkp:lle ruotsalaisten rotuoppien edistämiseksi. Puolueet /sdp kok kesk vas rkp vihr/ ovat hiljaa hyväksyneet lastemme ryöstön Ruotsiin, joten ne oletettavasti eivät tuomitse vastaavia tekoja muidenkaan maiden tekeminä.

Sota-ajan sanonta: venäläiset veivät miehet, saksalaiset veivät naiset ja ruotsalaiset veivät lapset. – Kuten sanonta kertoo, osa lapsistamme ryöstettiin Ruotsiin. Joidenkin perheiden kohtalo oli näinkin kauhea. Sanonta saattaisi olla peräisin Pohjois-Suomesta, jossa oli enimmillään jopa 200 000 saksalaissotilasta (osa näistä oli kuitenkin oikeasti itävaltalaisia). Ryöstetyistä sotalapsista alkoi sensuuri jo sodan aikana ja sensuuri on jatkunut näihin päiviin asti. Aiheesta on julkaistu joitakin kirjoja, mutta media on vaiennut niistä ja koko asiasta vuosikymmeniä.

Tietyistä historiallisista aiheista historioitsijat, yliopistot, koulut, hallitus, puolueet ja muu yhteiskunta vaikenevat, jopa täydellisesti, sataprosenttisesti. Myös Suomessa ilmestyvät historialehdet sensuroivat joitain historiallisia tapahtumia, esimerkiksi Tanskassa toimitetut ja suomeksi käännetyt historialehdet järjestelmällisesti jättävät kertomatta tietyistä historian tapahtumista. Esimerkiksi seuraavista.
Sotasensuuri     Länsipohjan suomalaiset    Ruotsi suunnitteli Pohjois-Suomen liittämistä itseensä 1910-luvulla. Myös Norjan hallituksella oli halua liittää Pohjois-Suomen pohjoisosia (mm. Petsamo) itseensä

Suomen yliopistoissa on akateeminen vapaus olla tutkimatta vaiettuja aiheita. Puolueet /sdp kesk kok vas rkp vihr/ eivät halua, että kukaan tutkii vaiettuja aiheita, saati sitten puhuu niistä. Oikeasti akateemista vapautta ei ole, sensuuri koskee myös yliopistoja.

Suomen kouluissa ei ole kerrottu, että 1600-luvun sodissa tanskalaissotilaita silvottiin ja mestattiin, tekijöinä Ruotsin sotilaat. Nämä tanskalaiset joutuivat sotavangeiksi ja saman tien tapettaviksi. 2000-luvulla Lähi-idän raaimmat toimijat mestaavat vankinsa, 1600-luvulla yhtä raaka oli Ruotsi. Suomen kouluissa opetettu historia vääristelee asioita ja peittelee Ruotsin sotarikoksia.

Ylen entinen uutistenlukija Matti Rönkä ei kerro Ruotsin väkivaltaisesta ja sotaisasta historiasta mitään (yle tv1 1.3.2025 kello 21-22.15). Ruotsin eteläisen alueen hallinnasta käytiin pitkiä ja verisiä sotia. Rönkä sivuutti tämän tosiasian, ei maininnut sotia ja esitti ikään kuin alue olisi siirtynyt valtiolta toiselle rauhanomaisesti. Totuus on jotain aivan muuta: etnisiä puhdistuksia, raakuuksia, mestauksia, kidutuksia, tappoja ja lopulta Ylen sensuuri näistä asioista. Tv-ohjelmassa vääristeltiin historiaa jättämällä olennaisia asioita kertomatta.
     Pohjan sota      Roskilden rauha      Skoonen sota      Lundin taistelu      Siepposissit
Media on tehnyt tätä aiemminkin. 1970-luvulla piti vaieta Neuvostoliiton harjoittamasta väkivallasta ja 2000-luvulla pitää vaieta Ruotsin harjoittamasta väkivallasta.

Eino Jutikkala: Vain kuolema on voittamaton, Kanava-lehti 2/2001: "Pohjoismaisesta identiteetistä 1600-luvulla saadaan kuva edellisen Tanskan-sodan aikana käydyn Gründen taistelun loppuvaiheesta. Ruotsalaiset olivat saaneet vangiksi sekä saksalaisia että tanskalaisia. Vangit eroteltiin kansallisuuden mukaan, saksalaiset lähetettiin työleirille, tanskalaiset, joita oli "useita satoja", hakattiin kappaleiksi. Sama toistui Kaarle Kustaan aikana Fredriksudden valtauksessa."

Suomalaiset jääkärit Saksassa 1915-1918. Saksan armeija noudatti 1800-luvun ruotsalaisia rotuoppeja (Freudenthal ym) ja jakoi jääkärit "parempiin" ruotsinkielisiin ja "huonompiin" suomenkielisiin (ei-germaaneihin). Ylennyksiä, kunniamerkkejä ja vapaa-aikaa upseerikerhoissa jaettiin etnisin perustein ruotsalaisille, suomenkielisiä jääkäreitä näännytettiin kurileireillä. Lähde Matti Lackman: Suomen vai Saksan puolesta? Jääkäreiden tuntematon historia. Otava 2000.

Suomalaiset jääkärit eivät olleet ainoita, jotka joutuivat saksalaisten sortamiksi. Saksan hyökättyä 1914 Belgiaan ja miehitettyä maan saksalaissotilaat tappoivat noin 6 000 belgialaista ja lähes 18 000 kuoli väestön pakkosiirroissa, vankeudessa ja oikeusistuimien langettamissa kuolemantuomioissa. Leuvenin katolisen yliopiston kirjaston tuhopoltossa poltettiin 300 000 kirjaa ja käsikirjoitusta. Saksalaisten raakuuksista kärsivät myös Namibian asukkaat. Hererojen ja namojen kansanmurha oli 1900-luvun ensimmäinen kansanmurha, jonka Saksan keisarikunta toteutti vuosina 1904–1908. Namibia oli tuolloin Saksan Lounais-Afrikka. Hereroita kuoli kansanmurhassa arviolta 24 000 – 100 000 ja namoja 10 000.
     Saksan_sotarikokset_Belgiassa 1914-18      Hererojen_ja_namojen_kansanmurha      Lainaus oikealla: Suomen Kuvalehti 4 / 1935, sivut 130-131 ja 138

Päättäjät sensuurin takana

Sensuurin takana ovat hallitus sekä puolueet /sdp kesk kok vas rkp vihr/ sekä median omistajat. Sensuuri ja vaietut aiheet eivät olisi mahdollisia ilman lehdistölle ja muulle medialle annettuja ohjeita. Miten nämä ohjeet on annettu ja onko kaikilla päätoimittajilla hallituksen antama salainen sensuurilista? Joku virasto valvoo lehdistöä, TV:tä ja muuta mediaa sekä saa ohjeensa varmaankin johtavilta poliitikoilta ja puolueilta.

Tiedotusvälineiden vaietuista aiheista päättäminen on niin keskeinen aihe, että se varmasti kiinnostaa kaikkia puolueita. Kok, sdp, kesk, rkp, vas ja vihreät sopivat asiasta keskenään riippumatta siitä ovatko ne kyseisellä hetkellä hallituksessa vai oppositiossa. Loput eduskuntapuolueet kd ja ps eivät hallitse valtamediaa ja niiden omien julkaisujen merkitys on vähäinen. Lisäksi on joitain pienryhmiä, joiden valta mediaan on mitätön. Yleisen mielipiteen muodostamisen kannalta kd- ja ps-puolueilla ei ole valtaa juuri ollenkaan, paitsi vähäinen "parlamentaarinen" valta YLEen. YLEä kuitenkin varsinaisesti hallitsevat muut kuusi puoluetta, yhteisellä sensuuri- ja vaikenemisohjelmalla. Katso Sotasensuuri.

Median likainen työ

Kokoomus on jo 1920-luvulla harjoittanut sensuuria lehdistössään sekä herjannut eri tahoja median avulla. (lähde Jussi Teljon kirjoitus lokakuussa 1932, lisää Sensuuri-sivustolla). Osa puolueista on aiemmin ihannoinut totalitaarisia maita (vas: NL) tai valtiojohtoista sosialismia (sdp), ja näissä tiedotusvälineiden hallinta sensuuriohjeineen on olennainen osa yleisen mielipiteen muokkausta.

Suurin vastuu sensuurista on selvästi viidellä puolueella: kokoomus (vaikutusvaltaa elinkeinoelämään ja mediaan), sdp (paljon toimittajia esim. YLEssä), rkp (omistaa mediaa, salaa tietysti, sanoma- tai aikakauslehden lukija ei aavistakaan lukevansa rkp:n propagandaa) ja keskusta (sen sidosryhmät omistavat monia sanomalehtiä). Lisäksi huomattava osa valtamedian toimittajista äänestää vihreitä.

Ulkomaisen mediaomistuksen myötä myös ainakin Ruotsin ja Tanskan hallituksilla on ollut vaikutusvaltaa Suomen median sensuuriin ainakin näiden maiden kansalaisten omistamissa medioissa (MTV3, Historia-lehti, Tieteen kuvalehti).

Muita sensuroituja aiheita

Sensuroituja asioita on varmasti paljon muitakin kuin tässä esitetyt. Esimerkiksi ruotsalainen rasismi, jota media esittelee hyvin harvoin eli tämän aiheen sensuuri ei ole täysin sataprosenttista, mutta silti useimmat sanoma- ja aikakauslehdet sekä TV-kanavat eivät käsittele tätä aihetta juuri koskaan. Aiheeseen liittyy Ruotsin yhteiskunnan rankka painostus ja sorto uhreja kohtaan, jotka jotenkin poikkeavat valtaväestöstä. Kirjoja ruotsalaisesta rasismista ilmestyy hyvin harvoin, esimerkiksi Aira Kemiläinen Suomalaiset, outo Pohjolan kansa - rotuteoriat ja kansallinen identiteetti (1993) ja Tapio Tamminen Kansankodin pimeämpi puoli (2015).

Jälkimmäinen Tammisen kirja pääsi vuoden tietokirjaehdokkaaksi ja 2.11.2015 puoli 9 tv-uutisissa YLEn uutistenlukija Piia Pasanen (kuvassa) luonnehti sitä sanoin "kertovat .. ruotsalaisesta uusnationalismista". Mistä kirja kertoo ja onko uutistenlukijan luonnehdinta asiallinen, pikemminkin vähättelevä ja harhaanjohtava. Kirjan aihe on selvästi rankempi kuin YLEn uutistenlukija kertoi. Tammisen kirja kertoo synkästä historiasta, esim sivun 82 otsikko Rotubiologian johtava maa.

Yle-TV käsitteli ruotsalaista rasismia ainakin kerran 1990-luvulla, 2000-luvulla tiettävästi ei kertaakaan: Lainaus Yleisradion nettisivuilta 7.4.1999 (www.yle.fi/tv2/): Silminnäkijä: Kuningaskunnan kahdet kasvot, torstaina 8.4.1999 TV 2 klo 22.30:

Ruotsin sosiaalidemokraattien luoman ihanneyhteiskunnan kauniit kulissit huojuvat. [..]
Valta-asemansa sokaisemat sosiaalidemokraattiset päättäjät syyllistyvät moraalittomiin väärinkäytöksiin, jotka esimerkiksi Motalassa johtivat seitsemän kunnallispoliitikon tuomitsemiseen. Menneisyyskään ei ole tahraton. Toisen maailmansodan aikana muodollisesti puolueettomana pysynyt Ruotsi kävi kauppaa Saksan kanssa ja pidensi näin sotaa. [..]
Uusin historiankirjoitus todistaa myös, että ihanneyhteiskunnan luomisessa yksilö on saanut taipua kollektiivin tieltä pöyristyttävillä tavoilla.

Naisia sterilisoitiin ja mielisairaita tapettiin nälkään rodun puhdistamiseksi ja rahojen säästämiseksi. Aktiividemarit vakoilivat kommunisteja, jotta kansankodin kulisseja voitaisiin rakentaa rauhassa. Paremmuuttaan hanakasti osoittelevalla ja moraalia muulle maailmalle saarnaavalla kuningaskunnalla on kahdet kasvot. Silminnäkijä-raporttisarjan ohjelman on toimittanut Mikko Määttälä.

Vastaavaa raporttia tästä aiheesta pitää odottaa Yleltä ilmeisesti jopa kymmeniä vuosia. 2023-1999 = 24 vuotta. Puolueet haluavat vaieta asiasta.

Pohjois-Ruotsin suomalainen vähemmistö on Euroopan vähemmistöistä varmaankin vaietuin vähemmistö, sillä Suomen media ei käsittele sitä juuri koskaan. Ja sen etnistä vainoamista tiettävästi ei koskaan sitten 1930-luvun muutamien lehtikirjoitusten. Seuraava linkki kertoo asiasta jotain: tuus.weebly.

Virkamiesten mielivaltaa

Turun tulliportilla suomalaiset talonpojat saivat kärsiä kovia ruotsalaisten tullivirkamiesten taholta. He joutuivat toisinaan odottamaan markkinain aattopäivästä niitten päättymiseen saakka eikä mahdollisuutta tavaranvaihtoon ja kaupankäyntiin tullut lainkaan. Joskus heidän piti yöpyä maantiellä ankarassa pakkasessa odottaessaan tullausvuoroaan. Kun tullitarkastus vihdoin alkoi, tullivirkailijat leikkasivat nuorat kuormien ympäriltä ja kaatoivat tavarat maahan välittämättä siitä, menivätkö ne lokaan tai kuraan. Talonpoikien tavarat merkittiin kirjoihin väärin ja sen perusteella ne sitten voitiinkin takavarikoida. Mitään oikeutta ei rahvaalla ollut. Ruotsia taitamattomana se ei kyennyt tehokkaasti ajamaan oikeuksiaan. Kaikkialla se joutui mielivallan kohteeksi.
     Lähde: Gunnar Suolahti: Vuosisatain takaa

On syytä esitellä valtio, jossa sorrettu suomalainen vähemmistö elää. Ruotsin rotubiologinen instituutti aloitti jo vuonna 1921 kun Saksan vastaava vasta 1937. Tutkija Maciej Zaremba kertoi maaliskuussa 1998 paneelissa perustuen Maija Runcisin väitöskirjaan sterilisaatiolaeista, että "[ruotsalainen] sosialidemokraattinen rotuhygienia edusti piilevää, kätkettyä rasismia, natsien rotuhygienia taas avointa".
     Lähde: Esa Aallas: Rotuhygieniaa kansankodin kellarissa. Yliopisto-lehti 9 / 1998

Pohjois-Euroopan maat eivät ole kuuluja sananvapaudestaan. Ilmeisesti niissä on samantyyppinen "vaiettujen aiheiden" sensuuri kuin Suomen tiedotusvälineissä. Sensuuria tukevat hallitukset ja niiden käskemänä koululaitos ja yliopistot. Katsokaapa kertovatko ne seuraavista aiheista mitään.

Seuraavassa linkissä kierretään Suomen tiedotusvälineiden sensuuria lukemalla ulkomaista sanomalehteä :

Daily Mail -lehti: sota-ajan Ruotsi salli saksalaisten käyttää rautateitään Norjan valtaamiseksi

Seuraavat kommenttien lauseet on lainattu englantilaisen Daily Mail -lehden nettisivuilta - kommentit eivät sinänsä välttämättä edusta lehden virallista linjaa, mutta lehti on ne hyväksynyt nettisivuilleen. Ruotsin rautatieyhtiö auttoi natsi-Saksaa voittamaan Narvikin taistelun huhtikuussa 1940 kuljettamalla saksalaisia sotilaita junissaan taistelualueelle. Sekä muutenkin tukemalla Saksaa Norjan valtaamisessa. Narvikilainen lehtimies Espen Eidum tutki aihetta kolme vuotta Norjan, Ruotsin ja Saksan arkistoissa selvittääkseen taistelua ja Norjan valtausta. Hän julkaisi kirjan The Blood Track, joka valaisee asiaa. Sodan aikana Ruotsin rautateitä pitkin kulki Eidumin laskelmien mukaan vähän yli miljoona saksalaista sotilasta, lähes 100.000 rautatievaunussa.

Source: www.dailymail.co.uk/news/article-2154901/Neutral-Sweden-allowed-Nazis-use-railways-occupy-Norway--transfer-Jews-death-camps-new-book-claims.html, reader's comments on newspaper's website
Englantilaislehden lukijan kommentteja, WW2, Neutral Sweden allowed Nazis to use their railways to occupy Norway [..] :

Jostain syystä suomenkielinen Wikipedia ei kerro Ruotsin rautateiden osuudesta Narvikin taisteluun mitään: fi.wikipedia.org/wiki/Narvikin_taistelu (helmikuu 2015). Noudattaako sekin Suomen median sensuuria? Koko Suomen media on täysin vaiennut Eidumin kirjasta. Myös historioitsijat ja yliopistot, poliitikoista puhumattakaan sensuroivat aihetta.

Suomen media ei näistä asioista kerro. Suomen TV:n, sanomalehtien, aikakauslehtien ja historialehtien sotaa käsittelevissä ohjelmissa ei ole tiettävästi koskaan kerrottu Ruotsin osuutta natsi-Saksan materiaalisessa ja logistisessa tukemisessa. Ei myöskään Norjan valtaamisen auttamisessa. YLEn monissa toista maailmansotaa käsittelevissä TV-ohjelmissa ei ole tiettävästi koskaan käsitelty Ruotsin osuutta.

Sveitsin osuutta toisessa maailmansodassa on kyllä käsitelty ainakin yhdessä YLEn tv-ohjelmassa 24.8.1997, mutta Sveitsin osa oli paljon vähäisempi eikä se toimittanut sotamateriaalia Saksalle kuten Ruotsi teki. Sveitsille annettu puolueettomuus ei ollut täydellistä, sillä TV-ohjelman mukaan maan pankkeihin talletettiin varastettua omaisuutta. Myöhemmin ulkomaalaiset yritykset ovat käyttäneet hyväkseen maan pankkisalaisuutta verojen kiertämiseen ja omaisuuden piilottamiseen.

Suomen media selvästi jättää kertomatta toisen maailmansodan sotaa käyviä maita tukevien valtioiden osuuden ja suojelee näiden mainetta. Media ei kerro totuutta, vaan päinvastoin pyrkii vaikenemalla kiistämään historiallisia tosiasioita.

Johtopäätös: Median toimitukset, päätoimittajat ainakin, tietävät mistä asioista vaikutusvaltaiset tahot (hallitus ym) eivät halua median kertovan mitään.

Linkkejä:

A O Freudenthal -mitalin saajat

Suomen alkuperäisen perustuslain 1. ja 2. luonnos olisi tehnyt Suomesta yksikielisen jo 1920-luvulla. Kielirauhakomitean mietintö vuodelta 1945, kaikki siinä annetut lupaukset rikottu, enemmistön vahingoksi.

Kaltio: Arto Pölläsen näkemys Muinais-Suomesta

Englanninkielinen Wikipedia käsittelee joskus aiheita, joita Suomen media sensuroi:
en.wikipedia.org/wiki/Compulsory_sterilisation_in_Sweden
Ruotsin valtion rotubiologian laitos, Wikipedia

Tutkitut lehdet: Tieteen Kuvalehti Historia (Historia), samanniminen Historia-lehti (lopettanut), Suomen Historia-lehti, Maailman Historia. Nämä järjestelmällisesti sensuroivat tiettyjä historian tapahtumia, joista poliitikot haluavat vaieta.
Pelkästään historian osa-alueita tutkivat lehdet kuten Tekniikan Historia (Talentum) eivät nimensä mukaisesti kerro mitään muista aiheista (tekniikan ulkopuolisista asioista), joten tässä esitetty historian sensuuri ei koske tätä lehteä.

Median omistus ja sen käskysuhteet ovat myös varsin vähän mediassa käsitelty aihe.

Pääsivu   Tiedotusvälineet   1920-luku   1930-luku   1937 lehti